Kulttuuri

Mainos

Jyrki Anttila – mies monen konsertin takana

DSC_0906.JPG

Laulaessaan Jyrki Anttila tuntee olevansa elossa.

 

Oopperalaulaja Jyrki Anttila perusti ohjelmatoimisto OperArtin 11 vuotta sitten, jotta voisi järjestää konsertteja.

-Vauhti on ollut siitä saakka kiihtyvää ja ympäri Suomea on järjestetty suuria konsertteja. Tänä syksynä meillä on taas kaksi isoa tuotantoa, joiden kanssa kierrämme Suomea parin vuoden ajan. Haluamme viedä operetin henkeä eteenpäin, Anttila kertoo.

Syksyn operetit ovat Emmerich Kalmanin Mustalaisruhtinatar (ensi-ilta 30.9. Laurentius-salissa) ja Franz Leharin Paganini (ensi-ilta 21.10. Järvenpäätalossa).

-On mukavaa toimia yrittäjänä ja ottaa riskejäkin, kun työskentelee motivoituneiden ihmisten kanssa. Meillä on nyt luotettava tekijäkaarti, joka toimii hyvässä hengessä ja osaa asiansa lavalla, Anttila kehuu.

Sekä ooppera että operetti ovat laulullisesti haastavia esittäjälleen. Operetissa korostuu vielä näyttelytaitokin.

-Meillä on pitkänlinjan ammattilaisia. Operettia tehdessä pitää osata äänenkäyttö. Tätä ei opita kilpailujen vaan työn kautta, Anttila korostaa.

Lohjalta löytyykin paljon alan osaajia, kuten Aki Alamikkotervo, Leena Reinman, Jouni Kokora ja Vikke Häkkinen.

OperArt järjestää tapahtumia ja konsertteja laajemminkin kuin vain oopperaa ja operetteja.

-Pyrin monipuolisuuteen ja siihen, että aina olisi jotain uutta nähtävää ja kuultavaa. Osaamista löytyy myös esimerkiksi juhlien järjestämiseen, ja meillä on laajasti kevyen musiikin kontakteja, Anttila kertoo.

Anttila haluaa tehdä monipuolisesti töitä suomalaisten muusikoiden työllistämiseksi. Tahti oman yrityksen kanssa tulee vain kiihtymään, kun Anttila pääsee neljän vuoden kuluttua eläkkeelle Kansallisoopperasta. Haaveissa on myös se, että Lohjalle perustettaisiin talo kulttuuritapahtumille.

-Puu-Anttila olisi siihen hyvä, kun sen vain saisi kuntoon, hän toteaa.

Yrittäjänä Anttilan työ ei ole pelkkää laulamista, vaan mukaan mahtuu mm. markkinointia, lavastusta, puvustusta ja organisointia harjoitustiloista ja laulajien kiinnityksistä lähtien. Ohjaajan ja laulajien kiinnityksestä menee noin vuosi siihen, kunnes operetti saa ensi-iltansa.

-Tässä oppii arvostamaan kaikkien ihmisten työpanosta. Se näkökulma puuttuu monesti, kun ihmiset ajattelevat vain omaa panostaan. Saan myös voimaa omaan tekemiseeni, kun touhuan aamun lavasteiden kanssa. Kuntokin kasvaa samalla, Anttila toteaa.

Tällä hetkellä Anttila laulaa Viron Kansallisoopperassa Lentävä Hollantilainen oopperaa ja keväällä vuorossa on Tannhäuserin nimirooli. Kansallisoopperassa hän laulaa Taikahuilun Haarniskoidun ja Madama Butterflyn Pinkertonin roolin.

 

Klassisia säveliä nuorillekin

Ooppera- ja operettiyleisö koostuu Suomessa enimmäkseen vanhemmasta väestä, mutta Anttila suosittelee sitä lämpimästi nuoremmillekin.

-On nuoriakin saatu kuuntelemaan. Operetit eivät ole vaikeita ja niissä on vitsejä ja hyviä melodioita. Virossa yleisöstä yli puolet voi olla nuoria, mutta en tiedä missä vaiheessa meillä on menty toiseen suuntaan, kun nuoret eivät edes kokeile operetteja. Ne nuoret, jotka kokeilevat, tulevat kyllä uudelleenkin kuuntelemaan, Anttila kertoo.

Jotta ooppera ja operettikin saataisiin nuorille tutuiksi, Anttila ideoi, että esimerkiksi kaupunginorkesteri voisi käydä esiintymässä kouluissa ja mukana voisi olla laulajakin kertomassa laulutekniikasta ja sen opiskelusta.

-Klassisen musiikin arvoa tulisi nostaa, koska se on kaiken musiikin perusta, Anttila tiivistää.

