Kulttuuri

Valokuvanäyttely Tosi Elämästä

Saukkolan toimintakeskuksen valokuvanäyttely 2.-11.8. Saukkolan kirjastossa

Helmikuussa Etevan ryhmäkoti Ettanin ohjaaja Taina Köykkä sai ajatuksen valokuvausryhmästä. Ajatus oli jo lähtenyt liikkeelle aiemmin mutta helmikuussa Taina ryhtyi toimiin ja saatuaan hankkeelle vihreätä valoa sai hän mukaan innostuneita osallistuja neljän miehen verran. Raimo Alanko, Hannu Ruohonen, Jouni Synnerberg ja Patrik Kemppainen lähtivät ryhmään mukaan.

- Aluksi ryhmän jäsenet olivat kiinnostuneita valokuvaamisesta, vaikka osalle koko kamera oli vielä aivan outo, eikä kukaan osannut etukäteen arvata, kuinka kokonaisvaltainen ja hieno kokemus kevään yhteisistä kuvaushetkistä ja -retkistä muodostuisi, kerto Taina.

Kuvausryhmän ajatuksena ja tarkoituksena ei ollut pelkästään kuvaaminen vaan eri aihealueisiin on syvennytty perusteellisesti. Ryhmän aihealueet olivat minä, luonto, yhteiskunta sekä työ ja koti eli arki. Näiden aiheiden ympärille on koottu lopulliseen näyttelyyn valitut 42 kuvaa. Kuvissa kuvaajan luovuus on pistettu peliin, kuka ottaa kuvan sillalta ja kuka sillan alta – jokainen meistä katselee maailmaa omalla tavallaan.

- Kuvia otettiin satoja, joten näin pienen määrän valinta oli vaikeata. Kuvien kautta tuomme esiin sen, mitä kuvaajat ovat halunneet kuvata ja mitä he haluavat kertoa omasta elämästään ja ajatuksistaan kuviensa kautta. Mikä on kenellekin tavallinen asia, ja miten eri lailla voimmekaan nähdä asioita. Ryhmän jäsenet päättivät myös itse heittäytyä kuvattavaksi sellaisina, kun he itse toivoivat muiden heitä katsovan ja minä otin heistä sitten valokuvat, jotka ovat myös nähtävillä näyttelyssä, kertoo Taina.

Kuvausryhmä kokoontui joka perjantai kevään 2017 aikana viikosta 9 alkaen ja jokaiselle perjantaille ole ohjaaja laatinut ohjelman.

- Päivän aikana ei juteltu ainoastaan valokuvauksesta vaan koko elämästä ja siksi näyttelynkin aihepiirit ovat sellaiset. Perjantaiden aikana tutustuttiin toisiimme, käytiin luonnossa, tutustuttiin yhteiskuntaan ja kuvattiin kaikkea mahdollista.

- Valokuvaaminen oli kivaa ja samalla kevään aikana oppi uusia asioita, kertoivat Raimo, Jouni ja Patrik kuin yhteen ääneen.

- Jokaisesta löytyi omia vahvuuksia ja uusia ulottuvuuksia ja jokainen oppi jotain uutta valokuvausryhmän aikana ja toivon, että tällaisia vastaavia aletaan järjestää myös muissa toimintakeskuksissa, koska nämä mahdollistavat aivan uudenlaisia havaintoja omasta itsestä ja omista kyvyistä, mietti Taina.

Näyttelyn avajaiset ovat keskiviikkona 2.8. klo 12.00 ja näyttely on avoinna viikot 31 ja 32 kirjaston aukioloaikojen mukaisesti ma.ti ja to klo 14-19 sekä ke ja pe klo 10-15.

Mikä on Eteva?

Eteva kuntayhtymä on Suomen suurin vammaisalan osaamiskeskus. Eteva tuottaa palveluja vuosittain noin 1600 vammaiselle ja kehitysvammaiselle henkilölle. Palveluja on myös mielenterveyskuntoutujille ja muille erityistä tukea tarvitseville henkilöille. Etevassa toimipaikkoja on noin 150 osoitteessa ja asuntoja noin 700. Eteva tuottaa työ- ja päivätoimintapalveluja noin 1000:lle asiakkaalle vuosittain ja Etevassa työskentelee 1300 henkilöä.  Etevalta löytyy Lohjalta asumispalveluita, päiväaikaista toimintaa sekä pitkäaikaista perhehoitoja samoin myös Vihdistä ja Karkkilasta.

kameramiehetwww.jpg

Saukkolan kirjastolla valokuvausryhmän jäsenet: ohjaaja Taina Köykkä sekä valokuvaajat Raimo Alanko, Patrik Kemppainen sekä Jouni Synnerberg (Hannu oli estynyt tulemaan paikalle.)

Eteva kuntayhtymä, ryhmäkoti Ettan, Jokikuja 3, 09430 Saukkola

alue_kulttuuri: 

Se on rapujen aika

rapujawww.jpg

Rapukausi alkaa ja nykyään rapuja on saatavilla järkevään hintaan niin suomalaista kuin ulkomaista rapua. Rapukausi on käynnissä. Suomalaisissa vesissä esiintyvistä ravuista täplarapu ja jokirapu ovat ne merkitykselliset. Monille suomalaisille rapujuhlat ovat jokakesäinen perinne. Rapujuhlat ovat yleensä varsin rennot ja iloiset juhlat, eikä niihin osallistumista kannata liikaa jännittää. Etiketti on yleisesti ottaen väljä ja riippuu aina juhlien järjestäjästä. Yksi tykkää noudattaa kaikkia mahdollisia perinteitä, kun taas toinen haluaa järjestää rapujuhlat ilman sen kummempia sääntöjä.
Emännän tai isännän on kohteliasta ilmoittaa, kuinka monta rapua on varattu yhtä ruokailijaa kohden. Rapujen määrä riippuu muun muassa siitä, syödäänkö niitä alkupalaksi vai pääruoaksi. Kahdeksan rapua ruokailijaa kohden on jo hyvä määrä. Jokaisen ruokailijan olisi hyvä pitäytyä ilmoitetussa määrässä, että kaikille riittää.
Saksiniekkojen syönti on sotkuista, joten rapupöytään on hyvä varata runsaasti lautasliinoja, rapukauluri sekä kullekin pieni, sitruunalohkoilla koristeltu vesiastia käsien huuhtomista varten. Jos olet syömässä rapuja ensikertaa, kannattaa joko kysyä neuvoa tai katsoa itse netistä ravunsyöntiohjeet.

