Me-koulun avulla pyritään lisäämään lasten hyvinvointia

me1.jpg

Me-koulun avajaiset keräsivät runsaasti osallistujia Ristin koululle. Esiintymässä Virkkalan torvisoittokunta.

 

Järnefeltin alueen koulut eli Ristin, Rauhalan ja Karjalohjan alakoulut sekä Järnefeltin yläkoulu ovat mukana Me-säätiön rahoittamassa Me-koulukehittämistyössä. Pilottihankkeessa on Lohjan koulujen lisäksi mukana myös Espoon kouluja.

Me-koulun avajaisia vietettiin Ristin koululla 5.9. Kyseessä oli kodin ja koulun yhteistoimintatapahtuma, jossa oli mukana myös paikallisia toimijoita, kuten Lohjan nuorisotoimi, Virkkalan Tarmo, VPK, vanhempainyhdistys, partio ja MLL. Alun puheiden ja Virkkalan torvisoittokunnan esiintymisen jälkeen perheet pääsivät tutustumaan toiminnallisiin pisteisiin ja maistelemaan buffetin herkkuja.

-Me-säästiön visiona ja tavoitteena on, että Suomessa ei ole vuonna 2050 yhtään syrjäytynyttä. Tavoitteena on siten myös peruskoulu, jossa kukaan ei syrjäydy, sanoo Ristin ja Karjalohjan koulujen rehtori Jarkko Ojala.

Tavoitteeseen pääseminen vie aikaa ja eteneminen tapahtuu pienin askelin välitavoitteiden kautta.

-Tässä on koulullakin pysähtymisen paikka miettiä, mikä on tärkeää. Pitkään on menty opilliset tavoitteet edellä. Nyt on mietittävät, pitäisikö tavoitteita tarkentaa, Ojala sanoo.

-Lähdemme pikkuhiljaa liikkeelle. Keskitymme yhdessä tekemiseen, hyvien asioiden huomiointiin ja oppilaista välittämiseen. Uskon, että saamme lisättyä heidän hyvinvointiaan Me-koulukehittämistyön avulla, hän jatkaa.

me2.jpg

Lapsille oli järjestetty avajaisiin ohjelmaa ja eri toimijat esittäytyivät. Kuvassa Katupalveluyhdistys Kartsa ry ja Lohjan nuorisotyö.

 

Välipalaa, keskusteluja, harrastuksia ja koulutusta

Käytännössä Me-koulukehittämistyö tarkoittaa uusia toimintatapoja oppilaiden hyvinvoinnin edistämiseksi. Kehittämistyön puitteissa on palkattu kolme Me-koulukehittäjää.

-Koulu tarjoaa oppilaille välipalaa pitkin koulupäivää. Oppilaan ja opettajan välillä aloitetaan hyvinvointikeskustelut, joissa keskustellaan siitä, mitä oppilaalle kuuluu. Tarkoituksena on, että opettaja antaa aikaa jokaiselle oppilaalle. Lisäksi opettajat saavat dialogisuuskoulutusta oppilaiden kanssa keskustelua varten. Kouluissa on myös tiimi, johon kuuluu mm. erityisopettaja. Tälle tiimille annetaan koulutusta, jotta oppilaan tukeminen kääntyisi pedagogisesta tuesta enemmän kohti hyvinvoinnin tukemista, Ojala listaa toimia.

Koulun ja lähiympäristön yhteistyötä kehitetään, ja lapsia ja nuoria autetaan esimerkiksi löytämään harrastuksia.

-On paljon syrjäytymisvaarassa olevia lapsia, joilla ei ole kavereita tai harrastuksia. Koulun pitäisi kartoittaa tilannetta ja löytää ratkaisuja, jotta jokaisella oppilaalla olisi mielekästä tekemistä myös kouluajan ulkopuolella, Ojala sanoo.