Anttila itse innostui laulamisesta jo pikkupoikana.

-Lauloin aina koulun juhlissa ja opettajat kannustivat minua. Myös sukulaiset kannustivat. Lapsena luodaan edellytykset elämälle, Anttila toteaa.

Hän alkoi opiskella laulamista 18-vuotiaana. Välillä Anttila opiskeli myös opettajaksi ja teki niitä töitä neljä vuotta.

-Sitten kynttilä alkoi palaa molemmista päistä, kun oli niin monta hommaa tehtävänä samaan aikaan. Haluan laulaa, koska silloin tunnen olevani elossa ja lavalla tulee voimakas hyvän olon tunne. Operetit ovat hauskoja tehdäkin, Anttila kertoo.

 

Laulajaksi tullaan työtä tekemällä

Laulajapariskunnan luona lauletaan välillä kotonakin. Anttilan vaimo Maija Anttila johtaa mm. operettikuoroa. Lapsetkin ovat tottuneet lauluun pienestä pitäen.

-Laulan mm. tuutulauluja. Joskus yritin laulaa vähän hiljempaa, että olisi rauhallisempaa, mutta 3-vuotias tyttäreni sanoi, että laula oikeasti niin kuin laulat. Hän oli oppinut, miltä lauluni kuulostaa ja halusi kuulla sitä, Anttila naurahtaa.

Kotona kuunnellaan niin kevyttä musiikkia kuin vanhoja mestareitakin, kuten Anttila määrittelee.

-1960- ja 1970-luvuilla oopperalaulajat jaksoivat vielä opiskella ääntä. Perustyötä pitäisi tehdä todella pitkään, mutta nykyään siihen ei enää malteta panostaa. Laulaja onkin usein parhaimmillaan vasta uransa lopussa, Anttila toteaa.

-Itse olen kehittänyt instrumenttiani parikymmentä vuotta laulutunneilla. Kehityn edelleen ja kestävyys paranee, jolloin voin laulaa entistä vaativampia oopperoita. Etenkin pitkissä oopperoissa tekniikka korostuu.

Omien lastensa laulu-urat ovat kiinni heistä itsestään.

-Jos kipinä syttyy, he voivat laulaa. Lapsi pitää hyväksyä sellaisenaan ilman suorituspaineita ja harrastusten kautta personointia, Anttila sanoo.

alue_kulttuuri: 

Jenni Tieahon Hiiden hirvi seisoo nyt Korkeasaareen kalliolla

Tuohipalttoosta, pajuveneestä ja hevosteoksista tunnettu ympäristötaiteilija Jenni Tieaho löytää inspiraatiota taiteen tekemiseen mm. luonnosta. Hän kokee, että sekä ympäristötaiteen että käsityön arvostaminen on nousussa.

hirvi2.jpg

Hirviteos on osa Korkeasaaren suomalaisen luonnon aluetta. (Kuva: Mari Lehmonen, Korkeasaareen eläintarha)

Korkeasaaren kotimaisia lajeja esittelevä Korpi-alue on saanut tunnuseläimekseen kookkaan hirvisonnin kokoisen veistoksen. Harjateräksestä valmistettu ja tummaksi tervattu hirvi on kuvanveistäjä ja ympäristötaiteilija Jenni Tieahon käsialaa. Hirvi valmistui taiteilijan kotipihalla Siuntiossa ja on muuttanut Korkeasaareen pysyväksi taideteokseksi.

-Minulla oli paljon tuohta varastossa ja ajattelin, että olisi kiva tehdä tuohi-ilves ja löytää jokin yhteistyötaho. Otin yhteyttä Korkeasaareen ja esittelin ideana ja muita teoksiani. Totesimme, että tuohiteos pitäisi saada sisätiloihin, mutta ulkoteoksen he tilaisivat mielellään. He toivoivat uroshirviteosta. Hirvi oli hauska ehdotus, koska olen tehnyt ennen hevosia. Se ei hirvittänyt minua. Hirvi on myyttinen eläin, jota on kunnioitettu kansan perinteessämme, kertoo Tieaho.

Tieaho työsti teosta vuoden päivät.

-Tämä oli pitkä prosessi, mutta olen kiitollinen siitä, että sain mahdollisuuden. Korkeasaaressa arvostettiin tekemistäni ja annettiin taiteellisesti vapaat kädet. Katsoimme myös yhdessä teokselle paikan, se on aivan loistava, suojeltu kallioalue, Tieaho kertoo tyytyväisenä.