Joitain perinteitä

Perinteisesti juhlien emäntä tai isäntä valitsee suurimman ravun kunniavieraalle. Kaikissa juhlissa varsinaista kunniavierasta ei ole, joten tarjottimen näyttävintä rapua ei välttämättä erikseen valikoida kenellekään. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että suurin rapu pitäisi heti saada omalle lautaselle. Yleensä ei katsota hyvällä, jos joku valikoi itselleen vain mahdollisimman suuria rapuja. Rapujuhlat tunnetaan lähes yhtä hyvin snapseistaan kuin itse ravuista. Perinteisesti ensimmäinen snapsi nostetaan ensimmäiselle pyrstölle. Vaikka pyrstöjä syödään useita, ei jokaiselle tarvitse nostaa snapsia. Rapujuhlissakin on hyvä muistaa kohtuus. Juomalaulut kuuluvat asiaan monissa rapujuhlapöydissä ja kohteliaat emännät ja isännät tulostavat vieraille laulujen sanat valmiiksi. Tällöin kaikki pääsevät laulamaan yhdessä, eikä ensikertalaisenkaan tarvitse murehtia sanojen osaamista. Juomalaulujen lisäksi rapujuhlissa kuullaan toisinaan puheita. Niitä pidetään varsinkin ravuille sekä emännälle ja isännälle. Kaikkien ei kuitenkaan odoteta pitävän puhetta, joten juhlissa voi keskittyä kuuntelemaan innokkaimpien puheenpitäjien esityksiä.

Miten keität ravut?

Varaa rapuja 12 kappaletta syöjää kohden. Huuhtele ravut huolellisesti. Ota tarpeeksi iso kattila ja siihen vettä niin paljon, että ravut peittyvät hyvin. Esimerkiksi 50 rapua ja 6 litraa vettä. Karkea merisuola mitataan vesimäärän, ei rapujen mukaan 35-40 grammaa merisuolaa velitraan. Suuremmat ravut saavat kiehua hieman suolaisemmassa, 40-grammaisessa vedessä. Lisää suola ja 2-3 palaa sokeria vesilitraa kohden, kun vesi kiehuu. Pane ravut useampi kappale kerrallaan kiehuvaan veteen.
Pane suurimmat ravut ensimmäisinä kiehuvaan veteen. Niiden valmistuminen vie enemmän aikaa. Lisää kruunutillin meheviä varsia pilkottuina ja kukintoja. 10 vesilitraan tulee käyttää vähinttän yksi iso nippu.
Rapuja keitetään 8-12 minuuttia koosta riippuen. Keittoaika lasketaan siitä, kun vesi alkaa viimeksi kaadettujen rapujen jälkeen jälleen kiehua kovaa.
Valmiin ravun erottaa kuoren ja pyrstön väliin tulevasta raosta. Parhaat ravut saat, kun jäähdytät kattilan rapuineen nopeasti vesialtaassa, johon tulee jatkuvasti uutta kylmää vettä tai kylmään kaivoveteen nostetussa astiassa.
Pilko jäähdytystä varten runsaasti uutta tilliä jäähdytysastiaan, esimerkiksi toiseen kattilaan ja nostele ravut reikäkauhalla siihen. Poista ensimmäisen keitinveden tillit ja kaada keitinliemi rapujen ja uuden tillin päälle. Kun ravut ovat jäähtyneet, poista tilli. Älä kuljeta jäähdyttämättömiä rapuja. Ravut ovat parhaimmillaan 6-12 tuntia keittämisestä. Oikein jäähdytetyt ravut säilyvät viileässä parikin vuorokautta. Ne säilytetään keitinliemessään ilman tilliä. Oikea jäähdytys on tärkeä osa ravun valmistusta.
Rapuohje: Rapukirja Matti J Särömaa 1997

Mistä ravut?

Lohjalta rapuja löytyy jo varsin monesta kaupasta ja mikäli et ole vielä kertaakaan rapuja syönyt, kokeile edes kerran. Osta pieni erä ja testaa, onko ravut sinun mieleisiäsi. Rapujuhlista sanotaan usein, että ne ovat lastenjuhlat aikuisille. Kaikki tietävät rapujen syömisen sotkuiseksi hommaksi, joten sottaaminen on täysin sallittua. Tämän takia rapujuhlissa on katettu jokaiselle pieni kulho, jossa on vettä, sitruunaa ja viinimarjanlehtiä. Kulho on tarkoitettu sormien puhdistamista varten, joten siitä ei kannata juoda.
Tärkeintä rapujuhlissa on iloinen mieli ja yhdessäolo ystävien ja perheen kanssa, joten rohkeasti vaan mukaan juhliin ja omia järjestämään.

KO

 

alue_kulttuuri: 

Taivaan rumpu soi Sammatista

Suomalainen kansanrunous herää henkiin Pekka Kainulaisen runoissa, jotka hän on kirjoittanut Amorphis-yhtyeen kappaleiden sanoituksiksi. Aiheesta on nyt Sammatissa esillä näyttely.

DSC_0156.JPG

Pekka Kainulainen on 40-vuotisen taiteilijauransa aikana päätynyt mm. Amorphis-yhtyeen sanoittajaksi.

 

Taiteilija Pekka Kainulainen on sanoittanut Amorphiksen viisi viimeisintä albumia. Kalevala vaikuttaa vahvasti sanoitusten taustalla, sieltä juontuvat niin sanoitusten tarinat kuin tyylikin. Amorphiksen fanien toivomuksesta viiden albumin sanoituksista koottiin kirja Taivaan rumpu – Amorphis-sanoituksia, jonka alkuperäiset kuvitusluonnokset ovat nyt esillä Sammatin työväentalolla. Näyttely on monitaiteellinen.

-En vedä rajoja eri taiteenlajien välille, vaan ne yhdistyvät luontevasti esimerkiksi tässä kirjassa. Raja-aitoja on turha vetää asioiden ja ihmistenkään välille. Minulle paras palautekin on se, jos monenlaiset ihmiset reagoivat taiteeseeni, Kainulainen sanoo.

