Kulttuuri

Mainos

Tanssin avulla sisään mielenmaisemiin

Yleisö pääsee pian nauttimaan tanssiprojektin hedelmistä ja sukeltamaan samalla oman mielensä lokeroihin.

DSC_0188.jpg

Eira Toivonen (vas), Galina Alimkhanova, Nea Papinniemi, Sirkku Alanne, Anja Muhonen de Abonce, Aino Savolainen ja Kia Oksanen harjoituksissa.

 

Sydänääniä - Heartbeats on lasten ja nuorten Myrsky-säätiön rahoittama tanssitaideprojekti, johon Lohjalla on päässyt osallistumaan tänä keväänä. Projektin myötä valmistunut esitys on osa Suomi 100 -juhlavuoden Sata vuotta nuoruutta -hanketta sekä Lohjan kesä ry:n tapahtumia. Ohjaajana on toiminut pusulalainen tanssitaiteilija Laura Koistinen.

-Olen aiemminkin vetänyt tanssityöpajoja tällä alueella, ja kun Myrsky-säätiön haku tuli, sain idean, että voisi tehdä isommankin projektin, Koistinen kertoo projektin taustasta.

Projektin puitteissa järjestettiin tanssityöpajoja, joihin osallistui yhteensä 25 nuorta (14-18-vuotiaat) ja varttuneempaa (yli 55 -vuotiaat) lohjalaista.

-On ollut hauska nähdä, miten ihmisistä löytyy taitoa ja ilmiömäistä esiintymiskykyä, vaikka he ovat aluksi kysyneet, voivatko tulla edes mukaan, kun eivät osaa lainkaan tanssia. Olen ilahtunut myös siitä, että mukana oli miehiäkin, vaikka he eivät aikatauluhaasteiden vuoksi ole voineet sitoutua koko projektiin, Koistinen kertoo.

Varsinaiseen esitykseen johtavaan projektiin sitoutui lopulta yhdeksän osallistujaa, joille Koistinen on ohjannut 14 tanssityöpajaa ja valmistanut heidän kanssaan esityksen elämästä. Ryhmä on viime aikoina tavannut viikoittain ja työstänyt projektia eteenpäin. Esitys saa ensi-iltansa 1.6. kello 18.00 Leppäkorven työväentalolla, jossa myös harjoituksia on pidetty. (Esitys kestää noin 50 min)

 

Esitys elämästä

Sydänääniä - Heartbeats on mielikuvituksellinen esitys elämästä: muistoista, tästä hetkestä, haaveista, hatuista, lauluista, ilosta, pystymisestä, tyttöydestä ja kohtaamisista.

-Projektin teemana on kaikki elämään liittyvä. Tarkastelimme enemmän mielenmaisemaamme kuin todellista ympäristöä, mutta ne toki sivuavat toisiaan. Toinen iso teema on osallistuminen. Tarkoituksena ei ollut tuoda esiin taiteilijan näkemystä, vaan osallistujien kiinnostuksen ja uteliaisuuden kohteita ja käsitellä niitä tanssitaiteen keinoin, Koistinen kertoo.

Esitys onkin muodostunut ohjaajan ja osallistujien yhteistyönä omaksi tarinakseen.

-Tässä on tavallaan tarinaversiona se, mitä oikeasti tapahtui eli joukko eri paikoista ja elämäntilanteista tulleita ihmisiä, jotka tapaavat syystä tai toisesta ja luovat yhdessä oman tapansa olla ja toimia, Koistinen selventää.

-Esityksessä on yhtä monta tarinaa kuin on katsojiakin. Esitys koskettaa tunnetasolla, Koistinen avaa.

Projektin puitteissa on pyritty löytämään asioiden valoisia puolia ja mukana on ollut sopivasti hulluutta ja mielikuvitustakin. Asioiden kääntymisestä positiivisiksi löytyy konkreettinenkin esimerkki.

-Keväällä, kun aloitimme harjoitukset täällä Leppäkorven työväentalolla, oli sisälläkin todella kylmä ja ajattelimme ensin, että hieno harjoituspäivä meni pilalle. Lopulta se muodostuikin todella tärkeäksi kerraksi. Juttelimme keittiössä koko viisituntisen, koska siellä oli lämpimämpi. Teimme ajatuskarttoja ja jaoimme elämäntarinoitamme. Siitä saatiin paljon materiaalia esitykseen, Koistinen kertoo.

DSC_0092.jpg

Etualalla Galina Alimkhanova (vas) ja Nea Papinniemi.

 

Sydänystäviä ja henkistä terapiaa

Projekti on antanut paljon osallistujilleen.

-Tämä on ollut uskomatonta. En olisi koskaan uskonut, että olisin missään tanssijutussa mukana, vaikka olenkin ollut luovasta tekemisestä ja itseilmaisusta kiinnostunut. Ohjaaja ja hyvä kokonaishenki ovat tehneet tästä myös terapeuttisen kokemuksen, kertoo Sirkku Alanne.

-Näin tämän projektin lehtijutussa ja ajattelin, että voisin uskaltaa osallistua. Luin jutun monta kertaa ja jokin siinä alkoi kiinnostaa, vaikka nykytanssi olikin minulle ihan vierasta. On hienoa, että iällä ei ole väliä, vaan tällaista pystyy silti tekemään, hän jatkaa.

-Näin projektin lehdestä ja kiinnostuin heti. Kaikkea uutta pitää kokeilla, kun on tilaisuus. Todella mielenkiintoista on ollut, kertoo myös Aino Savolainen.

-Keskittymistä vaativaa tämä on ollut, mutta olen myös ylittänyt itseni, sanoo puolestaan Hilkka Lamberg.

Nuoretkin ovat viihtyneet.

-Koko projekti on ollut kiva, toteavat 14-vuotiaat Kia Oksanen ja Nea Papinniemi.

Heiltä tanssikokemusta löytyy jo ennestään, mutta esiintyminen jännittää silti.

Projektin aikana porukka on hitsautunut hyvin yhteen.

-Meistä on tullut tiivis porukka, johon nuoret tuovat eloisuutta, Alanne sanoo.

-Emme tunteneet toisiamme, kun lähdimme tähän projektiin, mutta täältä on löytynyt sydänystäviä. Tämä ei ole ollut vain harjoittelua, vaan myös henkistä terapiaa, kun olemme avanneet sydämiämme. Ihmisistä on täällä ohjaajan avulla kuoriutunut sisäinen puoli. Rohkeutta on tullut myös lisää. Sydänääniä onkin kaunis nimi projektille, kiittelee Galina Alimkhanova.