 

Suomalainen luonto esille

-Hirviteos on osa Korpea, suomalaisen luonnon aluetta, joka on Suomi 100 -hankkeemme. Kun Jenni otti meihin yhteyttä, innostuimme heti, sillä Jennin taide oli meille tuttua ja sopii mielestämme Korkeasaareen hyvin. Korkeasaaressa on kaksi elävää hirvinaarasta, äiti ja tytär, joiden tarha on aivan hirviteoksen vieressä. Komeasarvinen uroshirvi sopii paikkaan hyvin ja tuo maisemaan lisää jylhyyttä, kertoo markkinointisuunnittelija Lotta kivalo Korkeasaaren eläintarhasta.

Hirviteos on saanut jo paljon myönteistä palautetta.

-Se vetää ihmisiä puoleensa katsomaan, tutkimaan ja koskemaankin. Harva on nähnyt hirveä ainakaan näin läheltä luonnossa, joten oikean hirven kokoisen hirviteoksen vierellä seisominen on jo elämys. Aidon näköinen hirvi herättää Suomen luontoon kuuluvana eläimenä myös ulkomaalaisten huomion, sanoo Kivalo.

Hirviveistoksen nimi julkistettiin Suomen luonnon päivänä 26.8. Yleisön ehdottamista nimistä Tieaho valitsi veistokselle nimeksi Jylhyys Hiiden hirvi. Nimi on viittaus Kalevalaan, jossa voimakkaan Hiiden hirven pyydystys annettiin Pohjolan tyttären kosijalle tehtäväksi.

hirvi3.jpg

(Kuva: Mari Lehmonen, Korkeasaareen eläintarha)

 

Valkoisten seinien sisältä sinisen taivaan alle

Kuvanveisto on siirtynyt Tieaholle osin äidinperintönä.

-Äitini ja tätini ovat kuvanveistäjiä. Kuvanveisto tuntuu myös itselleni luontevalta ja omalta jutulta. Muoto kiinnostaa minua. Luonnon materiaalit tuli pian mukaan tärkeänä materiaalina. Olen saanut siihenkin vaikutteita vanhemmiltani, koska äitini koki luonnon voimakkaasti. Huomioin itsekin esimerkiksi, miten luonto muuttuu ja vaikuttaa ihmisen mieleen. Välillä pitää päästä valkoisten seinien sisältä sinisen taivaan alle ja tuntea tuuli ja lämpö iholla. Ulkona on ihanaa työskennelläkin. Siellä on eri tavalla hereillä, sisällä on turtunut, Tieaho kertoo.

Kuvanveisto ruokkii Tieahon mielikuvista ja vaikuttaa hänen kuvaansa mm. muista ihmisistä ja maailmasta.

-Mielikuvamaailma on todellisuuden toinen kaveri. Se hoitaa mieltämme ja auttaa arjesta selviytymisessä. Välillä mietin sitä, jos en tekisikään kuvanveistoa. Minulle tulee silloin olo, että olisin paljon ankeampi, vakavampi, tylsempi ja tyytymättömämpi ihminen, Tieaho pohtii.

 

Ympäristötaiteen ja käsityön arvostus on nousussa

-Ympäristötaiteen arvostus on noussut merkittävästi. Nykyään on jo lähes itsestäänselvää, että esimerkiksi uusille asuinalueille tulee ympäristötaidetta, jotta alue personoituu omaksi paikakseen, kertoo Tieaho.

Tieahon teoksia on nähty Lohjalla mm. pääkirjastossa ja Arboretum Magnoliassa.

-Olen tarjonnut kirjastolla ollutta hevosteosta Lohjan kaupungille ostettavaksi. Ihmiset kokevat, että teos kuuluu kirjastoon. Nyt odotellaan kaupungin päätöstä, Tieaho toteaa.

Tieaho on iloinen siitä, että hänen teoksensa keräävät palautetta hyvin erilaisilta ihmisiltä.

-Tapiolassa yksi teokseni oli sijoitettuna keskelle arjen menoa. Kun sitten purin sitä, ihmiset tulivat juttelemaan. Jotkut kertoivat, että teoksesta on tullut tavallaan kaveri, joka tervehtii heitä arjen keskellä tutun reitin varrella. Ihmiset olivat ottaneet teoksen omakseen, mikä kertoo minulle ympäristötaiteen merkityksestä, Tieaho kertoo.

Käsityön arvostus on laajemminkin nousussa.

-Ihmiset arvostavat käsityötä, koska sen eteen on nähty paljon vaivaa ja käytetty aikaa. Ehkä se on vastareaktio sille, että nykyään asioiden pitää syntyä nopeasti ja vaivattomasti, Tieaho pohtii.