-Näyttelyssä on esillä on isoja lyijykynäpiirroksia ja pieniä tussipiirroksia, puureliefejä sekä video, jossa lausun kappaleiden sanoja. Videolla on myös pätkä Amorphiksen esiintymisestä Sampomäellä vuonna 2012. Kaikki näyttelyn työt kertovat suhteestani Kalevalaan, hän jatkaa.

kai2.jpg

Taivaan rumpu – Amorphis-sanoituksia -kirjan kuvitusluonnoksia esillä näyttelyssä.

 

Sanat Sammatista maailmalle

Kainulainen on toiminut Amorphiksen sanoittajana vuodesta 2007. Tehtäväänsä hän päätyi yhtyeen laulajan lohjalaisen Tomi Joutsenen kautta.

-Olin Kanneljärven Opistolla kuvataideopettajana, kun Tomi opiskeli nuoriso-ohjaajaksi 1990-luvulla. Siellä tutustuimme. Kerran hän näki performanssini, jossa soudin pitkin Laurinkatua Lohjan keskustassa. Siinä oli kansallispukuista väkeä ympärillä ja laulu raikui, Kainulainen kertoo.

Kun yhtye tarvitsi uuden sanoittajan, Joutsen muisti Kainulaisen.

-Tomi oli sanonut muille yhtyeen jäsenille, että Sammatissa on tyyppi, jolla on sopivan hullu suhde Kalevalaan. Sitten hän kysyi minulta, teenkö neljä runoa kokeeksi. Tein ne. He pitivät niistä ja sanoivat, että sanoita koko albumi, Kainulainen kertoo.

Kainulaisen mielestä on erityisen hienoa saada tehdä Sammatista Elias Lönnrotin kotikylästä käsin sanoituksia, joita lauletaan ympäri maailmaa. Hän on tehnyt jo Amorphiksen kuudennenkin albumin sanoitukset.

-Ne jännittivät vähän, kun oli tämä kirja tehty. Se oli aikamoinen puristus ja mietin, saanko tehtyä uusia sanoja, mutta kyllä ne sieltä vain tulivat, Kainulainen sanoo hymyillen.

kai1.jpg

Kaikki alkoi jo vuosikymmeniä sitten hauen päästä. 

 

Sattumista yhdistyi kokonaisuus

Kainulainen on toiminut taiteilijana jo 40 vuotta.

-Nuorena tekeminen oli hyvin vaistomaista. Ensimmäisen hauen pään piirsin vuonna 1977, kun kalastin silloin paljon. Olen tehnyt niitä siitä lähtien, ja Kalevala tuli vahvasti mukaan vuonna 1986, kun muutin Sammattiin. Suomalainen muinaismytologia on ollut tekemisessäni mukana siitä saakka.

-Nykyään teen töitäni tietoisemmin ja käsittelen muinaisten kuvien kautta nykyihmisen mielenlaatua ja suhdetta ympäristöön. Ihmisen ja luonnon suhde on vahva sekä Kalevassa että omissa töissäni.

Ensimmäisestä hauen päästä on nyt päästy aika pitkälle.

-Se minua ihmetyttää elämässä, että kaikki on kauhean sattumanvaraista, mutta silti asiat loksahtavat kohdalleen ja liittyvät toisiinsa. Ensin piirrän hauen päitä, sitten asun Sammatissa, josta Elias Lönnrot oli kotoisin ja sitten olen Amorphiksen sanoittaja. Mikä on sattuman luonne? Onko maailma kuitenkaan niin hajanainen vai onko täällä jokin näkymätön käsikirjoitus, Kainulainen pohtii.

Näyttely päättyy Liikkuvan kuvan festivaaliin 28.-29.7. Tapahtumassa nostetaan esiin mm. naisten näkökulma maailman mytologioissa. 29.7. nähdään uusintana sammattilaisesta kirvesmies
Tuomas Ratilaisesta kertova dokumentti. Festivaaliohjelma löytyy osoitteesta www.sammatinnayttamo.blogspot.fi. Näyttely on avoinna ti-la kello 12.00-18.00 Sammatin työväentalolla (Werlanderintie 72). Näyttely kuuluu myös KUBU -kulttuuribussin kierroksiin. Kesän viimeinen kierros järjestetään 24.7. (varaukset: Plumeria Oy 044 556 9959).

DSC_0163.JPG

Amorphiksen viiden viimeisimmän albumin suomen- ja englanninkieliset sanoitukset on koottu kirjaksi.

alue_kulttuuri: 

Navetta täynnä taidetta

na1.jpg

Danijel Zbil (vas), Laura Pikarla, Mika Munter ja Jonas Gustavsson Pikarlan teoksen ympärillä. Kirjatornit edustavat rakkautta, häpeää ja pelkoa. -Ne ovat kolme vaikeaa asiaa, jotka koskettavat meitä kaikkia, vaikka emme sitä aina myönnäkään. Toiset taas keskittyvät niihin liikaakin, Pikarla sanoo.

 

Sammatin Taidenavetassa järjestetään jälleen perinteinen kesänäyttely. Tällä kertaa mukana ovat taiteilijat Jonas Gustavsson, Chloe Kim, Mika Munter, Laura Pikarla ja Danijel Zbil.

Gustavsson ja Pikarla alkoivat järjestää näyttelyitä Taidenavetassa reilu kymmenen vuotta sitten.

Kävijämäärä on vähitellen kasvanut nykyiseen noin 300. Heidän töidensä lisäkseen esillä on aina myös vierailevien taiteilijoiden teoksia.

-Kävin viime vuonna katsomassa täällä taidenäyttelyn ja ihastuin tähän paikkaan. Koin, että haluan osallistua itsekin, kertoo Saksasta kotoisin oleva Zbil.

Hän on tehnyt mm. työn teemalla Fragmentteja kiitoskirjeestä Pohjolan hengelle. Zbilin tekniikoinaan ovat valokuvaus, vedosgrafiikka ja vektorigrafiikka tietokoneella. Näyttelyn teoksissa hän käsittelee mm. tasapainoa sekä täydellisyyttä ja epätäydellisyyttä jinin ja jangin kautta.

-Hänen työnsä tuovat hyvän lisän näyttelyyn, koska ne ovat niin erilaisia kuin muiden, Gustavsson sanoo.

Kim puolestaan on korealainen, vastavalmistunut taiteilija, joka on pian muuttamassa Suomeen. Hän käsittelee maalauksissaan muutosta, identiteettiä ja sopeutumista uuteen.

-Hän oli nähnyt kuvia näyttelystämme täällä ja kysyi, voiko tulla mukaan, Gustavsson kertoo.

