Lohjalaisen Omenakylän pojan, Jorma Kuosmasen luotsaama Virkistystoiminnan ystävät sr.-säätiö järjestää 12.-22.4 2019  bussiretken Saksaan, Reinin vehreisiin maisemiin. Kohdepaikkana Rudesheim. Retken johtajana toimii Anne Ndudim ja tulkkina Heidi Robor. Retken isäntä on kuitenkin ”Omenakylän oma  poika” Jorma Kuosmanen.

   Retki alkaa 12.4 Lohjan Kirkkokentältä Tervon bussilla, jonka kuljettajana on edellismatkalla ”ritariksi” lyöty Nummi-Pusulan ja Vihdin entinen palopäällikkö Tapani Perkola. Matka suuntautuu Turkuun josta yölaivalla Tukholmaan, jossa nousemme jälleen kumipyörille. Seuraava pysähdyspaikka on Grännä joka tunnetaan pitkistä punavalkoisista Polka-karkeistaan jotka ovat kierretty punaisista ja valkoisista karamellitangoista.

   Matka Tukholmasta Helsingborgiin on mielenkiintoinen sillä matkalla tulee näkyviin kirkko toisensa jälkeen. Ruotsin valtionkirkko on ollut aikoinaan voimissaan kun pienimmässäkin taajamassa on oma pyhäkkö. Helsingborgin ja Helsingörin lautan jälkeen on vuorossa toinen yöpyminen.

   Seuraava lauttayhteys on Tanskan Rödbyn ja Saksan Puttgardenin välinen joka kului edellisellä  kerralla kuljettajan kanssa kahvinkeitintä korjaten. Tilanteen pelastuksena oli Leathermanin työkalu. Tuotakoon tässä yhteydessä esiin että lauttamatkat ovat lyhyitä joten tuskin kenellekään ehtii kehittyä niiden aikana merisairaus.

   Matkalla on ajoaikojen lakisääteiset tauot joiden lomassa on  retkeläisillä mahdollisuus nauttia ravintoa sekä virvokkeita. Myöhemmin illalla olemme perillä Rudesheimissä jossa Hotellimme Altdeutsche Weinstube on hyvin keskeisellä paikalla.

15.4 nousemme bussilla Rudesheimin yläpuolella olevalle Preussin Madonnan monumentille josta aukeavat huikeat näköalat kauas Reinilaaksoon ja joen ylitse Bingenin puolelle. Päivemmällä on vierailu Asbach Uralt -brandyn alkulähteellä ja sieltä voi tehdä myös ostoksia. Edellisellä retkellä saimme tilaisuuden vierailla kahdestaan bussinkuljettaja Tapani Perkolan kanssa Rudesheimin yläpuolella olevassa Hildegard Bingeniläisen nunnaluostarissa. Meille sattui siellä pieni kömmähdys kun eksyimme väärään huoneeseen, mutta se onkin jo toinen juttu se. Iltapäivällä on vuorossa vierailu viinitilalla ja sieltäkään ei tarvinne palata tyhjin käsin ja kuivin suin.

16.4 on vuorossa Reinin jokiristeily Rudesheimistä St.Goarhauseniin. Joen varrella on vanhoja linnoja niin että lähes aina on joku niistä näkyvillä. Jotkut oli muutettu hotelleiksi tai yksityisasunnoiksi, osa oli raunioina. Matka jatkuu St.Goarshausenista bussilla Braubachiin, tutustumaan Marksburgin vanhaan keskiaikaiseen ritarilinnaan jonka salossa on liehunut lippu jo yli 700 vuotta. Paluumatkalla käymme Loreleyn patsaalla. Samalla voi nauttia musikaaliteatterin ohjelmasta ja tehdä ostoksia muistoksi matkalta.