Tällä hetkellä hänellä on työn alla tilaustyöhauki. Sen jälkeen vuorossa on lampaanvillalla päällystettävä häränpää. Tieaho toivoo, että ympäristötaide huomioidaan myös tulevilla asuntomessuilla.

-Lohjalla on ollut historian varrella monia vahvoja taiteilijoita. Asuntomessut olisivat upea mahdollisuus tuoda esiin sitä, mitä täällä tehdään nyt. Mitä tekijät ammentavat Lohjan ympäristöstä ja mitä siitä syntyy.

 

Korpi kutsuu retkelle

Korkeasaaren Korvessa asuu Suomen metsien kookas viisikko: ilves, ahma, metsäpeura, karhu ja hirvi. Alueelle ovat valmistuneet paljasjalkapolku, pitkospuut, autiotupa, jossa voi kerrata jokamiehen oikeuksia sekä hirvitarhan viereen Hirviterassin kahvila. Retkeilytunnelmaa henkivät kota ja laavu ovat avoinna omatoimista grillausta varten.

-Paljasjalkapolulla vieraita kehotetaan ottamaan kengät pois ja kävelemään paljain jaloin muutaman kymmenen metrin matka erilaisilla materiaaleilla, kuten kivillä, kävyillä, puuhakkeella ja hiekalla. Paljasjalkapolun idea on olla helppo tapa kokea, miltä luonto tuntuu, jos aina on kulkenut kengät jalassa tai edellisestä paljain varpain kävelystä on jo aikaa, avaa Kivalo.

-Korkeasaaren Korven on tarkoitus palauttaa suomalaiset luontoon tai olla ensiaskel luontoon lähtemistä empivälle. Kaupunkilaisen tai ulkomaalaisen on helppo tulla Korkeasaareen. Korvessa pääsee tutustumaan suomalaisiin eläimiin, joita luonnossa paljon liikkuvakaan ei välttämättä pääse koskaan näkemään, Kivalo jatkaa.

Suurin vielä rakenteilla olevista Korven kohteista on uusi ilvestarha, joka valmistuu ensi kesäksi. Suomi 100 -teemaan liittyen eläintarhassa voi törmätä myös merellisempiin taideteoksiin eli HejHylje-patsaisiin, jotka muistuttavat Itämeren suojelun tarpeesta.  

alue_kulttuuri: 

Näyttely Saukkolan kirjastossa

Saukkolan kirjastossa on 19.9.2017 - 30.10.2017  esillä valokuvanäyttely

LIETTUAN PERINTEISIÄ PUUVEISTOKSIA

Valokuvanäyttely esittelee Lounais-Liettuassa,  Šakiain kaupungin lähellä      sijaitsevassa  Plokščiain kylässä asuvan kansantaiteilijan Zigmas Sederevičiusin     (s. 1961) puuveistoksia.

Tunnettu liettualainen valokuvaaja,  Šakiaissa omaa valokuvastudiotaan pitävä Vidas Venslovaitis on ikuistanut Sederevičiusin puuveistoksia. Nyt Saukkolassa nähtävä näyttely on ollut esillä keväällä 2017 Haminassa, kesällä 2017 Hartolassa ja Vantaan Tikkurilassa, kesällä 2016 myös Plokščiain koulun monitoimikeskuksen näyttelytiloissa. Venslovaitisin taidevalokuvia on ollut esillä  Vilnassa ja muualla Liettuassa järjestetyissä näyttelyissä.

Näyttelyn järjestäjä on Donelaitis-seura - Liettuan ystävät ry.

Saukkolan kirjasto                                                                                      

Kauppakuja 3, Saukkola                                                                                                                      

Avoinna:                                                                                                                                     

ma, ti, to    14-19                                                                                                                                 

ke, pe        10-15                                                                                                                               

la               10-15                                                                                                            

 

alue_kulttuuri: 

Ainutlaatuinen teatterielämys maan alla

Kai Lehtinen tähdittää Meidän aika -näytelmää Tytyri-salissa.

meidäaika.jpg

Ensi perjantaina 22.9. ensi-iltansa saa Meidän Aika -näytelmä Tytyrin Elämyskaivoksessa -110 tasolla Tytyri-salissa. Luvassa on Kai Lehtisen ja Anna Rimpisen koskettava teatterielämys, jossa katsoja pääsee kokemaan nykyaikaisen tarinan 1,9 miljardia vuotta vanhan kiviaineksen sisällä.

Meidän Aika -näytelmän tuotannosta vastaava, syksyllä 2016 perustettu Joko teatteri on ammattilaisteatteri, joka koostuu lohjalaisista taiteen tekijöistä: Kai Lehtinen, Anna Rimpinen, Jussi Ontero ja Joni Pitkonen. Ryhmän taiteilijoiden tavoitteena on produktioissaan haastaa itseään ja luoda monitasoisia esityksiä katsojille.

