Teatteri Tralan Suosikki on hyvän mielen musiikkinäytelmä, jonka tunnelman takaa live-bändi.

Arto Niemisen käsikirjoittama ja ohjaama Suosikki kertoo Suosikki-lehden ympärille rakentuvat tarinan nuorista, heidän kasvustaan aikuisiksi ja siitä, mitä kenestäkin tulee ja mihin he päätyvät vuosikymmenten saatossa. Liikkeelle lähdetään 1970-luvun nuorten elämästä. Aika muuttuu, mutta nuoret ovat aina nuoria, joten ajankohtaisuutta näytelmästä kyllä löytyy muutamista 70-luvun ja nykypäivän väliin jäävistä vuosikymmenistä huolimatta. On myös ilo huomata, että näytelmään on löytynyt joukolla innokkaita, nuoria näyttelijöitä.

Miten kenellekin elämässä käy? Kuinka hankalista asioista on selvitty ja mihin päädytty vuosikymmenien aikana? Onko jääty pohjalle vai pullahdettu pinnalle, kuten näytelmässä pohditaan. Entä, mihin elämässä kannattaa sijoittaa? Sitä katsoja voi pohtia lisää vaikkapa kotimatkalla.

Huumoria, vauhtia ja hauskoja yksityiskohtia riittää jälleen. Stetoskoopille löytyy uutta käyttöä ja keskikaljakonsulttiin ja rinnakkaisvaluuttaankin tutustutaan. Entä mitä ovat muovatut tekopersoonat? Näytelmän aikana kuullaan myös, millainen on motivoiva juhlapuhe eläkeläiselle. Mallia ei tosin välttämättä kannata ottaa. Varsin todentuntuisiin karaoketunnelmiinkin päästään. Vähintään yksi parisuhdesotku mahtuu tarinaan kuin tarinaan, eikä traagisemmiltakaan tapahtumilta vältytä, mutta päällimmäisenä mieleen jää kuitenkin sana viihdyttävä ja kotiin voi lähteä kevyin ja hyvin mielin.

Suosikki nosti tähdet taivaalle

Suosikki-lehti kulkee koko ajan matkassa mukana. Niemisen sanoin Suosikki kertoi, mikä on in, nosti tähdet taivaalle ja tarjosi faneille idolit ja idoleille fanit. Suosikki oli oman aikansa vaikuttaja.

Aikana, jolloin valeuutisista puhutaan harva se päivä, näytelmä herättelee kiinnittämään huomiota lähdekritiikkiin. Totuuden rajat ovat Suomessakin saaneet aikoinaan joustaa, kun on tehty huomiota herättäviä juttuja. Räikeimmästä päästä lienee tapaus, josta Helsingin Sanomat kertoi 12.3.2019 artikkelissaan: Suosikkilaulaja yritti itsemurhaa pillereillä, ja Hymy-lehti osui paikalle – Valokuvaaja kertoo, miten sepitettiin lehdistöhistoriaan päätynyt juttu.

Medialla on vastuunsa, ja painava onkin, mutta keskustelupalstojen ja sosiaalisen median kulta-aikana, jolloin kuka tahansa saa mielipiteensä internetiin koko maailman katseltavaksi, lähdekritiikin merkitys vain korostuu. Näytelmässä lehtimaailmaan johdattaa Suosikin innokas, mutta ammattietiikkaan melkoisen kyseenalaisesti suhtautuva toimittaja.

Fiilistä live-musiikista

Suosikissa matkaa siivittävät kunkin ajan hittikappaleet. Musiikista vastaa Samuli Jokisen johtama live-bändi. Live-bändi onkin fiiliksen luojana ehdoton ykkösvalinta. Suosikissa on käytetty myös valokuvia ja tanssia onnistuneesti tunnelman luomiseen ja tunteiden välittämiseen. Sopivassa kohdalla hyödynnettynä tanssin keinoin voidaan ilmaista vaikeita asioita ja voimakkaitakin tunteita niin, että ne osuvat ja uppoavat yleisöön. Suosikkia katsoessa tulee jälleen mieleen se moneen kertaan todettu asia, että Lohjalla tuotetaan pitkälti harrastajavoimin hienoja kulttuurielämyksiä.

Alkuun näytelmän tarina vaikuttaa hieman kevyeltä, mutta mitä pidemmälle näytelmä etenee, sitä vähemmän tuo seikka häiritsee ja loppua kohti katsoja on jo varsin tyytyväinen näkemäänsä ja keveyskin on kallistunut myönteiseksi ominaisuudeksi. Kaiken kaikkiaan Suosikki on viihdyttävä ja musiikin täyteinen näytelmä, joka sai toimittajankin huonon päivän kääntymään hymyn puolelle vielä illalla. Se kertoo jo aika paljon.

SMS