Osallistujat ovat viihtyneet hyvin yhdessä laajasta ikähaitarista huolimatta.

-Aika hauskoja nämä muut ovat, Oksanen toteaa.

-Mukavia, vahvistaa Papinniemi.

Sydänääniä - Heartbeats -esitys nähdään myös Lohjan kesä tanssii -festivaalin ohjelmistossa. Esitys on tuolloin Laurentius-salissa ke 16.8. kello 19.00. 

alue_kulttuuri: 

Kesäteatteri houkutteli Ossi Ahlapuron Mustiolle

Yli 1 000 roolia tehnyt laulaja, näyttelijä Ossi Ahlapuro ei malta vielä 77-vuotiaanakaan jättää teatterilavaa, sillä hänet nähdään kesällä Mustion Linnan kesäteatterin komediassa Ministeriä viedään.

DSC_0012_0.jpg

Pitkän näyttelijän ja laulajan uran tehnyt Ossi Ahlapuro esiintyy Mustion kesäteatterissa. Lavasteet ja näytelmä valmistuvat hyvää vauhtia.

 

Ossi Ahlapuro on näytellyt vuodesta 1961. Laulajan ja näyttelijät työt ovat kulkeneet miehen mukana aina tähän päivään asti.

-Kun rock and roll saapui Turusta Helsinkiin, olin töissä Rautatiekirjakaupassa. Kaverini tiesi, että osaan laulaa ja puhui minut esiintymään. Minulla oli silloin yksi lännen balladi Kostaja, jota lauloin. Siitä tuli suosittu ja ihmiset huusivat, että ”kostaja esiin”, Ahlapuro kertoo.

-Jossain vaiheessa manageri sanoi katselleensa, että voisin pärjätä myös teatterissa. Totta kai kiinnostuin. Hän tunsi revyyteatteri Punaisen Myllyn johtajan, joten pääsin sinne. Sieltä ammattini lähti sitten liikkeelle, Ahlapuro jatkaa.

Laulupuolelta tunnetaan esimerkiksi kesähitti Maria Isabel, jonka Ahlapuro lauloi Ritva Oksasen kanssa.

-Kappale meni yhdellä otolla sisään. Se on harvinaista, Ahlapuro kertoo.

Hän on levyttänyt myös mm. My way -kappaleen.

-Puoli vuotta mietin ja karaokessa kokeilin, levytänkö sen. Sitten päätin, että se on minun juttuni. Eräs musiikkitoimittaja on sanonut minulle, että se on maailman kolmanneksi paras tulkinta siitä kappaleesta, Ahlapuro kertoo.

 

Radioteatteria ja animaatiorooleja

Ahlapuro työskenteli Radioteatterissa 34 vuotta. Rooleja on kertynyt yli 1 000 juuri Radioteatterin ansioista, koska siellä samaan päivään mahtui parikin roolia.

-Tykkään olla ääninäyttelijä, kun olen saanut tällaisen äänen, jolla voin tehdä töitä. Olen siitä monta kertaa kiittänytkin yläkertaa. Äänessä pitää olla värejä ja sävyjä, että sitä on mielenkiintoista kuunnella. Radioteatterissa oppi hyvin, kun nauhoituksia kuunneltiin, otettiin sitten uusiksi ja korjattiin, Ahlapuro kertoo.

Ahlapuro on ollut ääninäyttelijänä myös animaatioelokuvissa, kuten Notre Damen kellonsoittaja, Aarreplaneetta, Robin Hood ja Aristokatit.

-Dubbauksissa pitää kiinnittää huomiota alkuperäiseen ääneen. Aarreplaneettaa tehdessä Disneyltä tuli kaveri kuuntelemaan. Hän tykkäsi, vaikka ääneni poikkesi alkuperäisestä. Toisen kaverin mielestä ääni poikkesi kuitenkin liikaa ja jouduin tekemään kaiken uudelleen. No sain tuplapalkan, kun ensimmäinenkin versio oli jo ehditty hyväksyä, Ahlapuro muistelee.

-Notre Dame taas oli huikea. Siinä oli yksi laulukin, josta ajattelin, etten opi sitä koskaan, mutta sieltä se kuitenkin tuli, Ahlapuro naurahtaa.

DSC_0005_1.jpg

 

Uran huippukohtia

Ahlapuro pitää näyttelijän työssä etenkin siitä, että saa olla joku muu kuin itsensä. Omalta pohjalta roolikin silti pitää vetää. Uran kohokohtia on ollut useita.

-Jurkan huoneteatterissa olin mukana Mustalaisruhtinatar-operetissa. Minulla ja Emmi Jurkalla oli 40 vuotta ikäeroa, mutta hän sanoi, että se toimii silti. Kyllä se toimikin. Näyttelimme neliön muotoisessa huoneessa ja haitarimusiikki soi nauhalta.

-Emmi tykkäsi varastaa kohtauksia. Kerran ihmettelin, mikä on pielessä, kun lauloin ja yleisö nauroi. Huomasin, että Emmi ilmeili ja yleisö nauroi hänelle. Keskeytin lauluni. Emmi teki sen kolme kertaa ja aina keskeytin, Ahlapuro muistelee.

Rooleista mieleen ovat jääneet Surullinen sunnuntai -radiokuunnelma, jossa Ahlapuro näytteli unkarilaista säveltäjää sekä James Joycen Odysseus, jossa Ahlapuro näytteli ilmoitusten kerääjää.

-Säveltäjä soitti, mutta ei osannut kirjoittaa itse nuotteja ylös. Hänen laulunsa kiellettiin lopulta, koska se oli niin surullinen, että ihmiset hyppivät parvekkeilta.

-Odysseus taas oli huikea, seitsemän tunnin pituinen kuunnelma. Se on makein muistoni. Kirjailija oli kuvannut Dublinin kadut teokseensa niin tarkasti, että suomentaja Pentti Saaritsan mielestä kaupunki voitaisiin rakentaa uudelleen sen perusteella, jos se tuhoutuisi, Ahlapuro kertoo.

Ihmisäänten lisäksi Ahlapuro on näytellyt mm. autoa, koiraa, karhua ja hevosta.