Meidän aika perustuu Anna Rimpisen käsikirjoitukseen. Se kertoo intiimin ja inhimillisen tarinan isästä ja tyttärestä. Esitys käsittelee aikaa, joka määritellään kellon, kuukausien ja vuosien mukaan, mutta on konkreettisesti olemassa vain tässä ja nyt. Se on kertomus kahdesta yksilöstä ja sukupolvien välisistä asioista, jotka heräävät henkiin.

Esityksessä käytetään perinteisten lavastusten sijaan sähköistä virtuaalilavastusta (3D-projektio), joka toteutetaan videotykkien avulla Tytyri-salin kallioseinämiin. Tekniikka mahdollistaa moniulotteisen maailman luomisen. Heijastettava projektio sisältää kolmiulotteista materiaalia, jota animoidaan 3D-ohjelmalla esitykseen sopivaksi. Tekniikasta vastaa Jussi Ontero. Esitykseen luo tunnelmaa ja sävyjä Joni Pitkosen säveltämä musiikin ja äänimaailman yhdessä kaivoksen oman äänimateriaalin kanssa.

Ennen näytöstä hemmotellaan myös teatterikansan makuhermoja, sillä Lohjan torilta tuttu Kaffela muuntautuu näytösten alkuun Tytyrin teatterikahvioksi. Tuntia ennen näytöstä Tytyrin Elämyskaivoksen vierastuvalla on mahdollista ostaa niin suolaisia kuin makeitakin kahvilaherkkuja.

Meidän Aika näytöksiä Tytyrin Elämyskaivoksessa on yhteensä kaksitoista syys-lokakuun vaihteessa ja marraskuussa. Paikkoja on rajoitetusti, sillä lippuja myydään vain 90 per näytös. Marraskuulle on muutama näytös jo loppuun varattu, joten liikkeellä kannattaa olla pian, jottei syksyn ainutlaatuisin teatterielämys jää näkemättä. Lippuja näytökseen saa osoitteesta netticket.fi sekä netticketin ja Lohjan kaupungin lipunmyyntipisteistä.

meidän.JPG

Näytelmän isää ja tytärtä näyttelevät Kai Lehtinen ja Anna Rimpinen.

alue_kulttuuri: 

Mielenkiintoinen elokuvaviikko tulossa Kino Iglun festivaaleilla 23.10.-29.10.

Elokuvakerho Kino Iglu järjestää elokuvafestivaalit 23.-29.10. Karkkilassa. Ohjelmisto keskittyy erityisesti Karkkilaan liittyviin elokuviin ja tekijöihin. Kaikille tutun Aki Kaurismäen elokuvien lisäksi nähdään tuotantoa mm. Liisa Helmiseltä, Mia Halmeelta ja Veikko Niemiseltä.

Festivaaliviikolla pääsee katsomaan elokuvia mm. Sundströmin puutarhassa ja Karkkilan autohuollossa, missä nähdään Risto Jarvan Bensaa suonissa, unohtamatta perinteistä Karkkilasalia, jossa esitetään useita elokuvia, kuten Liisa Helmisen dokumentti Matka jatkuu.

Yhteistyössä Lukeva ry: n kanssa näytetään Jukka Kärkkäisen ja J-P Passin Tokasikajuttu, joka jatkaa euroviisuedustaja Pertti Kurikan nimipäivien uran dokumentointia. Yhteistyö Sodankylän elokuvajuhlien kanssa jatkuu Mikko Niskasen elokuvalla Pojat ja Matti Ijäksen Räpsyllä ja Dollyllä festivaalilauantaina Karkkilasalissa.  Pitkien elokuvien lisäksi nähdään sarja nuorten ja ammattilaisten lyhytelokuvia, joissa on myös vahva uusmaalainen edustus.

Myös mielenkiintoisia esittelijävieraita ja esiintyjiä on luvassa festivaaliviikolla. Kahvila Pakarin festivaaliklubilla kuullaan lauantai-iltana näyttelijä Antti Reinin ja jazzkokoonpano Uksila-Sauros-Saastamoisen musisointia.

Maksullisten yleisönäytösten lisäksi on tarjolla elokuvia koululaisille, lapsille ja eläkeläisille sekä Karkkilassa että Vihdissä.

Elokuvafestivaalit järjestetään yhteistyössä nuoriso – ja kulttuuritoimen, työväenopiston, Lukeva ry:n, mediapaja Werstaan, Ruukinpajan, Lyhty ry:n, Kinotourin ja Sodankylän elokuvajuhlien kanssa. 

alue_kulttuuri: 

Aikaa ja omaa elämää pohtimaan maan alle

Joko-teatteri vie tänä syksynä teatterin maan alle ja esittää näytelmän Meidän aika Tytyrin Elämyskaivoksessa. Näytelmän ensi-ilta on 22.9.

