Läheisen kuolema käynnistää Suomessa hallinnollisen ketjun, joka tuntuu monesta raskaalta juuri silloin, kun voimia olisi vähiten. Omaiset etsivät sukuselvityksiä, kokoavat varallisuustietoja, sopivat perunkirjoituksesta ja toimittavat samoja asiakirjoja eri tahoille. Hallituksen uusi esitys yrittää siirtää suuren osan tästä työstä yhteen sähköiseen näkymään.
Uudistus etenee
Hallitus antoi kuolinpesän sähköistä asiointia koskevan esityksen eduskunnalle 4. kesäkuuta 2026. Esitys on eduskunnan käsittelyssä, ja asiantuntijakuulemisia on jo järjestetty. Lakien on tarkoitus tulla voimaan 1. helmikuuta 2027, jos eduskunta hyväksyy kokonaisuuden suunnitellussa aikataulussa.
Uudistus rakentuu kahden uuden lain varaan. Ensimmäinen koskisi kuolinpesän palvelualustaa ja toinen kuolinpesän osakasrekisteriä, minkä lisäksi muutoksia tehtäisiin muun muassa perintö- ja lahjaverolakiin, perintökaareen ja verotusmenettelyä koskeviin sääntöihin. Kokonaisuus on laaja, vaikka tavalliselle käyttäjälle muutos näkyisi ennen kaikkea uutena osiona OmaVerossa.
OmaVero saa uuden roolin
OmaVero toimisi jatkossa kuolinpesän sähköisen asioinnin palvelualustana. Kuolinpesän osakkaat voisivat tarkistaa osakastietoja, täydentää vainajan varallisuutta ja velkoja koskevia tietoja sekä laatia perukirjan ja perintöveroilmoituksen samassa palvelussa. Palveluun voisi myös tallentaa kuitteja ja muita asiakirjoja perunkirjoitusta varten.
Sähköinen näkymä tekisi prosessista aiempaa yhteisemmän. Jokainen palveluun oikeutettu osakas tai valtuutettu voisi seurata tietojen täydentymistä ja myöhemmin myös perintöveroilmoituksen käsittelyn vaiheita. Nykyinen tilanne nojaa usein yhteen kansioon, yhteen yhteyshenkilöön ja sähköpostiketjuihin, joiden ajantasaisuudesta ei ole aina helppo varmistua.
Uusi palvelu ei kuitenkaan tekisi kuolinpesästä automaattisesti yksinkertaista. Testamentit, avioehdot, ulkomailla asuvat perilliset ja epäselvät sukulaisuussuhteet vaativat edelleen selvitystyötä, eikä järjestelmä voi ratkaista osakkaiden välisiä erimielisyyksiä. Digitaalinen alusta helpottaisi asiakirjojen kokoamista, mutta oikeudelliset kysymykset säilyisivät oikeudellisina kysymyksinä.
Osakasrekisteri korvaa niput
Digi- ja väestötietoviraston uusi osakasrekisteri kokoaisi ajantasaisia tietoja kuolinpesästä ja sen osakkaista. Rekisteri hakisi tietoja automaattisesti väestötietojärjestelmästä, evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen kirkon rekistereistä sekä Kansallisarkistosta. Tavoitteena on vähentää nykyisiä tilanteita, joissa omaiset tilaavat useita virkatodistuksia ja sukuselvityksiä eri paikoista.
Kuolinpesä täydentäisi rekisteriin sellaiset tiedot, joita viranomaislähteistä ei saada. Näihin voisivat kuulua esimerkiksi ulkomaiset perilliset, yleistestamentin saajat ja yhteisöt, joille on testamentattu omaisuutta. Kuolinpesän ilmoittajalle tulisi siksi tärkeä rooli tietojen tarkistajana ja ylläpitäjänä.
Osakasrekisteri helpottaisi myös asiointia pankkien, vakuutusyhtiöiden ja muiden palveluntarjoajien kanssa, jos nämä liittyvät rekisterin käyttäjiksi. Organisaatio voisi tarkistaa asiointioikeuden digitaalisesti sen sijaan, että kuolinpesä toimittaisi aina uuden jäljennöksen perukirjasta tai sukuselvityksestä.
Kuusi kuukautta aikaa
Perunkirjoituksen määräaika pitenisi esityksen mukaan kolmesta kuukaudesta kuuteen kuukauteen. Muutos koskisi sekä sähköistä että perinteistä perunkirjoitusta, joten se ei olisi sidottu OmaVeron käyttöön. Pidempi aika voisi vähentää jatkoaikahakemuksia ja helpottaa erityisesti pesiä, joissa omaisuutta, velkoja tai osakkaita on vaikea selvittää nopeasti.
Määräajan pidentyminen olisi monelle uudistuksen konkreettisin helpotus. Kolmen kuukauden aikataulu on voinut tuntua tiukalta, kun samaan jaksoon osuvat hautajaiset, asunnon tyhjentäminen, sopimusten päättäminen ja vainajan raha-asioiden selvittäminen.
Perintöveroilmoitus nousee keskiöön
Perintöverotus perustuisi jatkossa erilliseen perintöveroilmoitukseen eikä nykyiseen tapaan suoraan perukirjaan. Muutos koskisi sähköistä ja paperista asiointia, joten uusi ilmoitus tulisi vastaan myös niille, jotka eivät käytä OmaVeroa. Perukirja säilyisi silti keskeisenä kuolinpesän asiakirjana ja muodostuisi sähköisessä palvelussa ilmoitettujen tietojen pohjalta.