 

Kesäteatterin lavalle

Mustion Linnan kesäteatteri sai houkuteltua konkarin vielä lavalle.

-Olen kerran käynyt täällä ja kuulin, keitä muita tulee näyttelemään. Kun minulta löytyy vielä intoa ja voimia, ajattelin, että mikä ettei. Täytän kesällä 78 vuotta ja mietin, miten opin tekstin ulkoa. Kyllä se vaan jää mieleen, vaikka muita asioita tuleekin unohdettua. Tämä on eräänlaista terapiaa myös, Ahlapuro sanoo.

Hän kehottaa myös yleisöä piipahtamaan kesäteatterille.

-Näytelmä on poskettoman hauska ja siinä on hyvät tyypit isoissa rooleissa. Minä näyttelen hotellinjohtajaa. Ministereitä näyttelevät Markku Toikka ja Jouko Puolanto. Uskon, että yleisö tulee viihtymään. Paikalle kannattaa tulla jo miljöönkin takia, Ahlapuro sanoo.

Tällä hetkellä hänellä on työn alla myös laulu Kuudes joulukuuta.

-Armeijan soittokunta on ennen tehnyt sen marssina. Itse ehdotin balladia, mutta se ei toiminut. Sitten sain idean, että kerron sen tarinana, koska juuri laulun tarina on niin huikea. Taustalla soi Sibeliuksen Finlandia, joten tämä sopii juhlavuoden teemaankin.

alue_kulttuuri: 

Aikamatka sataan vuoteen

vihti1.jpg

Kesäteatteri odottaa lavasteiden kohoamista.

 

Vihdin kesäteatterissa tarjotaan aikamatka itsenäisen Suomen ensimmäiseen sataan vuoteen teemalla ”kulttuuria ja kummajaisia”. Vihdin Teatterista tutuksi tullut kirjailija ja ohjaaja Markku Hyvönen päästetään pistämään parastaan, kun 24 näyttelijän avulla esitetään yli 30 roolia. ”Olen suomalainen” saa kantaesityksensä kesällä.

Suomalainen luonne esiintyy koko komeudessaan tai kauheudessaan. Jotta asia ei olisi liian helppo katsojalle, joutuu joka ikinen käyttämään mielikuvitustaan ja hengittämään välillä syvään saadessaan huumoriryöpyn toisensa perään. Onko Suomen satavuotinen historia niin naurettava? No, ei ole, mutta helpoimmin sen sulattaa huumorin kautta. Sen Hyvönen osaa takuulla.

Avukseen ohjaajana on saanut taitavia osa-alueiden vastaajia. Rytmikkäästä ja silmiä hivelevästä liikunnasta vastaa koreografi Anu Nordling. Runsasta musiikkitarjontaa on virittänyt tutuksi tullut sovittaja ja nuottien punoja Jussi Hongisto. Aikamatka itsenäisen Suomen ensimmäiseen sataan vuoteen sujuu siis myös musiikin merkeissä.

Harjoituksia on ollut koko talven mittaan jo runsaasti. Intoa puhkuen kaikki näyttelijät ja lukuisat muut osallistujat ovat urakkaansa ruvenneet. Tähtäin on ensi-illassa 17.6.2017 klo 17 ja siitä jatkuen yli 20 esityksessä. Kaiken kruunavat viimeiset näytökset elokuun tummassa, mutta lämpimässä yössä.

Toistaiseksi ryhmä harjoittelee ahtaasti, mutta sopuisasti sisätiloissa. Ulos on jo kova hinku ja siellä alkavat lavasteiden teko ja harjoitukset heti, kunhan lumen tulo vähenee. Roolihahmoja vilisee, kun lavalla nähdään ainakin Sibelius, Aho, Leino, Onerva, Soldan sekä meitä tavallisia eri aikojen pulliaisia ja lisäksi pari henkimaailman edustajaakin. Me suomalaiset ihmistyypit, joita voi kuvailla laatusanoilla epäluuloinen, kateellinen, kyräilevä, ahkera, laiska, ujo, rempseä, hiljainen, puhelias humalassa, torjuva, itseriittoinen, rehellinen, sisukas, luotettava. Miljoonia ominaisuuksia, jos innostutaan tarkkaan erittelemään. Näiden hahmojen korostuneet omituisuudet saavat kaksi ja puoli tuntia koko Kirkkoniemen kaikumaan naurun remahduksista, se on varma. Tämän takaa jo nyt harjoituksissa kuuluva jatkuva pyrskähtely, vaikka harjoitukset vakavasti otetaankin.

Harjoituksissa on vilahtanut ainakin seuraavia tuttuja näyttelijöitä epämääräisessä järjestyksessä: Anna-Leena Brännare, Pentti Luotohaara, Anna Rikman, Ville Palmu, Taru Väätäinen, Jukka Kemppainen, Tiina Laitinen, Kari Sohlberg, Marit Peura, Jere Töyräs, Katri Hakamäki, Toni Oksanen, Siiri Saari, Minna Härkönen, Juha Erkkilä, Päivi Haaparanta, Sirkka Pihlström, Kristiina Kemppainen, Maija Viljanmaa, Ali Eloranta, Kristiina Issakainen, Reijo Vainio ja Minna Iirola. Mutta kuka on missäkin roolissa ja kuka esittää ehkä kahta roolia, se on todettava paikan päällä.

Viimeisten tietojen mukaan lippuja esityksiin on myyty runsaasti. Ainakin kolme esitystä on jo myyty loppuun. Lippuja voi lunastaa tai varata mm. teatterin toimistolta (040 097 5068) ja Lohjan ja Nummelan Prismoista.

alue_kulttuuri: 

Juhlavuoden kunniaksi keskustelua F. E. Sillanpäästä

Annettiinko Nobel-palkinto vuonna 1939 Sillanpäälle vai Suomelle? Kirjailija ja tutkija Panu Rajala tulee Lohjan pääkirjastoon vieraaksi torstaina 18.5. Tilaisuus alkaa klo 18.00 Järnefeltinsalissa, ja sen juontajana ja haastattelijana toimii Simo Juva.

