Lohjan keskustassa sijaitseva Galleria Luts & Taidelainaamo avaa loppukesän näyttelyjaksonsa kolmen taiteilijan voimin perjantaina 24. heinäkuuta. Heidi Heinosen maalaukset, Kirsti Eliassonin maalaus- ja saviteokset sekä Sini Hentun videotaide muodostavat kokonaisuuden, jossa luonto, aika ja uupumus asettuvat rinnakkain. Yhteiset avajaiset tuovat taiteilijat ja yleisön Laurinkadulle jo torstaina 23. heinäkuuta kello 17.30–19.00. Näyttelyt jatkuvat lauantaihin 15. elokuuta saakka.
Kolmen näyttelyn yhdistelmä ei rakenna yhtä suoraviivaista kertomusta, eikä sen tarvitsekaan. Katsoja voi edetä vehreistä ja värikkäistä maalauksista henkilökohtaisiin ajan kerrostumiin ja lopulta videoteoksen levottomaan liikkeeseen. Jokainen tila tarjoaa oman rytminsä, mutta teokset jakavat kiinnostuksen siihen, miten ihminen havaitsee ympäristönsä ja oman paikkansa siinä.
Lehvistö hengittää
Heidi Heinosen Lehvistön läpi vie katseen puiden sekaan, kasvustojen lomaan ja maisemiin, joita ei löydy suoraan kartalta. Heinonen rakentaa teostensa ympäristöt luonnossa tehtyjen havaintojen, muistijälkien ja mielikuvituksen pohjalta. Maalaukset liikkuvat esittävän ja abstraktin ilmaisun välissä, joten tuttu oksa, lehti tai kukinto saattaa vaihtua hetkessä väripinnaksi tai liikkeeksi. Katsojan tehtäväksi jää päättää, missä havainto päättyy ja mielikuva alkaa.
Akryylimaalaukset on toteutettu palettiveitsellä, mikä näkyy teosten vahvoissa ja kerroksellisissa pinnoissa. Maali ei jää pelkäksi väriksi, vaan se muuttuu materiaaliksi, joka kohoaa, risteilee ja jättää näkyviin työskentelyn jälkiä. Läheltä katsottuna huomio kiinnittyy pieniin värialueisiin, teräviin reunoihin ja pinnan vaihtelevaan rytmiin. Kauempaa teokset kokoontuvat uudelleen maisemiksi, joissa runsaus pysyy silti hallittuna.
Heinosen näyttely lähestyy luonnon monimuotoisuutta ilman osoittelevaa selitystä. Teokset eivät kuvaa tiettyä metsää, puistoa tai vuodenaikaa, vaikka niiden muodot tuntuvat paikoin hyvin tunnistettavilta. Runsaat sävyt ja yllättävät väriyhdistelmät tekevät kasvillisuudesta ympäristön, johon katse voi hetkeksi eksyä.
Näyttelyn nimi sopii kokonaisuuteen kirjaimellisesti ja vertauskuvallisesti. Lehvistön läpi katsominen merkitsee näkymän etsimistä kerrosten välistä, mutta samalla se muistuttaa siitä, ettei kaikkea tarvitse nähdä yhdellä kertaa. Teokset lupaavat avautua vähitellen, ja uusi katselukerta voi nostaa esiin muodon, värin tai yksityiskohdan, joka jäi ensimmäisellä kierroksella piiloon.
Aika saa muodon
Kirsti Eliassonin Aika ja elämä tuo Jemma-tilaan pitkän taiteellisen ja henkilökohtaisen historian. Lohjalainen kuvaamataidon opettaja ja filosofian maisteri esittelee näyttelyssä pääosin eläkevuosinaan syntyneitä töitä, joista monet ovat valmistuneet kotona tai Hiidenveden maisemien läheisyydessä. Teokset eivät muodosta tiukasti rajattua sarjaa, vaan ne kokoavat yhteen omakuvia, maisemia, abstraktia ilmaisua ja savesta rakennettuja ajatuksia. Aika näkyy aiheena, työskentelyn kestona ja eletyn elämän kerrostumina.
Tiimalasi toistuu näyttelyn keskeisenä symbolina, mutta Eliasson muuntelee sen muotoa vapaasti. Savilevyissä näkyvät tiimalasiaiheet viittaavat mielessä pidettäviin tehtäviin ja hoidettaviin asioihin, jotka kasaantuvat helposti arjen yläpuolelle. Pienet savityöt tuovat kokonaisuuteen myös keskeneräisyyttä, sillä osa niistä on jäänyt ilman kokoavaa rakennetta. Teokset voivat jatkaa elämäänsä uuden omistajan käsissä ja muuttua osaksi tämän omaa kokonaisuutta.
Omakuva saa näyttelyssä useamman ilmeen. Punapukuinen omakuva syntyi viime keväänä kurssityöskentelyn yhteydessä, kun taas sekatekniikalla toteutettu omakuva ammentaa työasioista, matkoista ja vanhoista valokuvista. Henkilökohtaiset yksityiskohdat kulkevat kuvassa mukana kevyesti, ja mukaan on päätynyt myös Oscar-koiran häntä.
Eliassonin työskentely liikkuu ihmisen kuvaamisesta kohti abstraktia taidetta ja minimalismia. Elävän mallin piirtäminen, asennon luontevuus ja viivan liike ovat hänelle tärkeitä, mutta kuva ei aina tarvitse tunnistettavaa kohdetta. Näyttelyssä käytetyt tekniikat ulottuvat kuivapastellista öljy- ja akryyliväreihin sekä keramiikkaan. Taiteilijan entinen oppilas ja myöhempi opettaja Hannu Lehtonen on valinnut työt ja vastannut näyttelyn ripustuksesta.