Munter puolestaan on näyttelyn paikallinen vahvistus, jonka Gustavsson ja Pikarla pyysivät mukaan. Hän metalliteoksistaan esillä ovat hauen pää ja Lemminkäinen.

-Kaikki teokseni käsittelevät jossain muodossa Kalevalaa. Olen pitänyt Kalevalasta nuoresta saakka. Se on rajaton opus, josta riittää minulle tutkittavaa loppuelämäksi, Munter kertoo.

na2.jpg

Mika Munter tekee Kalevalan innoittamana metalliteoksia.

 

Nykytaidetta 1800-luvun navetassa

Näyttelyllä ei ole varsinaista teemaa, mutta Suomi 100 -teeman ympärillä liikutaan silti.

-Tuntui täydelliseltä, että saimme myös ulkomaisia taiteilijoita mukaan, koska meidän mielestämme Suomi saa olla kansainvälinen, Gustavsson sanoo.

-Tämä on laadukas nykytaidenäyttely, jossa on valmiita, uusia töitä, eikä harjoituksia, hän jatkaa.

Pikarla sanoo, että he ovat onnistuneet joka vuosi tekemään monipuolisen näyttelyn, jossa on sekä helposti lähestyttäviä teoksia että niitä, joita katsojan pitää ehkä jäädä pohtia hieman pidemmäksi aikaa, että ne aukeavat hänelle. Ennen kaikkea kyseessä on paikallinen näyttely, johon kuka tahansa voi tulla.

Pikarla käsittelee teoksissaan mm. paikkoja ja tiloja. Hänen teoksessaan oman talon vanhat seinätkin muuttuvat taiteeksi.

-Tila muodostuu siitä, keitä siellä on ja mitä siellä tapahtuu. Tilalla voi olla myös historiansa, joka muokkaa siellä kävijöitä, Pikarla sanoo.

Gustavsson puolestaan on mm. maalannut tyttärensä.

-Käsittelen vapautta ja teini-ikää. Rauha antaa vapauden. Vapaus taas on huoli esimerkiksi vanhemmille. En halua rajoittaa lapseni vapautta, mutta haluan, että vapaus on turvallista, Gustavsson pohtii.

Ensin hän aikoi maalata teinin kiukkua, mutta aihe vaihtui, kun tytär näytti niin onnelliselta hiuksiaan ravistaessaan. Sen myötä vanhemman huoli siirtyi teoksestakin taka-alalle ja jäljelle jäivät vapauden positiiviset puolet.

Gustavsson käsittelee teoksissaan myös Helsingissä Senaatintorin keskellä seisovan Johannes Takasen ja Walter Runebergin suunnitteleman Aleksanteri II:n patsaan (1894) alustassa olevia veistosryhmiä lakia, työtä, rauhaa ja valoa.

Näyttely on avoinna 30.7. asti ti-su kello 12.00-16.00 (Lohilammentie 293).

na3.jpg

Jonas Gustavssonin teoksesta välittyvät nuoren vapaus ja onnellisuus.

alue_kulttuuri: 

Unikkoja Miinan mökissä

ilana1.jpg

Ilana Martin maalaa etupäässä unikkoja. Hän tekee taulujen pohjalta myös koruja.

 

Ilana Martin pitää taidenäyttelyn Miinan mökissä Sammatissa 12.7.-18.7. Martin on pitänyt kesänäyttelyjä Miinan mökissä jo noin kymmenen vuoden ajan.

-Joka kesä veri vetää tänne. Miinan mökki on maailman ihanin, se on paras paikka, jossa näyttelyitäni pidän. Tauluni sopivat tänne, koska talo on vanha ja rauhaa huokuva. Tauluni elävät täällä. Haluan myös pitää yllä pienten paikkojen näyttelyjä. Sammatissa on paljon nähtävää, Martin kertoo.

-Haluan, että ihmisillä on hyvä fiilis ja että täällä on rauhallista, kun he tulevat katsomaan teoksiani. Kerron tauluistani, ja usein vieraatkin ihmiset istahtavat alas, alkavat jutella keskenään ja kertoa itsestään, Martin jatkaa.

Martin onkin tullut paikallisille tutuksi ja monista näyttelykävijöistä on tullut tuttavia. Näyttelyllä on hänelle itselleenkin suuri merkitys.

-Tunnen itseni tervetulleeksi tänne. Se on minulle vuoden kohokohta, kun tulen lomalla viikoksi Miinan mökille. Siellä on ihana tunnelma. Odotan tuota viikkoa, Martin sanoo.

 

Unikkotauluja ja koruja

Näyttelyssä on esillä Martinin öljyvärimaalauksia, joista suurin osa esittää unikkoja, sekä tauluihin liittyviä koruja.

-Rakastan kukkia. Kun ostan kukan, haluan aina maalata sen. Yritän saada kukan olemuksen maalattua. Maalaan esimerkiksi unikkopeltoja ja luonnonkukkaketoja, Martin kertoo.

Unikkojen maalaaminen lähti eräästä Tanskan matkasta.

-1990-luvulla meillä oli vanha matkailuauto, jolla kiersimme ympäri Eurooppaa.

Unikko on minun juttuni. Se on samaan aikaan herkkä ja vahva ja vaikea maalata.

-Kerran kaverini pyysi minua maalaamaan kissan. Vastasin, että voin maalata sen, jos kissa saa olla unikkopellossa, Martin naurahtaa.

Eläkkeelle jäätyään Martin alkoi tehdä taulujensa pohjalta myös koruja. Esillä on mm. kaulakoruja, sormuksia ja korvakoruja.

-Korut ovat yksilöllisiä, kahta samanlaista ei ole. Maalaan myös lehtiöitä ja laatikoita. Tämä on lähtenyt lapasesta, kun keksin koko ajan kaikkea uutta, Martin naurahtaa.

Töillään Martin haluaa tuoda ihmisille iloa ja hyvää fiilistä.

-Moni on sanonut, että värikkäät tauluni voimauttavat ja ilahduttavat heitä ja pelastavat päivän. Kerran ryhmä sokeita lapsia oli näyttelyssäni. Opas kertoi heille tauluista, ja lapset sanoivat saavansa niistä voimaa, vaikka eivät itse nähneet maalauksia. Se on aika paljon, Martin sanoo.