Suomi 100 -juhlavuoden teemaan liittyen aiheena on tähän saakka ainoan kirjallisuuden Nobel-palkinnon saanut suomalainen kirjailija Frans Eemil Sillanpää. Panu Rajala on tutkinut Sillanpään tuotantoa paljon uransa aikana ja tehnyt väitöskirjansakin Sillanpäästä. Vuonna 2015 hän julkaisi ”kooste-elämäkerran” F.E.Sillanpää: Nobel-kirjailijan elämä 1888-1964. Tilaisuudessa on esillä myös Eino Leino, sillä Panu Rajalalta on ilmestynyt juuri uusi elämäkerta Leinosta, Virvatuli, Eino Leinon elämä.

F.E. Sillanpää syntyi v. 1888 Hämeenkyrössä. Hänen ensimmäinen romaaninsa Elämä ja aurinko ilmestyi vuonna 1916 ja se nosti hänet heti kirjailijoiden joukkoon. Hurskas kurjuus ilmestyi vuonna 1919. Hän oli tuottelias kirjailija ja kuvasi mielellään luontoa ja maaseudun ihmisiä. 1930-luvulla hän julkaisi useita merkittäviä romaaneja: Nuorena nukkunut, Miehen tie ja Ihmiset suviyössä.

Panu Rajala on vieraillut Lohjan pääkirjastossa kolme kertaa aiemmin. Aiheina ovat olleet Juhani Ahon, Olavi Paavolaisen ja I.K.Inhan elämä ja teokset. Haastattelijana ja keskustelijana on ollut Simo Juva. Kaikissa tilaisuuksissa Järnefeltinsali on ollut täynnä. Tilaisuuden järjestäjänä on Lohjan kaupunginkirjasto. Tilaisuus on kaikille avoin ja sinne on vapaa pääsy.

alue_kulttuuri: 

Huippukonsertteja Lohjan kesässä

meta.jpg

Jousikvartetti Meta4: Atte Kilpeläinen(alhaalla) Minna Pensola, TomasDjupsjöbacka ja Antti Tikkanen (oik).

 

Lohjan musiikkikurssi tarjoaa Lohjan kesään kaksi huippukonserttia. Keskiviikkona 7.6. kello 19.00 Lohjan Pyhän Laurin kirkossa konsertoi maineikas jousikvartetti Meta4 ja sunnuntaina 18.6. kello 16.00 Karjalohjan kivikirkossa soittaa Kanneljärven Virtuoosit solistinaan Vilmos Szabadi. Karjalohjan konsertin johtaa Tuomas Törmi.

Meta4 jousikvartetissa soittavat Minna Pensola ja Antti Tikkanen (viulu), Atte Kilpeläinen (alttoviulu) ja Tomas Djupsjöbacka (sello). Konsertin ohjelmassa on suomalaista musiikkia ja Beethovenin jousikvartettoja. Konsertin vierailijana on toinen loistava jousikvartetti, Borea-kvartetti. Kvartetti on valittu Meta4:n manttelinperijäksi Kuhmon kamarimusiikkifestivaaleille.

Meta4 perustettiin vuonna 2001 ja se on yksi Suomen menestyneimpiä jousikvartetteja. Kvartetin kansainvälinen ura käynnistyi Moskovassa vuonna 2004 järjestetyn Dmitri Šostakovitš -kilpailun voitolla sekä erikoispalkinnolla kilpailun parhaasta Šostakovitš-tulkinnasta. Vuonna 2007 Meta4 voitti Wienissä Joseph Haydn -kilpailun ja sai myöhemmin samana vuonna Opetus- ja kulttuuriministeriöltä Suomi-palkinnon tunnustuksena kansainvälisestä menestyksestään. Meta4 toimi myös BBC:n New Generation Artistina vuosina 2008-2010 ja vuonna 2013 se sai Jenny ja Antti Wihurin rahaston tunnustuspalkinnon.

Meta4 konsertoi aktiivisesti eri puolilla maailmaa, ja on viime aikoina vieraillut mm. Wiener Konzerthausissa, Lontoon Wigmore Hall:issa ja King’s Placessa, Madridin Auditorio Nacionalissa, Pariisissa Cité de la Musique:ssa, Stockholms Konserthusissa sekä laajamittaisella kiertueella Australiassa.

Kvartetti on julkaissut kolme albumia Hänssler Classicilta: Vuonna 2009 julkaistu HaydninJousikvartetot op. 55, 1-3 palkittiin Echo Klassik -palkinnolla vuonna 2010, ja vuonna 2012 julkaistu Šostakovitšin Jousikvartetot 3, 4 ja 7 voitti YLE:n Vuoden levy 2012 -palkinnon sekä Vuoden klassinen Emma -palkinnon. Uusin Hänssler Classicille julkaistu levy on Bartókin Jousikvartetot 1 & 5 (2014). Lisäksi kvartetti on julkaissut levyllisen Kaija Saariahon kamarimusiikkia (Ondine, 2013) sekä LP-levyllä ilmestyneen Sibeliuksen jousikvarteton ‘Voces Intimae’ (Berliner Meister Schallplatten, 2013).

Kvartetin jäsenillä on käytössään mm. Suomen Kulttuurirahaston omistama Stradivarius-viulu, Signe ja Ane Gyllenbergin säätiön Carlo Bergonzi -viulu sekä Lorenzo Storionin vuonna 1780 Cremonassa rakentama sello.

vilmos.jpg

Viulutaiteilija ja pedagogi Vilmos Szabadi.

 

Säveliä Karjalohjalla

Karjalohjan konsertissa kuullaan iki-ihana P. Tsaikovskin viulukonsertto D-duuri ja Suomen 100-vuotisen itsenäisyyden kunniaksi J. Sibeliuksen orkesterisarja Pelleas ja Melisande. Kanneljärven Virtuoosit on sinfoniaorkesteri, joka toimii Lohjan musiikkikurssin yhteydessä ja konsertoi kesäisin Karjalohjan kirkossa. Soittajisto koostuu musiikkikurssin eturivin muusikoista, opettajista ja ammattiopiskelijoista.

Vilmos Szabadi on kansainvälisesti arvostettu viulutaiteilija ja pedagogi. Tällä hän toimii Budabestin Liszt-akatemian viuluosaston johtajana. Hän on sijoittunut palkinnoille monissa kansainvälisissä viulukilpailuissa ja esiintynyt maailman kuuluisimmissa konserttitaloissa (mm. New York United Nations building, Washington National Gallery of Art, Lontoo –Barbican ja Royal

Festival Hall, Moskova – Bolshoi-teatteri, Pietari - Filharmonia, Amsterdam-Concerbegouw, Wien-Konzerthaus ja Musikverein, , Helsinki- Finlandia-talo, Taiwan - Taipei National Concert Hall). Lisäksi hän on levyttänyt yli 60 cd/dvd/lp eri levy-yhtiöille ja pitänyt yli 100 mestarikurssia eri puolilla maailmaa. Vilmos Szabadi soittaa Laurentius STORIONI n vuonna 1778 rakentamalla viululla.