   St.Goarshausenin kohdalla on Reinin kapein kohta Sveitsin ja Pohjanmeren välillä. Joessa on myös tällä kohdalla lähes 90º mutka. Pohjoisrannalla kohoaa korkea 132 metrinen lähes pystysuora kallio jonka laella oleva patsas esittää kaunista pitkähiuksista nuorta naista. Lorelain  kerrotaan istuneen tässä ikävöimässä kadonnutta sulhoaan. Tarut ovat taruja sillä tarinalla on myös raadollisempi puoli ja itse olenkin riisunut Lortelain tarinan siitä myyttisestä sadunhohteesta, jota sen ylle on vuosisatojen myötä kiedottu. Aikalaisten kertoman mukaan St.Goarshausenin seutu oli muuta ympäristöä vauraampaa, eikä tarvinne olla Sherlock Holmesin tai Hercule Poirotin tasoinen salapoliisi kun ymmärtää mistä tosiasisaa on ollut kyse. Entisaikaan joella liikennöivät jokialukset kuten nykyäänkin, mutta tuolloin miehet joutuivat olemaan laivan päällä kuukausimääriä naisia näkemättäkään. Kun he sitten huomasivat kallion reunalla kauniin neidon jonka helmoja tuuli viehkeästi heilutteli niin kaikki muu un ohtui. Ylös kalliolle tuijotellessa herpaantui myös ruorimiehen tarkkaavaisuus ja laiva painui mutkassa suoraan rantakivikkoon. Kerrotaan että noihin aikoihin oli voimassa laki jossa määriteltiin että haaksirikkoutunut tavara kuului sille joka sen oli löytänyt. Paikkakuntalaiset tuntevat tarinasta maallisemman version jossa epäillään että paikalliset napamiehet olisivat pestanneet nuoren, kauniin naisen istumaan kallion reunalle. Aina jokialuksen lähestyessä kuului hänen itse nostaa hieman helmaa ja näyttää ihoa jos oli aivan tyyntä eikä tuuli ollut avittamassa. Laivat olivat puuta, mutta miehet miehiä.

17.4 on omatoiminen päivä jolloin Rudesheimiin voi tutustua omaan tahtiin, mutta illalla on yhteinen illanvietto vanhassa (1729) Rudesheimer Schlos-ravintolassa. Drosselgasse -kujalla joka on joidenkin mielestä maailman kuuluisin kuja. Ravintolan ohjelma on nähtävä ja siihen voi joutua itsekin osallistumaan.

18.4 on mahdollisuus puuhastella omiaan tai vaikkapa nousta avoimella köysiratavaunulla Rudesheimin yläpuolella olevalle näköalapaikalle. Jos menomatka on pelottaa niin alas pääsee muilla kyydeillä. Toinen mahdollisuus on Phantasialand -retki jossa näkemistä riittää. On katu Berliinistä, China Town, Meksikolainen kaupunki, Silver City, teattereita ym. hupia. Päivällinen on hotellissa. Retkelle lähtijät näkevät Reinin vartta lähes Kölniin saakka. Tauko Koblenzizza jossa Rein ja Mosel yhtyvät. Koblenzissa on mahtava Keisari Wilhelmin ratsastajapatsas jossa ratsun kaviollakin on läpimittaa metri, ehkä enemmänkin. 

19.4 Omatoiminen päivä. Lounas hotellissa. Viinikellarin esittelykierros. Rudesheimissä oli ensimmäisellä kerralla skootterimuseo jossa oli yli 200 kulkinetta, mutta viime kerralla se oli muuttanut. Pitänee etsiä.

20.4 Aamiaisen jälkeen kokka kohti kotia ja illalla ollaan hotellissa Kööpenhaminassa.

21.4 Päivä ”Köpiksessä” . Kiertoajelulla nähdään Amalienborgin linna, Gifeonin suihkulähde ja Pienen merenneidon (Lilla Havfrue) patsas. Mahdollisuus käydä Tivolissa. Illan tullen kotiinpäin Helsingborg- Helsingör  ja edelleen kohti Tukholmaa.  

22.4 Tukholmassa lautalle ja kohti Turkua jossa ollaan noin kello 19.50 ja kohta Lohja häämöttääkin.