Aiempina vuosina Martin on pitänyt näyttelynsä yhdessä jonkun ystävänsä kanssa, mutta tänä vuonna esillä on hänen töidensä lisäksi Martinin tyttären Ira Rajalahden eläinaiheisia tauluja.

ilana2.jpg

 

Voimaa maalausryhmästä

Martin on maalannut jo yli 30 vuotta.

-Olin somistaja yli 40 vuotta. Sekin on luovaa työtä. Kun lapset olivat pieniä, minulla oli elämässäni sellainen vaihe, että halusin alkaa maalata. Menin Toimelaan (Etelä-Helsingin kansalaisopisto). Aluksi oli ihanaa, kun siellä sai vain istahtaa.

Martin on käynyt Toimelassa vuodesta 1981. Viikoittaisilla maalaushetkillä on ollut hänelle suuri merkitys.

-Meillä on ihana ryhmä, josta saa voimaa. Toisilta myös oppii, kun katselee heidän teoksiaan. Nykyään maalaan paljon kotona, mutta käyn edelleen myös Toimelassa viikoittain. Maalaaminen on antanut minulle hirveästi, Martin kertoo.

Näyttelyjä hän on pitänyt mm. Helsingin kahviloissa ja kirjastoissa.

-Näyttelyjen pitäminen alkoi siitä, kun yksi kahvilanpitäjä kysyi, tulisinko pitämään näyttelyn.

Miinan mökissä näyttely on avoinna joka päivä kello 11.00-17.00.

alue_kulttuuri: 

Taidenäyttely levittäytyy Kässän talosta pihallekin

tai3.jpg

Anna kaikkien kukkien kukkia -ryhmätyön tekemiseen osallistuivat mm. Kirsti Salminen (vas), Anja Laukkarinen, Teija Kaarre (ohjaaja), Taija Peistamo ja Eeva-Kaisa Sivonen.

 

Lohjan Taideyhdistyksen kesänäyttely koostuu noin sadasta teoksesta, jotka juhlistavat Suomi 100 -teemalla maamme itsenäisyyttä.

-Suomi 100 -teema näkyy mm. ilmastoon liittyvissä teoksissa. Miten ilmasto on muuttunut Suomen historian aikana? Pentti Salmelan Lastaaja -teokset puolestaan esittelevät paikallishistoriaa. Lohjanjärvelläkin on uitettu tukkeja ja Kässän talon rakennutti sahan omistaja, kertoo Lohjan Taiteilijayhdistyksen puheenjohtaja Tarja Seewald.

Tällä kertaa näyttely ei sijoitu vain sisälle Kässän taloon, vaan teoksia löytyy koko joukko myös talon pihamaalta. Kekseliäät, luontoa hyödyntävät teokset kannattaa tutkia rauhassa läpi ja kuunnella siinä lomassa tuulen suhinaa pihapuiden lehdillä.

-Yhdistykselle on ihan uusi idea, että teoksia on ulkonakin. Tarkoituksena on elävöittää Kässän puistoa. Näkemykseni mukaan ympäristötaide on myös nousussa Suomessa, sanoo Seewald.

DSC_0082.JPG

Tarja Seewaldin teos Suojele minua ottaa kantaa metsätalouteen.

 

Myrskyävää merta ja muistoja

Näyttelyssä on esillä kattava joukko erilaisia teoksia Pulleasta Miikkulaisesta balettitanssiin ja maisemista abstrakteihin teoksiin. Useammassakin teoksessa käsitellään mm. muistoja ja tunnelmia. Yksi erikoisuus on Eeva-Kaisa Sivosen ompelukoneella tekemä maisemateos. Suomen luonto on esillä monessa teoksessa. Näyttelystä löytyvät mm. katajaisen kansan juuret sekä Suomen metsät, järvet ja kalliot. Osalla teoksista otetaan myös kantaa.

-Suomen nykyinen metsätalous hakkaa metsän kokonaan matalaksi. Se on hirveä paikka eläimille, joilta menee suoja, sekä koko ekosysteemille. Sen takia teokseni hahmot ovat hauraita, Seewald kertoo teoksensa Suojele minua -taustaa.

Hänen toisessa teoksessaan Nocturne aukeaa rauhallinen rantanäkymä.

-Hain luonnonmukaisuutta ja halusin tehdä jotain sinistä. Olen tehnyt paljon struktuurimaalausta, mutta merimaalauskurssi vaikutti myös tähän teoksiin. Se vain tunki mukaan, olen todella herkkä vaikutteille, Seewald sanoo.

Näyttelyssä on enemmänkin teoksia, jotka syntyivät Merihelena Leskisen vetämän merimaalauskurssin johdosta sekä muita meriaiheisia teoksia. Merellinen tunnelma on tavoitettu teoksiin hienosti, vaikka tekijät päivittelevätkin veden maalaamisen vaikeutta.

-Kurssi avasi näkemään merta ja sen liikettä. Rannalla sitä katselee, miten ihanalta meri näyttää ja miten sen tekisi, mutta veden maalaaminen ei ole helppoa. Pitää hahmottaa kokonaisuus ja se, miten aallot liikkuvat, Seewald sanoo.

Kyseisen elementit tuomat haasteet huomasi myös Reima Peltonen. Myrskyävä meri ei ollut kuitenkaan työn ainoa haaste.

-Käytin kykyni äärimmilleen, että sain lokin näköisekseen. Nimesin teoksenkin sen mukaan Lokiksi. Vesi on vaikea elementti. Sitä kokee, että epäonnistuu yhä uudelleen ja joutuu maalaamaan päälle monta kertaa. En ole ihan tyytyväinen vieläkään, Peltonen kertoo katsellessaan teostaan, jossa myrsky saa meren tyrskyt nousemaan korkealle.

-Luonnon ääri-ilmiöt kiehtovat minua, hän toteaa.

Tunnelmien ja syvyyden luominenkin ovat haastavia tehtäviä.

-Pitää vain rohkeasti yrittää, hän toteaa.

tai1.jpg

Meri myrskyää Reima Peltosen teoksessa Lokki.

 

Taidetta yhteisvoimin

Näyttelyä varten ryhmä yhdistyksen jäseniä yhdisti voimansa ja toteutti ryhmätyön Anna kaikkien kukkien kukkia. Kyseessä on kaunis mosaiikkipenkki.

-Oli aika homma saada kaikkien näkemykset mukaan teokseen. Naisten logiikkaakin on paljon pelissä, naurahtaa teoksen tekoa ohjannut Teija Kaarre.

