Isänpäivänä muistelemme isää kukin omalla tavallamme. Toisille isä on yhä mukana elämässä tukena ja turvana, toisille muistona. Osalle meistä isänpäivä voi olla vaikea myös siksi, ettei kontaktia isään ole koskaan ollutkaan, ja jokainen meistä on erilainen.

Isänpäivän viettäminen alkoi Suomessa näin erillisen päivän kanssa 70-luvun alussa, ja alun perin päivä sai alkunsa Yhdysvalloissa 40-luvulla kauppiaiden toiveista, eli isänpäivän viettämisen alkuperäisen syy on siis kaupallinen, mutta se ei tarkoita, että kaupallisuus on päivän viettämisen ainoa syy.
Jokainen meistä viettää isänpäivää omalla
tavallaan

Isänpäivän merkitys itselle on kaksijakoinen, sillä suhde omaan isään ei välttämättä ollut paras mahdollinen, ja vasta isän poismenon jälkeen huomasi, minkälainen aukko oli omaan elämään tullut. Sitä aukkoa on onneksi paikkamassa omalla tavallaan omat lapset, joille saan olla itse isä, sekä sen hyvässä että huonommassa merkityksessä. Mutta se, että aina silloin tällöin kaipaan omaa isääni ei varmaan koskaan tule poistumaan, eikä välttämättä helpottumaankaan. Ne vähäiset muistot, mitä minulla ovat isästäni tulevat toivottavasti säilymään muistoissani myös tuleville vuosille.
Isä merkitsee meille jokaiselle jotakin, eri tavoin. Itselleni isäsuhde kehittyi vasta aikuisena, ja aivan liian myöhään. Jos voisin jotain muuttaa historiasta, voisin palata jotenkin luomaan tuon yhteyden uudelleen.

Maailma muuttuu iän myötä

Jokainen meistä oppii omalla tavallaan vastaanottamaan sen, mitä elämä meille eteen tuo. Tapamme kohdata elämä myös muuttuu kasvaessamme, ja samalla muuttuu myös ajatusmaailma, ja se miten kohtaamme ihmisiä.
Ihmisinä meillä on myös mahdollisuus korjata tekemiämme virheitä, kohdata ihmiset uudelleen, ja saada se toinen tai kolmaskin mahdollisuus. Elämä harvoin on mustavaloista. Myöskään muistot eivät ole mustavalkoisia, ja vuosien aikana nekin saattavat muuttua, värittyä, oman muistimme kehittäessä tyhjiin kohtiin omia sopivia palikoita.

Kuvat ja some

Ennen saatoimme istua vieraiden kanssa valokuvakansioita selaillen muistelemassa mitä missäkin oli tapahtunut. Harvoin vain niihin valokuvien yhteyteen oli mitään kirjoitettu, joten monien kuvien takana olevat tarina ovat kadonneet, mutta nykyään sosiaalinen media muistuttaa meitä vanhoista tapahtumista, kuvin ja tekstein. Some ei siis ole vain pahasta.

Valokuvat ovat muistoja kuvina, mutta tarinat kuvien mukana ovat niitä muistoja, jotka seuraavat, vaikka valokuvat saattaisivat haalistua ja kadotakin. Myös musiikilla on voimakas vaikutus muistoihin ja monesti tietyn musiikin soidessa me saatamme siirtyä omissa ajatuksissamme kauas vuosien taakse, tai kilometrien ja valtamerien taakse.

Vaikka isä ei välttämättä ole itse paikalla, voi hän olla aina paikalla ajatuksissamme, tunteissamme, muistoissamme, ja saamme omaan tapaamme muistella, ja ikävöidäkin isää.

Ei ole mitään pahaa siinä, jos sanoo: isä, minulla on ikävä sinua.

KO