Suomalaiseen varautumiseen tulee uusi valtakunnallinen toimintamalli, jossa huomio siirtyy yksittäisestä kodista myös naapureihin ja paikalliseen yhteisöön. Kylävara vakiinnutetaan kansalliseksi suositukseksi tutun 72 tuntia -varautumissuosituksen rinnalle. Ajatus on yksinkertainen: kotitalous varautuu ensin itse, mutta pitkässä häiriötilanteessa myös lähellä olevien ihmisten, tilojen ja osaamisen merkitys kasvaa.
Kylävara on rakennettu erityisesti maaseutukylien tarpeisiin, mutta toimintatapa ei rajoitu kyläteiden varsille. Samat periaatteet sopivat kaupunginosiin, taloyhtiöihin ja tavallisiin naapurustoihin. Yhteinen nimittäjä löytyy siitä, että ihmiset tuntevat toisensa edes sen verran, että apua osataan sekä tarjota että pyytää. Aihe oli esillä myös Lohjan kaupunginvaltuuston kokouksessa kun Perussuomalaisten kaupunginvaltuutettu Janne Moilanen toi valtuuston aloitteen paikallisen radioaseman perustamisesta.
Kotivara ei katoa
Kylävara ei korvaa 72 tunnin suositusta, vaan se rakentuu sen rinnalle. Viranomaisten ja järjestöjen 72 tuntia -suosituksen lähtökohtana on edelleen se, että kotitalouden pitäisi pystyä selviytymään häiriötilanteessa itsenäisesti ainakin kolme vuorokautta. Ruoka, vesi, välttämättömät lääkkeet, valonlähteet, viestintämahdollisuudet ja käytännön taidot muodostavat kotona varautumisen perustan.
Kylävara alkaa tavallaan siitä kohdasta, jossa yhden kodin rajat tulevat vastaan. Pitkä sähkökatko, tietoliikennehäiriö tai esimerkiksi voimakas myrsky voi synnyttää tilanteen, jossa yhdellä asukkaalla on aggregaatti, toisella kaivo ja kolmannella ensiaputaitoja. Yhteisön vahvuus syntyy siitä, että nämä voimavarat tunnetaan ennen kuin niitä todella tarvitaan.
Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön 72 tunnin ohjeissa varautuminen tarkoittaa tavaroiden lisäksi tietoa ja taitoja. Kylävara laajentaa ajatuksen yhden kodin keittiökaapista kokonaisen lähiyhteisön tasolle. Tarkoituksena ei ole rakentaa rinnakkaista pelastusorganisaatiota, vaan tehdä paikallisesta avusta järjestelmällisempää.
Naapuri voi olla tärkeä apu
Pitkässä häiriötilanteessa aivan lähellä oleva ihminen voi olla käytännössä ensimmäinen mahdollinen auttaja. Viranomaiset hoitavat omia lakisääteisiä tehtäviään, mutta samanaikaisesti suuri määrä tavallisia arjen ongelmia voi ratketa naapureiden ja paikallisten yhdistysten avulla. Yksi voi tarkistaa ikääntyneen naapurin tilanteen, toinen välittää tietoa ja kolmas auttaa esimerkiksi puhelimen lataamisessa.
Ajatus tuntuu samalla hyvin suomalaiselta ja hyvin vanhalta. Kylissä on autettu naapuria kauan ennen kuin toiminnalle oli verkkosivustoa, työkalupakkia tai valtakunnallista nimeä. Kylävara pyrkii nyt muuttamaan tämän olemassa olevan voimavaran helpommin suunniteltavaksi ja eri puolilla Suomea sovellettavaksi toimintamalliksi.
Lohjan seudulla ajatukselle löytyy jo valmiiksi paljon tarttumapintaa. Ykkös-Lohja kertoi aiemmin Lohjan kokonaisturvallisuushankkeesta, jossa kaupunki on kehittänyt turvallisuustoimintaa, varautumista ja toimintakykyä poikkeuksellisissa tilanteissa. Kylävara tuo samaan kokonaisuuteen vahvemmin asukkaiden ja paikallisten yhteisöjen näkökulman.