Teoksen valmistus vei 150 tuntia ja välillä meinasi iskeä epätoivokin, valmistuuko se ajoissa. Nyt naiset ovat kuitenkin ylpeitä ja iloisia aikaansaannoksestaan.

-En ollut ennen tehnyt mitään mosaiikista. Nautin tämän tekemisestä, painottaa Sivonen.

-Tekemässä oli ryhmä erilaisista taustoista tulevia naisia, joiden juuret ovat Virkkalassa, Karjalassa ja ympäri Suomea. Erilaisista juurista tulleet ovat rakentaneet myös Suomen. Se on voimavara, kun eri puolilta kokoonnutaan yhteen. Nykypäivän ihmistenkin pitäisi nähdä erilaisuus voimavarana, pohtii Anja Laukkarinen.

-Pidän arvokkaana sitä, että ryhmätyö tehtiin, koska taiteilijat tekevät teoksensa yleensä yksin. Tässä olisi oiva ympäristöteos kaupungille tänne Kässän talon pihalle tai jonnekin muualle, kommentoi Seewald.

tai4.jpg

Ryhmätyö valmistuu hitaasti, mutta varmasti. Aikaa siihen meni 150 työtuntia.

 

Kaikille avoin maalaustapahtuma

Lohjan Taideyhdistys osallistuu lisäksi valtakunnalliseen maalaustapahtumaan järjestämällä 10.7. kello 12.00-16.00 kaikille avoimen maalaustapahtuman Kässän talolla. Tapahtuman ohjaajana toimii mm. kuvataiteilija Katriina Uusitalo. Sään salliessa ollaan Kässän puistossa ja sateen sattuessa Taideyhdistyksen työtilassa. Mukaan omat välineet, akvarellipaperia voi ostaa paikanpäältä, osallistumismaksu 10e.

Näyttely on avoinna Kässän talossa 3.7.-17.7. arkisin kello 14.00-18.00 ja la-su kello 12.00-16.00. (Kuvataiteen päivänä 10.7. avoinna kello 16.00-18.00 ja 15.7 suljettu.)

tai2.jpg

Tarja Seewald sai merimaalauskurssilta vaikutteita teokseensa Nocturne.

alue_kulttuuri: 

Tukea taiteilijoiden aseman parantamiselle

DSC_0028_1.JPG

Seija Sainio ja Pekka Kainulainen kertovat, että taidelainaamotoiminta ei ole vielä kovin tunnettua, mutta ihmiset ilahtuvat, kun he kuulevat siitä.  

 

Sammatin Taidelainaamo on vakiinnuttamassa toimintaansa, ja taidelainaamo on yleisölle avoinna joka lauantai kesätori aikaan. Sen lisäksi lainaamo jatkaa toimintaansa myös syksyllä ja talvella Sammatin entisessä kunnantalossa lauantaisin klo 9-13. Lainaamossa on tällä hetkellä uusi, kesäinen näyttelyripustus, jonka teokset vaihtuvat sitä mukaa, kun niitä vuokrataan ja myydään.

-Ripustus vaihtuu jossain määrin joka viikko, kertoo Länsi-Uudenmaan taiteilijaseuran puheenjohtaja Seija Sainio.

Sammatin Taidelainaamo on osa Länsi-Uudenmaan taiteilijaseura ry:n toimintaa, joka pyrkii tuottamaan korkeatasoista kuvataidetta läntiselle Uudellemaalle sekä parantamaan alueen ammattitaiteilijoiden työskentelymahdollisuuksia.

-Ammattitaiteilijoiden asemaa on yritetty parantaa vuosikausia. Aikoinaan luostareitakin maalattiin ruokapalkalla. Se kertoo taiteilijoiden asemasta yhteiskunnassa. Edelleen oletetaan, että he toimivat ilmaiseksi, toteaa Pekka Kainulainen Länsi-Uudenmaan taiteilijaseurasta.

 

Apuraha taiteelle

Taidelainaamon toiminnan vakinaistamisen taustalta löytyy Taiteen edistämiskeskuksen myöntämä apuraha. Taike myönsi seuralle 6.6.2017 Uudenmaan alueen yhteisöille suunnatun erityisavustushakemuksen perusteella 3 000 euron tuen. Apuraha turvaa mm. taidelainaamotoiminnan jatkumista Sammatissa. Lisäksi sillä aiotaan kehittää mm. kulttuuribussitoimintaa.

-Saimme avustuksen nimenomaan taiteilijoiden työskentelyedellytysten parantamiseen. Apuraha on pieni, mutta se kertoo, että toimintamme on noteerattu ja taiteilijoiden aseman parantaminen koettu tuen arvoiseksi, Kainulainen sanoo.

Sainio ja Kainulainen muistuttavat, että apurahan saaminen ei ole helppoa ja hakemuksen täytyy olla hyvin perusteltu. Yksi apurahan myöntämisperusteista oli mm. se, että Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskuksen tutkimuksen mukaan Lohjan kuvataiteilijoiden asema on jäänyt jälkeen Hyvinkään ja Porvoon taiteilijoista, koska täällä ei ole taidemuseota.

-Suunta on sitä kohti, että Lohjallakin on ehkä joskus taidemuseo, toteaa Sainio.

DSC_0009_1.JPG

 

Taidetta jokaisen seinälle

Taidelainaamosta hyötyvät sekä taiteilijat että taiteen ystävät. Taiteilijat saavat teoksiaan vuokrattua ja myytyä, ja lainaamoidean kautta yhä useamman on mahdollista hankkia taiteilijoiden teoksia seinilleen.

-Edullisimmillaan teoksen vuokra voi olla 20 euroa kuussa. Freelancerien tulot tulevat eri suunnista ja tällaiset kuukausittaiset teosmaksut ovat iso ja tärkeä osa sitä, Kainulainen sanoo.

Taidelainaamo on saanutkin hyvän vastaanoton.

-Ihmiset ovat löytäneet tänne kivasti. Kun lainaamo oli viime joulun aikaan auki vajaan kaksi viikkoa, 20 teosta lähti eteenpäin, toteaa Sainio.

-Ihmiset riemastuvat, kun huomaavat, että lainaamo mahdollistaa alkuperäisten taideteosten ostamisen, eikä kaikki kaadu siihen, että teos pitäisi maksaa kerralla kokonaan. Monet ilahtuvat myös siitä, että näin pienestä paikasta löytyy ammattitasoista näyttelytoimintaa, Kainulainen sanoo.

