Kun itse olin teini, niin Suomessa oli lähinnä paperinkeräys, ja paperi kerättiin uusiokäyttöön jopa siten, että koululuokat saivat kerättyä paperilla rahat luokkaretkeä varten. Siihen aikaan ei vielä ollut muovinkeräystä, ja vaatteiden ja lumppujenkin keräys tarkoitti lähinnä vaatteiden viemistä Pelastusarmeijan, kirkon tai kaupungin ylläpitämiin kierrätyskeskuksiin ja kirpputoreille.

Yhteiskunta kehittyy (?)

Yhteiskunnallisen kehityksen kautta ja vaurastumisen myötä kauppoihin on tullut entistä suuremmat tavaramäärät ja internetin kehitys toi kaikkien saataville maailman miljoonat tuotteet – tästä kaikesta on muotoutunut nykyinen yltäkylläisyyden tilanne, missä tuntuu, että mikään ei riitä.

Samalla kun tavaroiden määrä on lisääntynyt, on myös niiden hinta pienentynyt, mutta tavaramäärän kasvun ohessa työnhinta on noussut. Tämä on luonut tilanteen, missä tavaroita ei enää korjata, vaan rikki menneen tuotteen tilalle haetaan kaupasta uusi, koska uuden hankinta on edullisempaa kuin vanhan korjaaminen. Koska vanhoja laitteita tai vaatteita ei enää korjailla, syntyy tästä elämäntyylistä käsittämätön määrä tavaraa, mikä päätyy kaatopaikalle.

Keräys laajenee

Meillä on osittain jo Suomessa hyvät keräyspisteet lasille, muoville, paperille ja pahville sekä elektroniikkaromulle ja vaarallisille jätteille. Kyse onkin enemmän omasta viitseliäisyydestä, kuinka haluamme käsitellä itselle turhaksi tulleet tuotteet – laitammeko ne kierrätykseen, vai roskiin.

Yhdyskuntajätteiden kokonaismäärä vuonna 2018 oli noin kolme miljoonaa tonnia. Kasvua edellisvuoteen oli lähes 230 000 tonnia. Jätemäärä vastasi noin 550 kiloa asukasta kohden laskettuna. Sekajätettä tuotettiin yhdyskunnissa noin 1,5 miljoonaa tonnia, joka oli yli 20 prosenttia enemmän kuin vuonna 2017. Erittelemättömiä jätejakeita tuotettiin hieman edellisvuotta vähemmän, mikä osaltaan voi selittää pienen osan sekajätteen määrän kasvusta. Materiaalina erilliskerättyjä jätteitä tuotettiin suunnilleen sama määrä kuin aiempina vuosina, noin 1,4 miljoonaa tonnia. Suurimmat erilliskerätyt materiaalierät ovat jo pitkään olleet paperi ja kartonki sekä biojäte. Keräysastioihin lajiteltu muovi viedään Fortumin jalostamoon Riihimäelle. Sen sijaan sekajätettä kuskataan myös ulkomaille, sillä kotimaisten jätteenpolttolaitosten kapasiteetti ei riitä sen käsittelyyn.

Muovia on lajiteltu vasta alle neljä vuotta Suomessa

Muovin lajittelu on Suomessa vielä aika tuore asia. Se alkoi vuonna 2016, kun Riihimäen muovijalostamo perustettiin. Muovijätettä kerätään vuodessa noin kilo jokaista suomalaista kohden. Ruotsissa lajittelua on tehty pidempään, ja siellä eriteltyä muovia kertyy henkilöä kohden noin kahdeksan kiloa vuodessa.  Suomessa vuoden aikana hankittujen ja käytöstä poistettujen tekstiilien määrä on noin 70 000 tonnia eli 13 kg asukasta kohti. Uudelleenkäyttöön poistetusta määrästä saadaan runsas viidennes, käytännössä muu on jätteeksi luokiteltavaa tekstiiliä, eli noin 55 000 t.

Tekstiilit pitäisi kerätä paremmin

Koska tekstiilijätettä ei valtakunnan tasolla erilliskerätä, on sen materiaalihyötykäyttö vähäistä ja pääasiassa tekstiilit ja jalkineet päätyvät sekajätteeseen eli energiahyötykäyttöön.

Entä miten oma käyttäytymisesi?

Miten sinä käsittelet oman muovi/tekstiili/lasi/paperiroskasi, kuinka iso osa menee yhä suoraan roskiin?