Virkkalan VPK historia kulkee läpi kokonaisen vuosisadan, mutta sen perusajatus on säilynyt yllättävän muuttumattomana. Paikalliset ihmiset kokoontuvat harjoittelemaan, ylläpitävät toimintavalmiutta ja lähtevät auttamaan silloin, kun tavallinen päivä muuttuu äkisti vaaralliseksi. Virkkalan palveluista puhuttaessa palokunta ei ole vain yksi yhdistys muiden joukossa, sillä se on pitkään ollut konkreettinen osa alueen turvallisuutta, yhteisöllisyyttä ja nuorisotyötä.
Vuonna 2026 Virkkalan VPK perustamisesta tulee kuluneeksi 105 vuotta. Aikaan mahtuu hevoskärryillä kuljetettuja sammutusvälineitä, ensimmäisiä moottoriruiskuja, oman palotalon rakentaminen, kuntarakenteen muuttuminen ja siirtyminen osaksi nykyistä alueellista pelastustoimea. Samalla palokunta on pysynyt paikallisena toimijana, jonka jäsenet tuntevat Virkkalan tiet, rakennukset ja ihmiset.
Tarve kokosi väen
Virkkalan VPK alkuajat sijoittuvat kesään 1921, jolloin Etelä-Lohja oli kasvava ja teollistuva alue. Lohjan Kalkkitehdas Oy toimitusjohtaja Petter Forsström kutsui paikkakuntalaisia koolle keskustelemaan vapaaehtoisen palokunnan perustamisesta.
Palokunta sai vuonna 1922 nimekseen Virkbyn Vapaaehtoinen palokunta – Virkby Frivilliga brandkår. Kaksikielinen nimi kuvasi hyvin Virkkalan aluetta ja sen väestöä, sillä paikkakunnalla käytettiin rinnakkain suomea ja ruotsia. Nykyinen nimi Virkkalan Vapaaehtoinen Palokunta – Virkby Frivilliga Brandkår jatkaa samaa paikallista perinnettä.
Hevosvoimista moottoriin
Ensimmäisten vuosien palokalusto oli vaatimatonta, mutta se oli aikansa olosuhteissa tärkeää. Kärryille sijoitettua ruiskua kuljetettiin palopaikoille hevosella, eikä palokunnalla ollut aluksi edes omaa vetojuhtaa. Ruisku sijoitettiin August Philin haltuun, koska hänellä oli hevonen käytettävissään.
Philin lisäksi J. V. Saarinen ja Paavo Ojanen kuljettivat ruiskukärryä lukuisille palopaikoille. Hälytykseen lähteminen riippui silloin ihmisten nopeudesta, hevosen saatavuudesta ja siitä, kuinka kulkukelpoisia tiet sattuivat olemaan. Silti järjestelmä paransi alueen valmiutta, sillä kylällä oli ensimmäistä kertaa organisoitu joukko ja yhteiseen käyttöön tarkoitettua sammutuskalustoa.
1930-luvulla hevoskyydistä siirryttiin vähitellen autokuljetuksiin. Palopäällikkö J. Gröndahl lupasi kuljettaa ruiskun omalla autollaan, mikä nopeutti lähtöjä ja kuvasi koko yhteiskunnassa tapahtunutta muutosta. Kesällä 1934 palokunta osti ensimmäisen moottoriruiskunsa Kulmala Oy:ltä, vaikka hankintaa jouduttiin maksamaan vielä usean vuoden ajan.
Oma auto muutti työtä
Virkkalan VPK hankki uuden moottoriruiskun vuonna 1950. Kaksi vuotta myöhemmin palokunta osti Lohjan Sähkö Oy:ltä käytetyn kuorma-auton, joka varusteltiin paloautoksi. Hankinta merkitsi suurta askelta, sillä miehistö ja välineet voitiin kuljettaa tehtäville aiempaa nopeammin ja järjestelmällisemmin. Tämä kaikki tarkoitti vähitellen myös uusien tulojen, eli oman palotalon hankkimista, mikä toteutuikin ja töihin päästiin marraskuussa 1954. Palotaloa laajennettiin myöhemmin vuonna 1983. Rakennukseen saatiin uusi autopaikka, luentotila ja keittiö, jotka paransivat harjoittelun, koulutuksen ja muun yhdistystoiminnan mahdollisuuksia.
Vuoden 1953 loppupuolella palokunta teki sammutussopimuksen Lohjan kunnan kanssa. Sopimus vahvisti Virkkalan VPK asemaa osana alueen järjestettyä paloturvallisuutta. Toiminta perustui edelleen vapaaehtoisuuteen, mutta vastuut, valmius ja yhteistyö kunnan kanssa muuttuivat entistä järjestelmällisemmiksi.
Naiset mukaan toimintaan
Oma palotalo mahdollisti uusien toimintamuotojen käynnistämisen. Ensimmäinen merkintä naisosastosta tehtiin jo palotalon valmistumisvuonna 1954, ja virallisesti osasto perustettiin seuraavana vuonna. Ratkaisua on myöhemmin pidetty yhtenä Virkkalan VPK historian tärkeimmistä päätöksistä.