Lippuja konsertteihin myydään tuntia ennen ovelta. Ennakkovaraukset: kurssinjohtaja 050 543 6093. Karjalohjan konsertti toteutetaan yhteistyössä Karjalohjan alueseurakunnan ja Lohjan Kesä ry:n kanssa.

alue_kulttuuri: 

Lohja on pieni paikka, jolla on suuri kulttuurisydän

kult1_0.jpg

Kulttuurituottaja Kalle Ryökäs (vas), Inkeri Paananen ja Sari Niinikoski (Lohjan Teatteri), Katja Juntunen (Lohjan kaupunginorkesteri) sekä teatterilta kissat Sofia Lintula, Anni Perälä ja Camilla Holmström.

 

Lohjan kulttuuripalvelujen uusi toimitila sijaitsee Laurinkadulla Lohjan Matkailupalvelukeskuksen vieressä. Uuden tilan avajaisia vietettiin 9.5. Saman katon alla toimivat nyt Lohjan Teatteri, Lohjan kaupunginorkesteri ja kulttuurituottaja.

-Muutimme uuteen tilaan organisaatiomuutoksen myötä. Nyt tiloihimme pääsee suoraan kadulta, se on hyvä. Olemme innoissamme ja uskomme, että yhteistoimintaakin tulee entistä enemmän, kun pääsemme vauhtiin, Lohjan Teatterin johtaja Sari Niinikoski kertoo.

-Lohjan Matkailupalvelukeskus on ihan seinän takana. Se on hyvä, kun on yhteisiä asioita hoidettavana. Sijainti aivan keskustassa taas on asiakkaiden kannalta keskeistä. Kun kulttuurilla on oma tilansa, se identifioituu nimenomaan kulttuuriin, kommentoi kulttuurituottaja Kalle Ryökäs.

Kulttuuripalvelut myyvät esimerkiksi tapahtumalippuja. Niitä saa myös Lohjan Matkailupalvelukeskuksesta, jos kulttuuritila ei ole auki. Viihtyisä tila on kunnostettu yhdessä.

-Luovuus kukkii, kun pesänsä saa rakentaa itse. Olemme todella hyviä kaiken vanhan uudelleen käytössä. Meillä on kierrätyshuonekalut ja olen esimerkiksi itse tehnyt esiripputyyppisen verhon tänne. Punaiset matot täytyy tietenkin olla, kertoo Niinikoski.

Ajavaispäivänä uudessa kulttuuritilassa raikuivat musiikki ja nauru.

-Toivomme, että pieniä kulttuuripysähdyksiä, kuten runonlausuntaa ja laulua tehdään jatkossakin, Niinikoski sanoo.

kult2_0.jpg

Sisko Pohjola kiittelee Lohjan monipuolista kulttuuritarjontaa.

 

Lohjalla on rikas kulttuuritarjonta

Avajaisiin poikennut Sisko Pohjola kehuu Lohjan kulttuuritarjontaa upeaksi. Itse hän laulaa kuorossa ja kirjoittaa runoja.

-Tulin juuri kirjastosta. Lohjalla on iso ja hieno kirjasto, vaikka tämä on pieni paikka. Lohjalla on paljon kuorojakin, elokuvateatteri ja musiikkiopisto. Musiikkipuoli on omasta mielestäni parasta. Kaupunginorkesteria ei saa missään nimessä ajaa alas. Kirkossakin järjestetään hienoja konsertteja, Pohjola sanoo.

Hän korostaa, että kaikki kulttuuri on merkityksellistä ja tuo sisältöä elämään sekä lapsille ja nuorille hyvän kasvualustan.

-Kulttuurin parissa voi sekä purkaa että rakentaa itseään. Jos kulttuuria ei pysty itse tuottamaan, niin voi ainakin kuulla, nähdä ja kokea. Kulttuuri on myös hyvin sosiaalista ja sen parista saa uusia ystäviä, Pohjola sanoo.

-Lohjalla on kiva asua, koska täältä löytyy mitä tahansa, vaikka on näin pieni paikka. Lohjalaiset saavat olla ylpeitä paikkakuntansa kulttuuritarjonnasta. En ole ollut yhtään pettynyt siihen, että vuonna 1983 muutin Helsingistä tänne. Kaipaan vain sitä, että Laurentius-sali aukeaa, odotan sitä innolla.

Myös liikuntamahdollisuudet saavat Pohjolalta kiitosta.

-Lohjalla on seuroja pilvin pimein ja upeat maisemat ja luonto.

alue_kulttuuri: 

Suomi 100 vuotta – Kaarteen sotamuseo, Lohja

Suomi juhlii tänä vuonna 100-vuotista taivaltaan itsenäisenä Suomena. Suomi ei olisi itsenäinen ilman työtä, ponnisteluja ja välillä myös uhrauksia. Yksi itsenäisyytemme peruskivistä on toisen maailmansodan taistelut ja niistä selviytyminen itsenäisenä maana. Länsi-Uudeltamaalta löytyy Lohjalta yksityinen sotamuseo, joka kertoo tämän ajanjakson historiaa yksityiskohtaisesti nykyisille sukupolville.

- Kaikki alkoi oikeastaan jo kymmenen vuoden iässä kuunnellessani isoisäni sotamuistoja ja vähitellen kiinnostus muuttui harrastukseksi ja lopulta nykyiseen muotoonsa museoksi, kertoo Kaarteen sotamuseon omistaja ja vetäjä Kalervo Kaarre Lohjalla.

Alun perin omaksi iloksi ja Suomen historiaa kunnioittamaan tarkoitettu henkilökohtainen kokoelma kasvoi vuosien varrella niin isoksi, että Kaarre laajensi harrastuksensa käsittämään pommisuojan tilat ja kutsui sukulaisensa käymään. Tämä tapahtui vuonna 2011, mutta suuri muutos sotamuseon omassa kehityskertomuksessa tapahtui vuonna 2012 Markku Veijalaisen ja Studio55:n mukana.