 

Yhdessä lasten hyvinvoinnin puolesta

Avajaisissa puhui Me-koulukehittämistyötä vetävä dosentti Matti Rimpelä.

-Lasten hyvinvointi on Suomessa parantunut koko viime vuosisadan. Noin 20 vuotta sitten tapahtui kuitenkin jotain ja menestystarinaan tuli särö. Edelleen useimmat lapset voivat hyvin, mutta huonosti voivien vähemmistö kasvaa, sanoo Rimpelä.

Ojalalla on yli 20 vuoden opettajan kokemus. Tuona aikana hän on huomannut saman muutoksen.

-Paljon on hyvinvoivia lapsia, mutta myös niitä, joilla on monialaisia vaikeuksia. Lasten vointi heijastuu myös kouluun, Ojala sanoo.

Hän toteaa, että on vaikeaa sanoa, mikä on syy ja mikä seuraus, mutta ainakin vanhempien kiireellä voi olla vaikutusta lasten hyvinvointiin.

-Kodeissa on monenlaisia arkielämän haasteita, jotka vaikuttavat myös lapsiin ja siten näkyvät myös koulussa, Ojala pohtii.

-Maailma on tullut vaativammaksi, joten nyt tarvitaan entistä enemmän yhteistyötä, jotta kaikki saisivat hyvät lähtökohdat elämälleen. Vanhempien hartioille ei voi jättää kaikkea, vaan täytyy tehdä yhteistyötä. Ennen sanottiin, että koko kylä kasvattaa, Rimpelä toteaa.

Konkreettisia ratkaisujakin olisi olemassa.

-Oppilashuoltohenkilöstöllä on nyt enemmän asiakkaita kuin normitukset edellyttävät. Tilannetta saisi parannettua paljon esimerkiksi pienellä satsauksella perhetyöhön. Meillä oli myös kahden vuoden kokeilu Järnefeltin ja Ristin kouluilla, jolloin psykiatrinen sairaanhoitaja työskenteli oppilaiden ja perheiden kanssa. Koulut kaipaavat häntä. Tarvitsemme nykyistä enemmän yhdessä kasvattamisen kulttuuria, sitä että ongelmiin haetaan ratkaisuja yhdessä, Ojala kertoo.

Hän toivoo myös, että vastakkain asettelu kodin ja koulun välillä vähenisi.

-Kotiin lähetetty negatiivinen viesti ei tarkoita, ettemme välitä lapsesta, Ojala painottaa.

Yksi Me-koulukehittämistyön tavoitteista on myös yhdistää eri toimijoita.

-Nykyään ammattiauttajat ovat eriytyneet liikaa. Tavoitteena on, että oppilaan ei tarvitse lähteä kauas, vaan erityisasiantuntemus tulisi kotiin, kouluun ja harrastuksiin, Rimpelä kertoo.

me3.jpg

Avajaisissa pääsi tutustumaan mm. paloautoihin.

 

Me-säätiö

Me-säätiö on Supercellin Ilkka Paanasen ja Mikko Kodisojan perustama säätiön, jonka tavoitteena on vähentää lasten, nuorten ja perheiden syrjäytymistä sekä eriarvoistumista Suomessa.

-He halusivat antaa takaisin osan siitä potista, jonka ovat itse saaneet Suomelta, Rimpeläinen kertoo.

Lohja valikoitui pilottikohteeksi kolmesta syystä.

-Kaupungin organisaatio oli täällä jo valmistautunut sote-uudistukseen ja Lohjalla on dynaaminen johto, joka halusi lähteä uudistamaan. Lisäksi tämä alue on erilaisine kouluineen sopiva kohde, Rimpelä avaa.

Ainakin kehittämistyön alku näyttää lupaavalta.

-Usein, kun käyn kouluilla puhumassa kuulijoita voi olla vain 5-6. Täällä on tupa täynnä, joten tästä on hyvä jatkaa, Rimpeläinen päättää.