-Taidelainaamossa näkee erilaisia tyylejä. Jos pitää jonkun taiteilijan tyylistä, voi kysyä, onko hänellä itselle sopivaa teosta, vaikka sellaista ei lainaamosta löytyisi, Sainio vinkkaa.

Teoksia voi hankkia taidelainaamosta kerta- tai osamaksulla. Teoksen voi joko ostaa tai vuokrata. Jos vuokrattuun teokseen mieltyy niin paljon, että haluaa pitää sen, maksetut vuokrat vähennetään teoksen hinnasta. Lainaamon avulla teoksia voikin testata, sopivatko ne oman kodin, mökin tai työpaikan seinälle. Taidetta ostetaan myös lahjaksi. Lainaamo mahdollistaa teoksen vaihtamisen, jos lahja ei olekaan aivan saajansa mieleen.

-Tämä systeemi on toiminut hyvin ja vuokraajat ovat hoitaneet osuutensa hienosti, Sainio kiittelee.

DSC_0008_2.JPG

alue_kulttuuri: 

Taidenäyttely Karjalohjan kirjaston kulttuurivintillä

liisa2.jpg

Talvi Ylläksellä.

 

Salolaisen Liisa Suomisen öljyvärimaalauksia ja akvarelleja on heinäkuussa esillä Karjalohjan kirjaston kulttuurivintillä. Näyttelyn taulut esittävät suomalaista maisemaa eri vuodenaikoina sekä eläin- ja kukka-aiheita. Maisemat ovat eri puolilta Suomea pohjoisesta etelään.

-Jokaisella on omat harrastuksensa ja maalaaminen on minulle mieluinen. Maalaan ajan kuluksi, ja tauluja on kertynyt vuosien varrella aikamoinen määrä. Maalaaminen hoitaa päätäkin, kun ajatukset keskittyvät tekemiseen. Näyttelyjen suunnittelu on myös aivotyötä, Suominen kertoo.

-Maalaan realistisia tauluja, joissa maisemat ovat maisemia ja kukat kukkia. Suomen luonto on ihmeellinen, kyllä siitä aiheita saa. Kauniita maisemia on joka puolella, hän jatkaa.

Teosten taustalta löytyy todellinen maisema. Suominen ottaa maisemista valokuvia maalauksen tueksi. Innostus maalaamiseen lähti jo kauan sitten.

-Olen ollut aina käsillä tekijä ja mm. piirtänyt. Valmistuin ompelijaksi jo 16-vuotiaana.

Suominen on maalannut öljyväreillä vuodesta 1975 ja akvarelliväreillä 1990 lähtien. Vuosien varrella hän on käynyt useiden taiteilijoiden vetämillä kursseilla, kuten usean vuoden ajan Vivamossa Ari Laitisen ohjaamilla akvarellikursseilla sekä lähes vuosittain mm. Hannu Nikanderin, Tatsuo Hoshikan, Kari Tarkiaisen ja Mika Törösen kursseilla.

-Kun käy kursseilla, pysyy jyvällä ja näkee, mitä nykyään tehdään, Suominen toteaa.

Aiemmin hän maalasi posliiniakin.

-Kun kippoja ja kuppeja oli paljon, jätin posliinimaalauksen ja siirryin öljyväreihin.

Suominen maalaa kotonaan työhuoneessa, jossa hänellä on maalausteline.

-Maalaan kirkkaalla ja kauniilla säällä. Harmaana päivänä väritkään eivät näytä miltään.

liisa3.jpg

Soidinmenot.

 

Useita näyttelyjä vuosien varrella

Näyttelyitä Suominen on pitänyt vuosittain vuodesta 1995 lähtien mm. Hiidenlinnassa Somerniemellä ja Sammatissa. Viimeisin näyttely oli Miinan mökissä viime vuonna. Karjalohjan kirjastossa edellinen näyttely oli 2013. Sammatin ja Karjalohjan alue ovat Suomiselle muutenkin ennestään varsin tuttuja alueita.

-Olen sukututkija ja nämä alueet ovat tulleet sitä kautta tutuiksi. Pidän Sammatista ja Karjalohjasta, täällä on mukava pitää näyttelyjä, Suominen sanoo.

Lisäksi hän on osallistunut moniin jyrytettyihin yhteisnäyttelyihin, Suomen Taiteilijat ry:n jyrytettyihin vuosinäyttelyihin vuodesta 2002 sekä Akvarellitaiteen yhdistys ry:n näyttelyihin vuodesta 2008.

-Työnsä tuloksia on mukava näyttää muillekin ja on hienoa, jos joku innostuu ostamaankin jonkun teoksen, Suominen toteaa.

Näyttely on avoinna kulttuurivintillä 3.7.-31.7. ma-ti klo 14-19, ke ja pe klo 10-15. Suominen on paikalla keskiviikkoisin ja maanantaina 31.7., jolloin näyttely puretaan.

liisa1.jpg

Piharuusut.

alue_kulttuuri: 

Lohjan Teatterin tuleva kausi tarjoaa draamaa ja mielikuvitusta

Lohjan Teatterin tulevan kauden ohjelmisto julkistettiin teatterin avoimissa ovissa 17.6.

-Joka vuosi on vaikeaa valita, mitkä kolme teosta otetaan esitettäviksi, koska eri-ikäiset pitää huomioida, tekstien täytyy olla hyviä ja niistä pitää innostua itse, jotta voi innostaa myös muita, kertoo Lohjan Teatterin johtaja ja ohjaaja Sari Niinikoski.

Syyskaudella 28.10. ensi-iltaan tulee musiikkidraama Edith Piaf - sydämeni laulut. Näytelmä kertoo kaikkien rakastaman ranskattaren Edith Piafin uskomattoman elämäntarinan. Piaf nousi lähes katuojasta tuhansien fanien suosioon ja omalla sitkeällä työllään ja laulun lahjoillaan varmisti paikkansa suurten ja merkittävien naistaiteilijoiden joukossa. Esityksessä on mukana pieni, taitava live-orkesteri säestämässä tunnettuja Chanson-melodioita. Räväkkä ja koko tunneskaalan läpikäyvä tarina antaa mahdollisuuden mieleenpainuviin roolisuorituksiin ja tuo väriä harmaaseen syksyyn. Pääosassa nähdään Ammi Kallio.