DSC_0582.JPG

Jussi Ontero (vas), Kai Antero Lehtinen, Joni Pitkonen ja Anna Rimpinen.

 

Mihin minä käytän oman aikani? Käytönkö sen niin kuin itse haluan vai toisten ihmisten luomien odotusten mukaisesti? Esimerkiksi näitä kysymyksiä katsoja pääsee pohtimaan katsoessaan Meidän aika -näytelmää. Ajan lisäksi näytelmä käsittelee vahvasti myös perhesuhteita ja perheenjäsenten välistä vuorovaikutusta.

-Olen pyöritellyt aikateemaa pitkään mielessäni. Myös ihmissuhteet kiehtovat minua, kuten se miten ja missä toinen ihminen kohdataan ja millaista vuorovaikutus on, kertoo näytelmän käsikirjoittanut ja ohjannut Anna Rimpinen.

-Yhtenä päivänä vain aloin kirjoittaa ja katsoin, mitä siitä syntyy. Kirjoitan hyvin intuitiivisesti ja lähden sitten muokkaamaan sitä, mitä syntyi, Rimpinen kertoo käsikirjoitusvaiheesta.

Ajan lisäksi ihmisen elämänvalinnat nousevat vahvasti esiin näytelmässä.

-Aika on arvokkainta, mitä ihmisellä on. On kuitenkin paljon asioita, joihin sen voi käyttää. Samalla valitsee jättää jotain muuta tekemättä. Tätä on tärkeää miettiä ja olla nöyrä sen ajan edessä, joka meille annetaan, Rimpinen pohtii.

 

Arjesta löytyvät ne sisällöt, joita haetaan Netflixistä”

Syksyllä 2016 perustettu Joko-teatteri koostuu lohjalaisista taiteen tekijöistä. Siihen kuuluvat Kai Antero Lehtinen, Anna Rimpinen, Jussi Ontero ja Joni Pitkonen. Meidän aika -näytelmä kertoo intiimin ja inhimillisen tarinan isästä ja tyttärestä. Esitys käsittelee aikaa, joka määritellään kellon, kuukausien ja vuosien mukaan, mutta joka on konkreettisesti olemassa vain tässä ja nyt. Se on kertomus kahdesta yksilöstä ja sukupolvien välisistä asioista, jotka heräävät henkiin. Isää ja tytärtä esittävät Kai Antero Lehtinen ja Anna Rimpinen. Ääninäyttelijänä mukana näytelmässä on myös Marja Koski.

-Tämä on tärkeä teksti, koska tavalliselle perhekeskeiselle ihmiselle perhesuhteet ovat niin merkittävä asia koko elämän kannalta. Uskon, että katsoja tulee pysähtymään ja huomaamaan, että meidän arjessamme löytyvät ne sisällöt, joita haetaan Netflixistä. Näytelmässä käydään läpi ihmisen elämän kaikki vaiheet ja asiat sanotaan myös ääneen, Lehtinen kertoo.

DSC_0618.JPG

Näytelmän isää ja tytärtä näyttelevät Anna Rimpinen ja Kai Antero Lehtinen.

 

Ääniä kaivoksesta ja kuvia seinille

Meidän aika esitetään 80 meriä maanpinnan alapuolella, joten katsoja pääsee kokemaan nykyaikaisen tarinan 1,9 miljardia vuotta vanhan kiviaineksen ympäröimänä.

-Näytelmä on Elämyskaivoksen suurin panostus tänä syksynä. Lohjalta löytyy upeita taiteen tekijöitä, ja haluamme, että Elämyskaivokseen saapuu paljon ihmisiä myös Lohjan ulkopuolelta ympäri vuoden. Näytelmän kautta haluamme tarjota uuden tavan kokea Elämyskaivos, kommentoi Lohjan kaupungin matkailupäällikkö Minna Ermala.

Esitysympäristön lisäksi uutta on myös esityksessä virtuaalilavastus, jota käytetään perinteisten lavastusten sijaan. Se toteutetaan videotykkien avulla Tytyrisalin kallioseinämiin. Tekniikasta vastaa Jussi Ontero.

-Enempää haasteita ei enää tarvita. Kaivoksen ilmanlaatu on katastrofi herkille laitteille, naurahtaa Ontero.