Teija ja Kalervo Kaarteen kotimuseo Lohjalla on yksityisenä kotimuseona kunnianosoitus itsenäisyytemme säilyttämisen puolesta taistelleille sotiemme veteraaneille sekä muistutus Suomen kunniakkaan historiaperinteen vaalimiselle.

- Televisio-ohjelma tuotti paljon yhteydenottoja ja kyselyitä, siitä miten museoon pääsee vierailemaan ja silloin syntyi päätös avata museo myös ulkopuolisille ryhmille. Onhan se museon omalle olemassaolollekin parempi, että historiaa kerrotaan niin kuin se tapahtui kaikille aiheesta kiinnostuneille, kertoo Kaarre.

kukkumaki_www.jpg

Kukkumäen ilmavalvonta-asema on museon uusinta osastoa.

Uusin laajennus valmistui toukokuussa 2017

Nyt Kaarteen kotimuseo on jälleen päässyt uuteen vaiheeseen. Museoon on lisätty uusia osastoja ja tarinaa on tullut lisää syvyyttä mm. Lauri Nissisen Mannerheim-risti sekä pienoismalli hänen lentämästä Messerschmitt Bf 109 hävittäjästään. Lauri Vilhelm Nissinen oli suomalainen hävittäjälentäjä ja Mannerheim-ristin ritari. Nissinen lensi noin 300 sotalentoa ja ampui alas 32 vastustajan konetta kuollen itse taistelussa vuonna 1944.

- Sotamuseon uusi vaihe toi tullessaan myös paljon lisää Lohja-aihetta ja olenkin aloittanut Lohjan sotahistorian opiskelun ja lisäaineisto keräämisen. Minua auttaa se, että Lohjalta löytyy sekä historian tutkijoita että harrastajia, jotka ovat mielellään auttaneet minua löytämään tietoa.

Lohjan sota-ajasta museossa on tällä hetkellä kuvattuna niin Ruotsiin lähteneet sotalapset, Kukkumäen ilmavalvonta-asema sekä karttaa pommituksista, joiden tarkoituksena oli tuhota Virkkalassa sijainnut kalkkitehdas sekä muuntamo.

Museon esineet ovat jaoteltu osastoittain ja näitä osastoja ovat mm kaukopartion radisti, lottakanttiini, kenttäsairaala, juoksuhauta ja Lohjan omat osastot. Kaikille osastoille on ominaista yksityiskohtaiset alkuperäiset tavarat, jotka liittyivät toimintaan.

sotalapset_www.jpg

Sotalapset olivat yksi tapa, jolla naapurimaa Ruotsi auttoi Suomea sota-aikana.

 

Kerää oma ryhmä ja lähde museolle

- Vierailulle saapuvat ryhmät ovat vähintään 5 hengen ja enintään sellaisen bussilastillisen eli noin 50 henkilöä. Museokierros pitää sisällään sotamuseon lisäksi samassa rakennuksessa sijaitsevan mosaiikkigalleriakierrokset ja kokonaisuudessaan ryhmäkierros kestää noin 1,5 tuntia, kertoo Kaarre.

Sotamuseoon pääsee varaamalla ajan joko Lohjan matkailupalveluiden kautta tai ottamalla suoraan yhteyttä museoon.

- Meillä on kesällä kaksi yleisöpäivää, jolloin olemme varmasti auki. Yleisöpäivänä ei ole minimi vierailijamäärää ja nämä päivät ovat 10.6 ja 5.8 molempina päivinä klo 14.00. Näiden päivien ulkopuolella museo on avoinna vain ryhmille.

- Meillä on käynyt niin koululaisryhmiä kuin mökkiläisten tuomia turisteja sekä eläkeläisryhmiä ja erilaisia kerhoja ympäri Suomea. Meille voi soittaa tai laittaa Facebook tai sähköpostiviestiä, Kaarteen Sotamuseo löytyy hyvin netistä ja meille voi päästä vierailemaan lyhyelläkin varoitusajalla, kertoo Kaarre, joka vetää museota yhdessä vaimonsa kanssa.

Kalervon ajatuksena ja ideana on esitellä historiaa sen omilla sanoilla ja mahdollisimman yksityiskohtaisesti, autenttisesti nostamatta sotaa kuitenkaan jalustalle.

- Minusta on tärkeätä kertoa nykyisille ja tuleville sukupolville, millaista se sota-aika oli ja nyt seuraavassa kehitysvaiheessa paneudun entistä enemmän paikallisuuteen ja Lohjaan, kertoo Kaarre.

Kierros Kaarteen sotamuseossa ei ole vain vitriinissä olevien tavaroiden katselua, päinvastoin vitriinissä on vain harvat esineet.

- Sota-ajan esineistöä on todella laajasti esillä kiitos sekä harrastukseni että ihmisten lahjoitusten. Suurin osa esillä olevista tavaroista on kosketeltavissa ja aina aihepiireittäin esillä. Uusia esineitä laitetaan esille sitä mukaan, kun mielenkiintoisia esineitä saadaan kokoelmaan, lupaa Kaarre.

Uusien esineiden mukana tulee myös aina uusia tarinoita, joita syntyy myös vierailijoiden kertomina, joko itse koettuina tai sukulaisilta kuultuna.

Jo nyt museo on aivan erilainen kuin mitä se oli viime vuonna, joten vaikka olisitkin jo ehtinyt aiemmin käydä tutustumassa, niin nyt kannattaa lähteä tuttujen kanssa uudelle käynnille, Kalervo ja Teija toivottavat varmasti kaikki tervetulleiksi vierailulle, niin pienet kuin isot ryhmät, nuoret ja iäkkäämmät vierailijat.

kanttiini_www.jpg

Lottakanttiini on yksi sotamuseon osastoista.

Kesäkuun 4.päivä erityinen tapahtuma

Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi Kaarteen sotamuseossa järjestetään 4.6 "Sotaveteraani kertoo sotavuosistaan" tapahtuman kello 14-15. Tilaisuuteen voi osallistua ilmoittautumalla sähköpostitse kalervo@kaarteensotamuseo.fi. Osallistujamäärä on rajoitettu 20 henkilöön, ikäraja 10 v. Yhdeksi henkilöksi lasketaan aikuinen ja yli 10 - 18v lapsi ilmoittautuessaan yhdessä. Tapahtuma on ainutlaatuinen ja on osa Kaarteen sotamuseon Suomi100-ohjelmaa.

kunniamerkit_www.jpg

www.kaarteensotamuseo.fi

alue_kulttuuri: 

Hemmottelua kirjallisuuden ystäville

Kirjallisuures on Suomen kaunistus -kirjallisuusseminaari esittelee tänä vuonna lohjalaista kirjallisuutta. Toisena teemana on 100-vuotias Suomi.

seminaari.jpg

Maritta Turunen (vas), Merja-Liisa Karhu, Anne Kotonen ja Eero Ahtela esittelevät kirjallisuusseminaarin ohjelmaa.