OmaVero voisi tarjota valmiiksi tietoja vainajan varallisuudesta, minkä jälkeen kuolinpesän ilmoittaja tai valtuutettu täydentäisi puuttuvat varat, velat ja muut tarvittavat tiedot. Palvelu muodostaisi näistä tiedoista sekä perukirjan että perintöveroilmoituksen. Ajatus muistuttaa tavallista esitäytettyä veroilmoitusta, mutta kuolinpesän tiedot vaativat usein enemmän tarkistamista ja taustatyötä.
Kaikki pesät eivät siirry uuteen malliin
Uudistus koskisi lähtökohtaisesti kuolinpesiä, jotka muodostuvat palvelujen käyttöönoton jälkeen. Ennen käyttöönottoa syntyneiden kuolinpesien tietoja ei siirrettäisi uuteen osakasrekisteriin, vaan niiden asiointi jatkuisi nykyisillä tavoilla. Suomeen syntyisi siksi pitkäksi aikaa kaksi rinnakkaista järjestelmää.
Rajaus pitää alkuvaiheen hallittavana, mutta se voi myös aiheuttaa hämmennystä. Saman perheen hoidettavana voi olla vanha kuolinpesä, joka toimii paperiasiakirjoilla, ja uusi kuolinpesä, joka avautuu OmaVeroon. Palveluntarjoajien on erotettava nämä tilanteet selkeästi, jotta sähköisen asioinnin lupaus ei vaihdu uuteen neuvontatarpeeseen.
Paperi ei katoa
Paperiasiointi säilyisi mahdollisena myös uudistuksen jälkeen. Perukirjan voisi edelleen laatia paperilla, perintöveroilmoituksen voisi antaa paperilomakkeella ja osakasrekisteristä voisi tilata paperisen otteen. Palvelualustan käyttö olisi kuolinpesälle vapaaehtoista.
Tämä ratkaisu on tärkeä, koska kaikilla osakkailla ei ole vahvan tunnistautumisen välineitä tai valmiutta hoitaa vaikeita asioita verkossa. Ulkomailla asuva osakas voi päästä sähköiseen palveluun vain, jos hänellä on Suomessa hyväksyttävät tunnistautumisvälineet. Kuolinpesän käsittely ei saa pysähtyä siihen, ettei yksi osakas käytä suomalaisia pankkitunnuksia.
Uusi vastuunjako
Kuolinpesä voisi nimetä ilmoittajan, joka tarkistaa osakastiedot ja vastaa perukirjaa sekä perintöveroilmoitusta varten tarvittavien tietojen ilmoittamisesta. Kuolinpesä voisi nimetä myös yhteyshenkilön, joka vastaanottaa pesän postia ja toimii viranomaisten yhteyspisteenä. Roolit tekisivät vastuista näkyvämpiä, vaikka osakkaiden yhteinen vastuu ei kokonaan katoaisi.
Ammattilainen voisi hoitaa asioita Suomi.fi-valtuudella. Asianajaja, pankin asiantuntija tai muu perunkirjoitusta hoitava henkilö voisi tarkastella ja täydentää tietoja sekä laatia asiakirjoja sähköisesti saamansa valtuuden rajoissa.
Hyödyt ratkaistaan käytännössä
Lainsäädännön arviointineuvosto on pitänyt uudistuksen tavoitteita uskottavina, mutta se on pyytänyt tarkempia arvioita hyödyistä, kustannuksista ja ajansäästöstä. Neuvosto on nostanut esiin myös henkilötietojen tietovirrat sekä riskin siitä, että viranomaisilta vähenevä työ siirtyy kotitalouksille tai yksityisille toimijoille.
Tietosuoja nousee väistämättä keskeiseksi kysymykseksi. Osakasrekisteriin ja palvelualustalle kootaan tietoja perhesuhteista, testamenteista, varallisuudesta ja kuolinpesän sisäisistä rooleista. Käyttöoikeuksien, lokitietojen ja tietojen luovutuksen on toimittava täsmällisesti, koska yksikin väärä näkyvyys voi koskea hyvin henkilökohtaisia asioita.
Uudistus ei myöskään sisällä sähköistä testamenttia tai valtakunnallista testamenttirekisteriä. Näitä vaihtoehtoja on selvitetty erikseen, mutta varsinaista lainvalmisteluhanketta ei ole tarkoitus käynnistää tällä hallituskaudella. Kuolinpesän digitaalinen polku alkaisi siis edelleen asiakirjoista, jotka on voitu laatia ja säilyttää aivan muualla.
Eduskunta päättää
Eduskunta käsittelee esitystä vielä ennen lopullista päätöstä. Valiokunnat voivat muuttaa yksityiskohtia, täsmentää tietosuojaa tai arvioida voimaantulon aikataulua uudelleen. Helmikuun 2027 tavoite on siksi suunnitelma, ei vielä varma päivämäärä. Kuolinpesän käsittelyn uudistus osuu kohtaan, jossa hallinnon sujuvuudella on tavallista suurempi merkitys.
