Puulaakiurheilu on Suomen harrastuskentällä ilmiö, joka kätkee sisäänsä paljon muutakin kuin pelkän pallon lentämisen tai maalin tekemisen. Usein se nousee esiin hyvällä tavalla juuri silloin, kun monet trendit, teknologiset virtaukset ja arjen uudet haasteet tekevät harrastamisesta yhä suorituskeskeisempää ja kilpailuhenkisempää. Puulaakiurheilu on suomalaiseen liikuntakulttuuriin syvälle juurtunut ilmiö, jossa tärkeintä ei ole olympiatasoinen huippu-urheilu tai suuret mitalit, vaan yhdessä tekeminen, leikkimielinen kilpailu ja arjen hyvinvointi.
Halu kohdata
Puulaakiurheilussa on kyse harrastusmuodosta, jota pyörittävät usein harrastajat itse. Yleensä taustalla ei ole suuria sponsoreita tai kaupallisia motiiveja, vaan aito halu kohdata toisia ihmisiä, liikkua ja pitää hauskaa. Tämä tekee lajista ja siitä muodostuneesta ympäristöstä ainutlaatuisen tilan, jossa sosiaalisuus ja liikunta nivoutuvat saumattomasti yhteen.
Vastoin monia nykypäivän urheilun piirteitä, joissa tuomarilinjat, tuloksenteko ja palkintokaappien täyttäminen tuntuvat hallitsevan tilannetta, puulaakiurheilussa viihtyminen ja yhteisöön kuulumisen tunne rakentuvat ensisijaisiksi. Usein unohtuu, miten voimakas vaikutus tällä itse asiassa on yksilön hyvinvointiin. Kun arjen pölyhiukkaset jäävät ulkopuolelle pelaamisen, nauramisen, ilon ja joskus – miksei – myös pienten pettymyksen hetkien alle, rakentuu aivan uusia voimavaroja ja jaksamisen tukia.
Ilmiö ei ole vain lasten tai nuorten asia, vaikka koululaisten ja nuorten joukkueet hallitsevatkin usein puulaakiliigoja. Aikuisten joukossa puulaakiurheilu on jopa entistä tärkeämpi sosiaalisen hyvinvoinnin kannalta. Varsinkin megatrendinä kiihtyvän yksinäisyyden ja sosiaalisen eristäytymisen keskellä harrastus, joka vetää ihmiset yhteen ilman suuria vaatimuksia, tarjoaa välttämättömän ja elintärkeän tilan kohdata muita.
Matala kynnys liikunnan aloittamiseen
Puulaakiurheilun yhteisöt toimivat matalana kynnyksenä liikunnan aloittamiseen ja ylläpitämiseen. Suomalaisessa yhteiskunnassa, jossa ympärillä on tarjolla monimutkaisia salivuorojen varausjärjestelmiä ja hintavia lisenssejä, puulaaki tarjoaa yhteisöllisen tilan, jossa liikunnan riemu on ilman kankeita sääntöjä. Tämä tekee liikkumisesta saavutettavaa, ja moni löytää tällaisen harrastuksen kautta myös pysyvän liikkumisen polun. Itse liikunnan lisäksi yhdessä koettu onnistumisen tunne jää elämään, ja se kantaa arjen stressien ja epävarmuuksien keskellä.
Puulaakiurheilun myönteiset vaikutukset näkyvät myös paikallisessa identiteetissä. Kun paikallisia ihmisiä kokoaa vaikka kerran viikossa futis- tai salibandyjoukkue, seurauksena on usein pidempiaikainen sosiaalinen sidonnaisuus ja aktiivisempi arki. Sosiaaliset vaikutukset kantavat myös ystävyyteen ja suvaitsevaisuuteen yli rajojen. Kun peliä pelataan huuruisen kellarin seinillä, pelaajat eivät mieti koulumenestystään, etnistä taustaansa tai muuta ulkoista merkkiä.
Palkitsemista unohtamatta
Vaikka puulaakiurheilua pidetään rennompana kuin virallisia sarjoja, mitalit ja pokaalit kuuluvat lähes kaikkiin liigoihin. Niiden merkitys on erilainen kuin huippu-urheilussa, mutta ei vähäisempi. Puulaakisarjoissa mitalit kertovat tarinoita esimerkiksi pitkästä yhteisestä taipaleesta, yllättävästä noususta häntäpään joukkueesta mitalipeleihin sekä vuosista, jolloin lopulta kaikki natsasi kohdalleen.
Moni pelaaja säilyttää puulaakimitalinsa yhtä ylpeänä kuin juniorivuosien sarjamitalit. Tärkeää ei ole palkinnon materiaali, vaan se keiden kanssa mitali ansaittiin, mitä esteitä matkan varrella ylitettiin ja
millainen tarina mitalin taakse männävuosina syntyi.
Integroitumisen apuväline
Puulaakiurheilu toimii erinomaisena väylänä erilaisille harrastajaryhmille, kuten maahanmuuttajille, syrjäytymisvaarassa oleville nuorille tai vähän vanhemmillekin sekä muille erityis-tai vähemmistöryhmille, joille perinteinen urheilu-ura voi olla kynnys tai este. Kun osallistumisen ehdot ovat kevyet, tutustumisen paikat matalat ja pelien henki kannustava, tämä helpottaa sosiaalista integroitumista ja auttaa rakentamaan luottamusta uuteen kotimaahan ja ympäristöön.
Puulaakiurheilu on toki myös hauskaa. Ja se on se pääasia. Liikunnan ei tarvitse olla aina piinaavaa, kilpailullista taistelua. Se voi olla yhteinen matka, jossa nauru on voimavara, ja jossa kaveruus ja pieni yhdessä tekemisen subjektiivinen onnistuminen kantavat pidemmälle kuin mikään pistepussi. Tämä rakenteellista iloa ja hyvinvointia tuottava harrastus tarjoaa rohkaisun niin kropalle kuin mielelle. Moni kokee juuri tästä syystä, että puulaakiurheilu on oikeastaan merkityksellisempi ja aidompi urheilun muoto kuin kapean ammattiurheilun kiiltävät kulissit.