 

Kirjallisuusseminaari sopii hienosti Lohjan lukuisten tapahtumien joukkoon.

-Lohjalla on hyvin pitkä kirjallinen perinne aina Elias Lönnrotista lähtien. Kun Eeva Joenpelto -palkinnon jakaminen lopetettiin, jäi tietty tyhjä aukko, jota yritettiin paikata kirjallisuusretkillä. Tuntui kuitenkin, ettei se riittänyt, joten sitten mietittiin seminaaria, kertoo Lohjan kaupunkisisältöjohtaja Eero Ahtela seminaarien synnystä.

Seminaarit saavuttivatkin alusta asti suuren suosion.

-Kirjallisuusseminaari järjestetään nyt jo viidennen kerran, kertoo kirjastotoimenjohtaja Maritta Turunen Lohjan kaupunginkirjastosta.

-Ajatuksena on, että seminaareja järjestetään eri puolilla Lohjaa. Samalla tulee sitten Lohjakin tutuksi, Ahtela sanoo.

Seminaarien pohjalta on syntynyt myös muuta kirjallisuuteen liittyvää toimintaa.

-Viime vuoden seminaarissa nousi esiin Eeva Joenpelto -seura ja sittemmin seura on perustettu, kertoo Ahtela.

 

Historiaa, kirjailijoita ja kansanrunoutta

Kirjallisuures on Suomen kaunistus -seminaari järjestetään lauantaina 10.6. kello 10.00-16.00 Kanneljärven Opistossa. Päivän ohjelma rakentuu Suomi 100 -teeman ympärille.

-Seminaari alkaa lohjalaisen kirjallisuuden yleisellä esittelyllä tutkija Torsti Salosen johdolla. Lohjalla on ollut paljon sekä tunnettuja että vähemmän tunnettuja kirjailijoita, kertoo Turunen.

Kirjastonhoitaja Merja-Liisa Karhu haastattelee kahta kirjailijaa, lohjalaista Johanna Tuomolaa ja Eeva Joenpellon kirjailijakodissa asunutta Aki Ollikaista. Tuomola kirjoittaa dekkareita, joista useiden tapahtumat sijoittuvat Lohjalle. Ollikaisen esikoisromaani Nälkävuosi puolestaan herätti suurta huomiota ilmestyessään vuonna 2012. Teos sai Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon sekä oli ehdolla Finlandia-palkinnon ja kansainvälinen Man Booker -palkinnon saajaksi.

Suomen kirjallisuuden kehitystä avaa akateemikko, kirjailija Hannu Mäkelä, joka on kirjoittanut noin 160 teosta ja saanut Finlandia-palkinnon teoksestaan Mestari.

Kirjallisuusseminaariin sopii myös musiikki. Laulaja (Värttinä), etnomusikologi Karoliina Kantelinen on kansanmuusikkona erikoistunut vienankarjalaiseen joikuun ja itkuvirsiperinteeseen. Hän tulee kertomaan kalevalaisesta lauluperinteestä ja kansan vanhoista runoista oman työnsä innoittajina.

-Halusimme tuoda Kalevalan mukaan seminaariin nuoren kansanrunoudesta kiinnostuneen henkilön kautta, Turunen sanoo.

Lisäksi seminaarissa esiintyy taiteilijaryhmä Sananjalka.

-He laulavat ja soittavat oikein mukavasti, kehuu Karhu.

Aiempina vuosina seminaariin on liittynyt retki esimerkiksi kirjailijakotiin, mutta tällä kertaa se ei kuulu päivän ohjelmaan.

 

Äkkiä ilmoittautumaan

Ilmoittautuminen aukeaa 11.5. Jos seminaari vetää puoleensa, kannattaa ilmoittautuminen hoitaa saman tien.

-Aiemmat seminaarit ovat olleet niin suosittuja, että paikat on varattu parissa päivässä. On jäänyt paljon kiinnostuneita, jotka eivät ole mahtuneet mukaan, kertoo rehtori Anne Kotonen Hiiden Opistosta.

Tänä vuonna mukaan mahtuu kuitenkin aiempaa enemmän väkeä, koska Kanneljärven Opistossa on tilaa noin 120 osallistujalle.

Ilmoittautuminen tapahtuu Hiiden Opiston kautta verkossa (www.hiidenopisto.fi) tai puhelimitse (019 369 1498). Myös peruutukset tulee ilmoittaa, jotta paikka vapautuu jonosta seuraavalle.

Seminaariin järjestetään linja-autokuljetus, joka lähtee Lohjan kirkkokentältä kello 9.30. Paluu tapahtuu kello 16.00. Päivän aikana on mahdollisuus nauttia lounas Kanneljärven Opistossa.

alue_kulttuuri: 

Palkitut valokuvat sukeltavat lapsuuden tunnelmiin

kadonneet lapset.jpg

Kadonneet lapset.

 

Yehia Eweisin Elämäni kissana -näyttely jatkaa Fotofinlandian 2016 voittaneen Älä pelkää -sarjan teemaa: tiivistyneitä hetkiä, jotka luotaavat paitsi kuvien lasten elämää myös Eweisin omia muistikuvia lapsuudesta. Päiväkirjamaiset valokuvat sukeltavat lapsuuden iloihin, pelkoihin ja uniin.

-Näyttely sai alkunsa kaksi vuotta sitten kesänäyttelystä, joka pidettiin Sammatin taidenavetassa. Kokosin silloin yhteen vuosien aikana ottamiani valokuvia ja siitä valokuvaamiseni lähti uusille urille, Eweis kertoo.

-Puoli vuotta myöhemmin osallistuin Fotofinlandiaan ja voitin sen osittain näillä samoilla kuvilla, joita on esillä tässä näyttelyssä, Eweis jatkaa.