Kosteuden, viileyden ja pölyn takia Onteron pitää viedä projisoinnissa käytettävät laitteet välillä kuivattaviksi ja puhdistettaviksi. Kiven sisällä kaapelointikaan ei ole ollut ongelmatonta. Lopputulokseen hän on kuitenkin tyytyväinen.

-Näyttävän näköinen tästä tulee. Jo kaivosmiljöö on sellainen, että tänne saa luotua tietynlaisen tunnelman, Ontero kertoo.

Aiemmin Ontero on käyttänyt projisointia bändien live-keikoilla ja kouluttanut teatteriteknikoita hyödyntämään sitä. Näytelmän tuominen kaivokseenkin lähti Onteron ideasta. Näytelmän maailmaan tunnelmaa ja sävyjä tuo myös Joni Pitkosen säveltämä musiikki ja äänimaailma, joka yhdistyy kaivoksen omiin ääniin.

-Kun käsikirjoituksen lukee kerran läpi ajatuksella, syntyy tunnelma, ja työ oli jo puoliksi tehty. Yhdessä olemme kuitenkin suunnitelleet äänet ja kuunnelleet, millaisia ääniä täällä on itsestään. Suurin haaste on ollut saada hiljaisimmat äänet ja korkeat piikit tasattua, Pitkonen avaa.

-Äänet luovat tärkeän pohjan myös näyttelemiselle, kun emme itse näe projisointeja, toteaa Lehtinen.

Meidän aika -näytelmää esitetään 22.9.-1.10. ja 10.11-17.11. Kaffelasta tutut Riikka Ventelä ja Minna Kunnari huolehtivat kahvitarjoilusta esitysten aikana.

DSC_0597.JPG

Näytelmän lavastuksessa käytetään kaivoksen seinämille heijastettua projisointia.

alue_kulttuuri: 

Humoristista taidetta kierrätysmateriaaleista

DSC_0702.JPG

Järvenpääläisen Leo Vinogradoffin näyttely Asetelmia ja ajatuksia on esillä Lohjan pääkirjastossa (2. kerros) syyskuun ajan. Näyttelyssä on esillä 45 kierrätysmateriaaleista tehtyä työtä.

-Työni ovat humoristisia ja ne sopivat niin lapsille kuin varttuneemmillekin. Töissä on mukana ajatus tai mietelause, kertoo Vinogradoff.

Näyttely on viimeisen kymmenen vuoden aikana kiertänyt kirjastoissa ja muissa näyttelytiloissa ympäri Suomea. Aiemmin se on nähty mm. Pusulan kirjastossa. Vinogradoff kertoo, että näyttely on kerännyt paljon positiivista palautetta.

-Näyttelyni saa ihmiset hyvälle tuulelle. Siihen teokseni perustuvatkin.

alue_kulttuuri: 

Suomenhevosnäyttely Virkkalan kirjastossa

kirstimatti 014.jpg

Tuulikki Helinin valokuvanäyttely Suomenhevonen, harrastus ja elämäntapa on esillä Virkkalan kirjastossa 4.9.-22.9. nyt kun suomenhevosen kantakirjan perustamisesta tulee kuluneeksi 110 vuotta.

Hevosharrastus on elämäntapa siinä mielessä, että tähän harrastukseen sisältyy vuosien sitoutuminen ja vastuu hevosen päivittäisestä hoidosta ja hyvinvoinnista. Näyttelyn näkökulma on harrastus - säässä kuin säässä, Helin kertoo.

Näyttelyssä hän on kuvannut "Hunsku"-orihevosen (virallinen nimi Hunajaa, syntynyt Karjalohjalla) elämän eri osa-alueita, kuten emän hoidossa ja orilaitumella oloa, treenausta, hoitoa, ravikilpailuja, tarhaelämää ja hevosen hoidon haasteita (pakkanen, rankkasade, karkumatka).

-Toivon kuvien ilmaisevan katsojalle hevosen kanssa elämisen eri osa-alueita ja hevosen kanssa elettyjä vahvoja tunteita, Helin sanoo.

alue_kulttuuri: 

Sieppari17-näyttely on esillä Kässän talossa

sieppari.jpg

Juha-Matti Hynysen teos Jälkeen Vedenpaisumuksen. (Kuva: Seija Sainio)

 

Länsi-Uudenmaan Taiteilijaseuran järjestämä Sieppari17 avautui Kässän talolla Virkkalassa 4.9. Taiteilija Pekka Kainulaisen juryttämään näyttelyyn saivat tarjota töitään myös seuraan kuulumattomat taiteilijat. Tämän kaltaista, kaikille avointa, näyttelyä on järjestetty seuran alkuvuosista saakka. Edellinen järjestettiin vuonna 2015.