-Tämä on uskomaton tarina siitä, mitä kaikkea voi mahtua yhteen elämään. Katuojasta voi nousta maailman tähdeksi, tiivistää Niinikoski.

Kevätkauden aloittaa karhean kaunis Satu Rasilan kirjoittama Katoava maa. Näytelmä valottaa hyvin muistisairaiden elämää ja kertoo haikean kauniisti asioista pitkän avioliiton aikana. Odotettavissa on laadukasta draamaa, jonka ajankohtaisuus ja vanhusten asema puhuttavat. Helenana nähdään Lohjan Teatterin pitkäaikainen, lahjakas näyttelijä Marja Koski.

-Tässä näytelmässä on älyttömän hyvää, suomalaista dialogia. Näytelmä on liikuttava, hauska ja ajankohtainen. Se käsittelee vanhenemista ja sitä, mitä se tuo mukanaan. Mitä pitää esimerkiksi vielä sanoa ennen kuin toisen muisti loppuu, Niinikoski sanoo.

Hienojen näytelmien lisäksi Niinikoski on erityisen tyytyväinen roolivalintoihin, kun päänäyttelijöiksi saatiin juuri kyseisiin rooleihin hienosti sopivat henkilöt.

Lapsille Ihmemaa Oz

Kevätkauden lopettaa tuttuun tapaan koko perheelle suunnattu näytelmä. Tällä kertaa vuorossa on mielikuvituksellinen ja kaikkien tuntema Frank L. Baumin tarina Ihmemaa Oz. Tämä kymmenissä teattereissa ympäri maailmaa esitetty tarina nähdään tällä kertaa hauskana puhenäytelmänä. Hupaisat roolihahmot antavat taas mahdollisuuden päästää mielikuvitus valloilleen.

-Mietimme, mikä olisi lapsille mielenkiintoista. Olen aiemmin ohjannut Ihmemaa Ozin myös Savonlinnan kaupunginteatterille. Nyt en tehnyt musikaalia, vaan puhenäytelmän, jossa on tanssia mukana. Komiikkaa tulee hahmojen kautta. Näytelmässä on mm. variksenpelätin, joka hakee aivoja ja leijona, joka etsii rohkeutta, Niinikoski kertoo.

Ryhmävarauksia on tehty jo jonkin verran. Teatterin henkilökunta jäi lomalle juhannuksena ja palaa töihin elokuun alussa. Juhannuksen jälkeen ryhmävarauksia otetaan vastaan Lohjan Matkailutoimistossa (Laurinkatu 50) p. 044 369 1309. Yksittäisten lippujen nettitarjous on voimassa heinäkuun loppuun asti: www.netticket.fi. Katoava maa ja Ihmemaa Oz näytelmien ryhmämyynti alkaa elokuussa.

alue_kulttuuri: 

Ikkalan Peikko-ooppera sai kiitosta

peikko.jpg

Ikkalassa nähty Peikko-ooppera syntyi kyläläisten yhteisponnistuksen tuloksena.

 

Ikkalassa Juhlatalo Kokin pihapiirissä esitettiin kesäkuun alkupuolella kyläläisten yhteistyönä syntynyt Peikko-ooppera, jossa peikot nähtiin tänä vuonna paremmissa piireissä. Koko perheen näytelmä sai alkunsa viime vuonna ikkalalaisen Liisa Jäppisen ideasta.

Jäppinen käsikirjoitti ja ohjasi näytelmän, joka sisälsi myös loruja, räppejä ja lauluja. Säveltäjä Risto Nieminen löytyi samalta kylältä. Näyttelijäkaarti saatiin pääosin Ikkalasta muutamien lähiseutulaisten toimiessa vahvistuksena. Kyläläisten omin voimin huolehdittiin myös puvustuksesta, lavastuksesta, maskeerauksesta ja muista esitysten onnistumisten kannalta vaadittavista tehtävistä.

Jäppisen käsikirjoitus tempaisi heti mukaansa niin näyttelijät kuin yleisön. Tarinassa laskettelukeskuksen tuoma menestys nousi Räyhä-Rauhan eli peikkoperheen äidin päähän. Pian pintaliito alkaa vaikuttaa koko perheeseen huolestuttavalla tavalla. Myös peikkojen ystävät susi ja karhu joutuvat kokemaan kovia, kun luonnonvarakeskuksen ylivirkamies päättää vangituttaa kaksikon.

Väliaikoineen lähes kahden tunnin pituinen näytelmä piti hyvin otteessaan. Juoni sisälsi yllättäviä käänteitä, huumoria ja sopivasti jännitystä. Monet laulut ja Sirke Salnin kosketinsoitinsäestys elävöittivät tarinaa. Myös näyttelijät olivat hienosti sisäistäneet roolihahmojensa olemuksen.

Tarina päättyi onnellisesti ja antoi myös ajattelemisen aihetta. Omana itsenä oleminen onkin kaikkein mukavinta. Se riittää, muuta ei kannata esittää. 

Peikot paremmissa piireissä -esityksiä järjestettiin neljä kertaa, ja katsojamäärä oli tänä vuonna reilusti yli 400. Yleisö eli mukana peikkoperheen elämää seuratessaan. Moni kävi kiittämässä käsikirjoittaja - ohjaaja Liisa Jäppistä esitysten jälkeen.

– Paras kiitos meille tekijöille oli tietysti yleisön viihtyminen, mutta kivahan hyviä kommenttejakin oli kuulla, Jäppinen totesi.

– Tämä on ollut valtavasti paneutumista vaativa projekti kaikille mukana olleille, ja on hienoa nähdä, miten innostuneesti näyttelijät ja talkooväki ovat tätä vieneet eteenpäin. Olen tosi ylpeä meistä kaikista, Jäppinen iloitsi.

Vaikka esityksiä ei tänä kesänä enää järjestetä, Peikko-oopperasta kootun Peikko-orkesterin voi nähdä Ikkalan kyläyhdistyksen järjestämässä Elopäivässä lauantaina 12. elokuuta kello 11-15. Tuolloin esillä on myös valokuvista, teksteistä, näytelmän roolivaatteista ja rekvisiitasta koostuva näyttely” Näin tehtiin Peikko-ooppera 2”. 

alue_kulttuuri: 

Sivut

 
Tilaa syöte Kulttuuri