Voiton jälkeen Lohjan Museo pyysi Eweisiä pitämään näyttelyn, joten nyt kaikilla on mahdollisuus päästä katsomaan hänen valokuviaan. Esillä on yhteensä 43 kuvaa.

-Esillä on kooste tähänastisesta työskentelystäni aiheen parissa, Eweis tiivistää.

Näyttelyn kuvasarja on yksi näkökulma lapsuuteen. Ajoittaisista tummista sävyistä huolimatta kuvista välittyvät optimismi ja ilo, joita ei ole maailmassa liikaa. Lasten luonnollisuus ja välittömyys on aseista riisuvaa ja tarjoaa katsojalle samaistumispintaa. Fotofinlandia-tuomariston sanoin: "Kuvasarjan sanoma on positiivinen ja auttaa näkemään: elämä on tässä ja nyt, koko ajan ympärillämme."

Näyttely sopii hyvin myös kesän kynnykselle.

-Kuvissa on paljon sellaisia tunnelmia, joiden kautta voi virittäytyä kesään, Eweis sanoo.

 

Tilanteita, jotka kiteyttävät lapsuuden fiilikset

Eweisin valokuvissa esiintyvät hänen omat lapsensa ja heidän kaverinsa.

-En suunnittele kuvia tai asettele lapsia, vaan kuvaan tilanteita, joiden huomaan kiteyttävän omia lapsuuden fiiliksiäni, Eweis kertoo.

Osa näyttelyn kuvista on koostettu useasta eri kuvasta.

-Sillä tekniikalla saan kuvan tunnelman unenomaisemmaksi. Se kertoo myös lapsen maailman salaperäisyydestä.

Näyttelyn nimi Elämäni kissana juontuu ruotsalaisesta elokuvasta nimeltä Elämäni koirana.

-Se on hieno elokuva, joka kertoo lapsuudesta. Teema on siis sama kuin näyttelyssäni. Näyttelyni nimi on myös kunnianosoitus.

Eweis aikoo jatkaa lapsuuden kuvaamista niin kauan kuin se tuntuu mielekkäältä.

-Onnistuneella kuvalla voi tavoittaa jotain elossa ja olemassa olosta. Aion myös tehdä kirjan jossain vaiheessa, Eweis kertoo.

Näyttelyssä on katsottavissa myös lyhyt video, jossa esiintyy Eweisin poika. Näyttely on esillä Lohjan pääkirjastossa Linderin salissa toukokuun loppuun saakka. Näyttelyä on tukenut Alfred Kordelinin säätiö.

DSC_0684.jpg

Yehia Eweis kuvaa tilanteita, jotka kiteyttävät hänen omia lapsuuden fiiliksiään.

alue_kulttuuri: 

Palkitut valokuvat sukeltavat lapsuuden tunnelmiin

kadonneet lapset.jpg

Kadonneet lapset.

 

Yehia Eweisin Elämäni kissana -näyttely jatkaa Fotofinlandian 2016 voittaneen Älä pelkää -sarjan teemaa: tiivistyneitä hetkiä, jotka luotaavat paitsi kuvien lasten elämää myös Eweisin omia muistikuvia lapsuudesta. Päiväkirjamaiset valokuvat sukeltavat lapsuuden iloihin, pelkoihin ja uniin.

-Näyttely sai alkunsa kaksi vuotta sitten kesänäyttelystä, joka pidettiin Sammatin taidenavetassa. Kokosin silloin yhteen vuosien aikana ottamiani valokuvia ja siitä valokuvaamiseni lähti uusille urille, Eweis kertoo.

-Puoli vuotta myöhemmin osallistuin Fotofinlandiaan ja voitin sen osittain näillä samoilla kuvilla, joita on esillä tässä näyttelyssä, Eweis jatkaa.

Voiton jälkeen Lohjan Museo pyysi Eweisiä pitämään näyttelyn, joten nyt kaikilla on mahdollisuus päästä katsomaan hänen valokuviaan. Esillä on yhteensä 43 kuvaa.

-Esillä on kooste tähänastisesta työskentelystäni aiheen parissa, Eweis tiivistää.

Näyttelyn kuvasarja on yksi näkökulma lapsuuteen. Ajoittaisista tummista sävyistä huolimatta kuvista välittyvät optimismi ja ilo, joita ei ole maailmassa liikaa. Lasten luonnollisuus ja välittömyys on aseista riisuvaa ja tarjoaa katsojalle samaistumispintaa. Fotofinlandia-tuomariston sanoin: "Kuvasarjan sanoma on positiivinen ja auttaa näkemään: elämä on tässä ja nyt, koko ajan ympärillämme."

Näyttely sopii hyvin myös kesän kynnykselle.

-Kuvissa on paljon sellaisia tunnelmia, joiden kautta voi virittäytyä kesään, Eweis sanoo.

 

Tilanteita, jotka kiteyttävät lapsuuden fiilikset

Eweisin valokuvissa esiintyvät hänen omat lapsensa ja heidän kaverinsa.

-En suunnittele kuvia tai asettele lapsia, vaan kuvaan tilanteita, joiden huomaan kiteyttävän omia lapsuuden fiiliksiäni, Eweis kertoo.

Osa näyttelyn kuvista on koostettu useasta eri kuvasta.

-Sillä tekniikalla saan kuvan tunnelman unenomaisemmaksi. Se kertoo myös lapsen maailman salaperäisyydestä.

Näyttelyn nimi Elämäni kissana juontuu ruotsalaisesta elokuvasta nimeltä Elämäni koirana.

-Se on hieno elokuva, joka kertoo lapsuudesta. Teema on siis sama kuin näyttelyssäni. Näyttelyni nimi on myös kunnianosoitus.

Eweis aikoo jatkaa lapsuuden kuvaamista niin kauan kuin se tuntuu mielekkäältä.

-Onnistuneella kuvalla voi tavoittaa jotain elossa ja olemassa olosta. Aion myös tehdä kirjan jossain vaiheessa, Eweis kertoo.

Näyttelyssä on katsottavissa myös lyhyt video, jossa esiintyy Eweisin poika. Näyttely on esillä Lohjan pääkirjastossa Linderin salissa toukokuun loppuun saakka. Näyttelyä on tukenut Alfred Kordelinin säätiö.

DSC_0684.jpg

Yehia Eweis kuvaa tilanteita, jotka kiteyttävät hänen omia lapsuuden fiiliksiään.

alue_kulttuuri: 

Sivut

 
Tilaa syöte Kulttuuri