Näyttelyllä ei ole erityistä teemaa, joten kokonaisuus on sekä tekniikoiltaan että sisällöltään monipuolinen. Yhteensä 33 taiteilijaa eri puolilta läntistä Uuttamaata tarjosi näyttelyyn 83 teosta, joista näyttelyssä on mukana 63. Jokaiselta on mukana ainakin yksi teos. Seuran omia jäseniä on mukana seitsemän yhteensä 12:lla teoksella.

Kässän talo sijaitsee Lohjan Virkkalassa (Tynninharjuntie 21) ja on avoinna 5.9.-17.9. tiistaisin, torstaisin ja perjantaisin kello 15.00-19.00, keskiviikkoisin kello 13.00-17.00 ja lauantaista sunnuntaihin kello 11.00-16.00. Maanantaina näyttely on suljettu ja 17.9. avoinna yleisölle kello 11.00-15.00. Näyttelyyn on vapaa sisäänpääsy.

alue_kulttuuri: 

Hannu Mäkelä vierailee Lohjan, Karkkilan ja Vihdin kirjastoissa

Pallasjärvellä.JPG

Kirjailija, akateemikko Hannu Mäkelä vierailee Lukki-kirjastoissa syyskuussa. Tilaisuudet järjestetään keskiviikkona 6.9. Karkkilan kaupunginkirjastossa ( Valtatie 26 Karkkila), torstaina 7.9. Lohjan pääkirjaston Järnefeltinsalissa ( Karstuntie 3 Lohja) ja keskiviikkona 13.9. Vihdin pääkirjastossa Nummelassa (Pisteenkaari 9 Nummela). Tilaisuudet alkavat kaikissa kirjastoissa klo 18.00. Esitelmän otsikkona on Runoudesta proosaan – suomalaisen kirjallisuuden kehitysvaiheita.

Kirjailija Hannu Mäkelän (s. 1943) tuotanto on laaja ja monipuolinen. Ensimmäiset romaanit Matkoilla kaiken aikaa ja Liikaa ilmestyivät vuonna 1965. Sen jälkeen Mäkelä on julkaissut kaikkineen yli 160 teosta ja sen lisäksi kirjoittanut näytelmiä ja kuunnelmia. Hänen kirjojaan on käännetty n. 16 kielelle. Lisäksi hän on toimittanut lukuisia teoksia. Mäkelä on työskennellyt kustannustoimittajana, osastopäällikkönä ja kaunokirjallisen osaston apulaisjohtajana Otavassa.
Vapaa kirjailija hän on ollut vuodesta 1987 lähtien.

Hannu Mäkelä on kirjoittanut paljon fiktiivisiä elämäkertoja: Eino Leinosta kertova Mestari (Finlandia-palkinto 1995), Aleksis Kivestä kertova Kivi, Venäjän kansalliskirjailijan Aleksandr Pushkinin viimeisestä päivästä ennen kaksintaistelua kertova Pushkinin enkeli. Lisäksi hän on kirjoittanut elämäkerrat Samuli Parosesta, L. Onervasta, Eduard Uspenskista, Giacomo Casanovasta, käsitellyt Eino Leinon ja L. Onervan suhdetta kirjassa Nalle ja Moppe ja kirjoittanut  kaunokirjalliset muistelmat omista vanhemmistaan. Mäkelän oman elämän muistelmat, Muistan, ovat ilmestyneet 2011 (Lapsuus), 2012 (Nuoruus), 2014 (Elämän oppivuodet), 2015 (Otavan aika) ja 2016 (Vapaus). Uusin teos on tänä vuonna ilmestynyt lastenkirja Voimalla seitsemän pöllön.

Lastenkirjailijana Hannu Mäkelän tunnetuin hahmo on kansainvälistäkin mainetta saavuttanut omalaatuinen Herra Huu, joka yrittää vaihtelevalla menestyksellä pelotella lapsia. Ensimmäinen kirja, Herra Huu, ilmestyi 1973. Sen jälkeen Herra Huu on jatkanut seikkailujaan useassa kirjassa ja saanut myös kansainvälistä mainetta. Herra Huuta on käännetty n. 13 kielelle, viimeksi japaniksi.

Hannu Mäkelä on saanut lukuisia palkintoja. Hän on Suomen kirjailijaliiton kunniajäsen. Taiteen akateemikon arvonimi hänelle myönnettiin vuonna 2016. Esitelmätilaisuudet ovat osa Lukki-kirjastojen Suomi 100 –hanketta, johon kirjastot ovat saaneet avustusta Etelä-Suomen aluehallintovirastolta. Tilaisuudet ovat kaikille avoimia ja niihin on vapaa pääsy.

alue_kulttuuri: 

Sivut

 
Tilaa syöte Kulttuuri