Keho jää jälkeen
Sini Hentun Drain to vaihtaa näyttelykierroksen tunnelman nopeasti. Yhdeksänminuuttisessa videoteoksessa ruumiilliset sommitelmat makaavat, painautuvat ja valuvat julkisia sekä rakennettuja tiloja vasten. Kamera ei jää rauhallisesti tutkimaan niitä, vaan se kiirehtii kehojen ohi, säikähtää, tottuu ja jatkaa lopulta matkaansa. Liikkeen tapa muistuttaa ympäristöstä, jossa pysähtynyt keho voi näyttää poikkeamalta.
Teos käsittelee uupumista ajassa, jossa kiireestä ja kiihtymisestä on tullut tavallinen rytmi. Henttu ei lähesty aihetta suorana kuvauksena työpäivästä, suorituspaineesta tai loppuun palamisesta, vaan hän tuo uupumuksen näkyviin kehon ja ympäristön suhteessa. Rakennettu tila tarjoaa pintoja, reunoja ja rakenteita, joita vasten keho joutuu asettumaan. Kamera puolestaan käyttäytyy kuin maailma, joka huomaa hitauden vain hetkeksi.
Hentun työskentelyä ohjaavat normaalin käsitteeseen, vieraantumiseen ja maailmassa olemisen tahmeuteen liittyvät kysymykset. Neuroqueerina taiteilijana hän tarkastelee ruumiin ja ympäristön välisiä tuntumia, joihin kuuluvat hankaavuus, outous, ilo, puristavuus ja muutos. Teos ei tarjoa yhtä selitystä uupumiselle, vaan se tekee kokemuksesta fyysisen ja tilallisen.
Henttu on valmistunut Aalto-yliopistosta taiteen maisteriksi ja Kuvataideakatemiasta kuvataiteen kandidaatiksi. Hänen teoksiaan on nähty aiemmin muun muassa Galleria Huudossa sekä Arkkitehtuuri- ja Designmuseossa. Drain to kuuluu hänen vuonna 2025 valmistuneisiin teoksiinsa, ja sen toteuttamista on tukenut Koneen Säätiö.
Teokset katsovat toisiaan
Kolmen näyttelyn yhteys rakentuu ennen kaikkea erilaisista tavoista käsitellä liikettä ja pysähtymistä. Heinosen maalauksissa katse liikkuu lehvistön kerroksissa, Eliassonin teoksissa aika kulkee elämäntapahtumien ja materiaalien läpi, ja Hentun videossa kamera jatkaa matkaansa lepäävien kehojen ohi. Jokainen taiteilija antaa ajalle oman muotonsa. Yksi aika kasvaa luonnossa, toinen kertyy muistoihin ja kolmas puristaa kehon rakennettua pintaa vasten.
Kokonaisuus toimii myös materiaalien välisenä keskusteluna. Akryylimaalin paksu pinta, saven käsin kosketeltava olemus ja videokuvan katoava liike tuottavat hyvin erilaisia katsomiskokemuksia. Näyttelykierros voi tuntua välillä runsaalta, välillä henkilökohtaiselta ja lopuksi lähes levottomalta.
Gallerian mittakaava pitää kokonaisuuden silti helposti lähestyttävänä. Katsoja ehtii nähdä kolme erilaista maailmaa ilman suuren museon pitkää reittiä tai tuntikausien aikataulua. Laurinkadun näyttelyt sopivat yhtä hyvin suunnitelluksi kulttuurikäynniksi kuin hetken mielijohteesta tehdyksi pysähdykseksi.
Käynti keskellä kaupunkia
Galleria Luts & Taidelainaamo sijaitsee Lohjan keskustassa osoitteessa Laurinkatu 48. Galleria esittelee vaihtuvia näyttelyitä kolmessa tilassa, joista LUME on varattu mediataiteelle. Näyttelyihin on vapaa pääsy, ja galleria on suljettu pyhäpäivinä sekä arkipyhinä.
- Näyttelyaika: 24.7.–15.8.2026
- Osoite: Galleria Luts & Taidelainaamo, Laurinkatu 48, Lohja
- Aukiolo: tiistaista perjantaihin klo 13.30–18.00 ja lauantaisin klo 10.00–14.00
- Pääsymaksu: vapaa pääsy
- Teosmyynti: galleria ei peri myydyistä teoksista provisiota
Taidelainaamo toimii samassa yhteydessä näyttelytilojen kanssa. Kävijä voi tutustua näyttelyiden lisäksi lainaamon valikoimaan.. Galleriakäynti voi siten jatkua katsomisesta pidempäänkin, jos jokin teos löytää paikkansa kodista tai työtilasta.
Loppukesän taidepysähdys
Galleria Lutsin heinä–elokuun vaihteen kokonaisuus antaa tilaa sekä kevyelle katselulle että pidemmälle pohdinnalle. Heidi Heinosen maalaukset kutsuvat värien ja luonnonmuotojen pariin, Kirsti Eliassonin teokset kokoavat elämänvaiheita esineiksi ja kuviksi, ja Sini Hentun video pysäyttää uupuneen kehon kiireisen ympäristön keskelle. Näyttelyt eivät pakota samaan johtopäätökseen, vaan ne jättävät huoneiden väliin sopivasti ilmaa. Loppukesän kierrokselta voi poistua väri mielessä, tiimalasi ajatuksissa tai kameran kiireinen liike kehossa.