Kylät tuntevat omat voimavaransa
Kylävarassa ei tarjota yhtä samanlaista suunnitelmaa kaikille. Jokainen kylä, kaupunginosa tai naapurusto voi tarkastella omia ihmisiään, rakennuksiaan, välineitään ja paikallisia olosuhteitaan. Harvaan asutulla alueella ratkaisut voivat näyttää hyvin erilaisilta kuin kerrostalovaltaisessa taajamassa.
Kylissä on jo perustettu kyläturvaryhmiä, kehitetty kyläradioita ja kartoitettu yhteisiä kokoontumispaikkoja. Paikallisesti voidaan myös sopia siitä, miten naapuriapu käynnistyy ja mistä luotettava tieto saadaan tilanteessa, jossa tavalliset viestintäkanavat eivät toimi. Kylätalo, seuratalo tai muu yhteinen rakennus voi tällöin saada aivan uuden merkityksen.
Yhteisöllisyyden merkitys näkyy hyvin myös Ykkös-Lohjan aiemmassa Pusulan kyläkyselyä käsitelleessä artikkelissa. Pusulassa nousivat esiin ihmisten halu osallistua talkoisiin, yhteisten tilojen tarve ja vahva paikallinen yhteisöllisyys. Juuri tällaiset valmiiksi toimivat verkostot muodostavat pohjan myös yhteisölliselle varautumiselle.
Vapaaehtoisuus on jo osa turvallisuutta
Kylävara ei myöskään aloita suomalaista vapaaehtoista turvallisuustyötä tyhjästä. Sopimuspalokunnat, järjestöt, kyläyhdistykset ja monet muut toimijat ovat tehneet paikallista turvallisuustyötä jo vuosikymmenten ajan. Uusi toimintamalli voi yhdistää näitä olemassa olevia voimavaroja entistä suunnitelmallisemmin.
Virkkalasta löytyy tästä konkreettinen esimerkki. Virkkalan VPK on turvannut alueen arkea jo yli sadan vuoden ajan, ja toiminta perustuu edelleen paikalliseen osaamiseen, harjoitteluun sekä ihmisten haluun auttaa. Vapaaehtoisten verkostojen etuna on usein juuri hyvä paikallistuntemus.
Kylävaran näkökulmasta kaikki auttaminen ei tietenkään tarkoita pelastustoimintaa. Yhtä tärkeää voi olla tieto siitä, kuka tarvitsee apua, mistä löytyy juomavettä tai missä voidaan kokoontua turvallisesti. Yhteisöllinen varautuminen asettuu näin viranomaisten toiminnan ja kotitalouden oman varautumisen väliin.
Yhteys kuntaan korostuu
Kylävaran keskeinen osa on yhteistyö kuntien, viranomaisten, järjestöjen ja paikallisten asukkaiden välillä. Yhteistyötä voidaan rakentaa esimerkiksi kumppanuuspöydän ympärille, jolloin samassa keskustelussa ovat mukana alueen eri toimijat. Tällainen rakenne voi auttaa ratkaisemaan jo etukäteen sen, kuka välittää tietoa ja miten yhteisön omia voimavaroja voidaan hyödyntää.
Paikallistuntemus voi olla häiriötilanteessa arvokasta myös viranomaisille. Kyläläiset tuntevat tavallisesti alueensa tiet, rakennukset, ihmiset ja käytännön olosuhteet huomattavan tarkasti. Valmiiksi rakennettu yhteys paikallisyhteisön ja viranomaisten välillä voi siksi helpottaa toimintaa tilanteessa, jossa aikaa ei kannata käyttää yhteystietojen etsimiseen.
Kylävaran työkalupakki kokoaa tätä varten materiaaleja yhteen paikkaan. Suomen Kylät ry EU-osarahoitteisessa hankkeessa rakennettu kokonaisuus on tarkoitettu käytettäväksi paikallisten tarpeiden mukaan, eikä tavoitteena ole tehdä jokaisesta kylästä keskenään samanlaista.