Naisosasto rakensi toiminnalle käytännön edellytyksiä ja tuki varainhankintaa, tapahtumia sekä palokunnan muuta arkea. Sen työ auttoi myös nuoriso-osaston ja sammutusosaston toiminnan kehittämisessä. Palokunta laajeni vähitellen hälytystehtäviä hoitavasta ryhmästä yhteisöksi, jossa tehtäviä löytyi monenlaisille osaajille.
Kalusto kasvoi
Virkkalan VPK sai vuonna 1959 vedenkuljetusauton, joka rakennettiin vanhan kuorma-auton rungolle. Vuonna 1966 kalustoon lisättiin maastopaloauto, ja myös radiolaitteiden merkitys kasvoi. Palokunta pyrki pysymään kehityksen kärjessä, vaikka hankinnat vaativat jäseniltä pitkäjänteistä varainhankintaa ja talkootyötä.
Lohja yhdistyi
Virkkalan VPK toimi suuren osan historiastaan Lohjan kunnan alueella. Lohjan kaupunki ja sitä ympäröinyt Lohjan kunta olivat erillisiä hallinnollisia kokonaisuuksia, vaikka arkielämä, työmatkat ja palvelut sitoivat niitä tiiviisti yhteen. Virkkala kuului kunnan merkittävimpiin taajamiin ja sillä oli vahva paikallinen identiteetti.
Vuodesta 2004 lähtien Virkkalan VPK on toiminut Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen sopimuspalokuntana. Sopimuspalokunta ei ole erillinen viranomainen, vaan se hoitaa sovittuja pelastustoimen tehtäviä pelastuslaitoksen rinnalla. Hälytykset ovat todellisia tehtäviä, ja niihin lähteviltä jäseniltä edellytetään koulutusta, harjoittelua ja riittävää toimintakykyä.
Virkkalan VPK on sitoutunut miehittämään säiliöauton kahdeksan minuutin lähtöajalla. Sammutusauton sopimuksen mukainen lähtöaika on 12 minuuttia, ja sen miehistöön kuuluu yksikönjohtaja sekä kolme miehistön jäsentä. Nopea lähtö edellyttää sitä, että riittävä määrä hälytysosaston jäsenistä asuu tai työskentelee paloaseman lähellä.
Palokunnalle kertyy sen omien tietojen mukaan noin 70 hälytystehtävää vuodessa. Tehtäviin kuuluu eritasoisia tulipaloja, liikenneonnettomuuksia, automaattisia palohälytyksiä ja vahingontorjuntaa. Toiminta-alue ulottuu Lohjan lisäksi tarvittaessa Siuntioon, Inkooseen, Raaseporiin ja Vihtiin ja yksiköitä on hälytetty kauemmaksikin.
Palvelu näkyy arjessa
Palokunta osallistuu tapahtumiin, antaa turvallisuusvalistusta ja tarjoaa eri-ikäisille mahdollisuuden oppia käytännöllisiä taitoja. Varhaisnuoriso- ja nuoriso-osastoissa lapset sekä nuoret tutustuvat turvallisuuteen, ensiapuun, alkusammutukseen ja ryhmässä toimimiseen. Harjoittelu alkaa leikinomaisesti, mutta taidot muuttuvat iän myötä vaativammiksi. Osa nuorista jatkaa myöhemmin hälytysosastoon, jolloin vuosien aikana syntynyt osaaminen siirtyy suoraan palokunnan toimintavalmiuteen.
Naisosasto, tukiosasto ja muut toimintaryhmät ylläpitävät palokunnan ympärille rakentunutta yhteisöä. Kaikkien ei tarvitse osallistua savusukellukseen tai lähteä liikenneonnettomuuspaikalle, sillä toimiva palokunta tarvitsee myös kouluttajia, huoltajia, tapahtumien järjestäjiä ja varainhankinnan tekijöitä.
Katse tulevaan
Virkkalan VPK 105-vuotinen historia kertoo kyvystä muuttua olosuhteiden mukana. Hevoskärryjen ruisku on vaihtunut nykyaikaisiin ajoneuvoihin, mutta ihmisiä tarvitaan silti aivan kuten kesällä 1921.
Tulevaisuuden haasteena on löytää mukaan uusia jäseniä ja pitää kokeneet vapaaehtoiset toiminnassa. Nuorisotoiminta, hyvä koulutus ja avoin ilmapiiri ovat siksi keskeisiä palokunnan jatkuvuudelle. Virkkalan VPK arvoa ei voi mitata vain hälytysten määrällä. Sen merkitys näkyy siinä, että apu lähtee läheltä. Historia elää paloasemalla joka viikko, mutta sen tärkein suunta on aina seuraavassa hälytyksessä ja seuraavassa sukupolvessa.
