Kivitaloja mäenrinteessä, pieni kirkko, ortodoksinen pappi. Kreikkaahan se, vaikka ollaan Lounasravintola Oivassa Linnaistenkadulla. Leila Koskisen maalauksissa värikylläinen Kreikka näkyy, ja jos pinnistää mielikuvitustaan, melkein tuoksuu ja kuuluukin.
– Olen käynyt Kreikassa elämäni aikana 38 kertaa, tänä vuonna kahdesti. Ehkä siitä voi päätellä, että sikäläinen kiireetön elämäntapa viehättää, ihmisiä ja luontoa unohtamatta, Koskinen naurahtaa.
Hän harrasti maalausta nuoruudessaan, mutta sitten se jäi pitkäksi aikaa. Hän työskenteli kaupoissa mainoshoitajana, ja siinä tarvittiin myös visuaalista hahmotuskykyä.
– Kunnes se muuttui niin kaavamaiseksi, että alkoi kyllästyttää. Menin talouskouluun ja olin kokkina 15 vuotta ennen eläköitymistäni yhdeksän vuotta sitten.
Sen jälkeen Koskinen elvytti maalausharrastuksensa.
– Hiiden Opiston kursseilla opettelin eri tekniikoita. Pääasiassa maalaukseni ovat öljyväri- ja akryylitöitä ja akvarelleja. Kohopaino- ja sekatekniikkaa olen myös kokeillut.

Kunnianarvoisa isoäiti

Nyt Oivassa esillä olevat työt eivät ole ihan uusia vaan valikoituja poimintoja viime vuosilta. Leila Koskinen tunnustaa, että teokset ovat syntyneet Suomessa, mutta on hän Kreikassakin muutaman kerran maalannut.
– Kreikka-aiheisia on kotona runsaasti, vaikka olen niitä myös lahjoitellut ystäville ja sukulaisille.
Koskiselta on pakko kysyä, onko hän suunnitellut koskaan Kreikkaan muuttamista.
– On se käynyt mielessä, ja puhun kreikkaa sen verran, että pärjään arjessa. Mutta vakavissani en ole ryhtynyt sitä toteuttamaan, ainakaan vielä, hän hymyilee.
Näyttelyn neljäs teos, nimeltään Isoäiti – onko hän kenties kreikkalaiskylän matriarkka, kunnianarvoisa nainen, joka on pitänyt perheen ja suvun järjestyksessä, kun miehet ovat horjahdelleet?
– Ei, siinä on oma isoäitini, jonka olen maalannut valokuvan pohjalta. Kunnianarvoisa nainen kyllä, Koskinen myöntää.

JP

Leila Koskisen maalauksia Lounasravintola Oivassa 30.12. saakka.