Arjen yhteistyö ratkaisee paljon
Varautumisessa puhutaan helposti varastoista, generaattoreista, radioista ja muista tavaroista. Kylävara nostaa niiden rinnalle hieman vaikeammin ostettavan asian eli ihmisten keskinäisen luottamuksen. Luottamus rakentuu tavallisessa arjessa, eikä sitä yleensä pystytä luomaan vasta siinä vaiheessa, kun sähköt ovat jo poikki.
Kyläjuhlat, talkoot, yhdistystoiminta ja muut yhteiset tapahtumat voivat tästä näkökulmasta olla samalla osa paikallista kriisinkestävyyttä. Ihmiset oppivat tuntemaan toisensa ja tietämään, kenellä on mitäkin osaamista. Häiriötilanne ei silloin ala täysin tuntemattomien ihmisten verkoston rakentamisesta.
Ajatus toimii myös kaupungissa. Kerrostalon asukkaat voivat tietää, ketkä tarvitsevat sähkökatkon aikana erityistä apua, mistä löytyy paristokäyttöinen radio ja kuka tuntee talotekniikkaa. Pieni etukäteen käyty keskustelu voi olla yllättävän arvokas siinä vaiheessa, kun hissi, verkkoyhteys tai maksuliikenne ei toimi normaalisti.
Näistä voi aloittaa
Kylävaran toteuttaminen ei tarkoita sitä, että jokaisen kylän pitäisi perustaa uusi organisaatio tai ostaa suuri määrä varusteita. Liikkeelle voi lähteä hyvin tavallisista kysymyksistä ja tarkistaa samalla, mitä alueella on jo valmiina. Olennaista on tehdä asioita ennen häiriötä eikä vasta sen alettua.
- kartoittakaa kylän, taloyhtiön tai naapuruston tärkeät yhteyshenkilöt
- selvittäkää, missä voidaan kokoontua pitkän häiriötilanteen aikana
- tunnistakaa alueelta hyödyllistä osaamista ja yhteiseen käyttöön soveltuvia välineitä
- sopikaa, miten naapuriapua voidaan järjestää sitä tarvitseville
- miettikää vaihtoehtoinen tiedonkulku sähkö- ja tietoliikennekatkon varalle
- rakentakaa yhteys kuntaan, pelastustoimeen ja muihin paikallisiin toimijoihin.
Lista ei ole valmis varautumissuunnitelma, vaan pikemminkin keskustelun alku. Kylävaran perusidea jättää paikallisille toimijoille tilaa päättää itse, millaiset ratkaisut sopivat juuri heidän ympäristöönsä. Lohjan kaltaisella laajalla alueella tämä on olennaista, sillä keskustan kerrostaloalueen ja esimerkiksi Pusulan, Sammatin tai Karjalohjan tarpeet eivät ole samanlaisia.
Turvallisuus tehdään lähellä
Kylävaran nousu 72 tunnin suosituksen rinnalle kertoo siitä, että suomalaisessa varautumisessa huomio kohdistuu entistä selvemmin myös yhteisöihin. Kotitalouden oma varautuminen säilyy ensimmäisenä portaana, mutta sen jälkeen kuvaan tulevat naapurit, paikalliset yhdistykset, kunta ja muut lähellä olevat toimijat. Viranomaisten työ muodostaa kokonaisuudessa oman välttämättömän tasonsa.
Uusi toimintamalli voi näkyä eri puolilla Suomea lopulta hyvin arkisina tekoina. Yhdessä kylässä kunnostetaan kokoontumispaikkaa, toisessa harjoitellaan kyläradion käyttöä ja kolmannessa sovitaan siitä, kuka tarkistaa yksin asuvien naapureiden tilanteen. Varautumisessa pienikin etukäteen sovittu asia voi helpottaa toimintaa silloin, kun tavallinen arki keskeytyy.
Turvallisuuden kannalta kiinnostavin ajatus saattaa olla samalla kaikkein yksinkertaisin. Naapurin tunteminen ei maksa mitään, mutta siitä voi olla häiriötilanteessa enemmän hyötyä kuin monesta varastoon hankitusta tavarasta. Kylävara tekee tästä arkisesta ajatuksesta nyt osan valtakunnallista varautumisen mallia.
