Pyykkärit on vastikään julkaissut mittavan digialbumin ”Syödään, juodaan, tanssitaan…”. Bändi on enimmäkseen lohjalainen ja haastattelimme Julius Westerbegiä aiheesta.
Kyseessä on siis projektibändi ja nimi Pyykkärit – mistä moinen nimi?
– Kaikki alkoi vuonna 2018. En ollut koskaan työstänyt omaa musiikkiani studiossa ja oli tilaa uudelle projektille. Olin soittanut Esko Mäen (rumpali) kanssa muutamilla keikoilla – soitin ja kysyin, lähtisikö hän kanssani projektina ”pyykkäämään” viidestä tekemästäni laulusta äänitettä. Esko toi kokoonpanoon basistiksi Urho Sevonin ja minä Ninni Tuovilan soittamaan harmonikkaa.
– Bändien nimet on vaikeita… en muista, miten tähän päädyttiin. Oletettavasti jossain vaiheessa sitä oli paremman puutteessa käytetty jonkin aikaa ja sitten se alkoikin jo kiinnittyä. Jälkikäteen olen miettinyt, että hyvä nimi – jää kerrasta mieleen ja jos bändinä tuottaisimme jotain yhtä tärkeää ja jokapäiväistä, kuin pyykkärit työssään, olisi siinä hyvä syy olla olemassa, aloittaa Julius.
– Kappaleelle Syödään, juodaan, tanssitaan… nimi syntyi luonnostaan. Kyseinen kappale julkaistiin sinkkuna kolme vuotta sitten. Kun koko albumi ja projekti alkoi valmistua, sille haettiin taas nimeä pidempään. Nimiä keksittiin itse ja ehdotuksia pyydettiin ystäviltäkin: Kuin krokotiilit vedestä; Jätin passioni pöydälle – ajan kuluessa Syödään, juodaan, tanssitaan… tarttui ja jäi nimeksi koko albumillekin.
Projekti oli kasvanut melkoisesti – viiden sijaan 32 kappaletta, kaksi ja puoli tuntia musiikkia. Digialbumi julkaistu 1.10. ja albumista on otettu myös kolmois-LP pienpainos. Kuinkas näin?
– Kesän 2019 jälkeen Urho jätti bändin aikataulusyistä. Uudeksi basistiksi tuli Tomi Järvenranta. Olin saanut vinkin mielenkiintoisesta, erittäin kohtuuhintaisesta studiosta, jossa on majoittumismahdollisuus. Tonehaven studiota Lievestuoreella, vanhan maatalon navetassa, pitää Leedsistä kotoisin oleva muusikko, miksaaja, äänittäjä Tom Brooke. Tom osoittautui ensi alkuun vaikeaksi tavoittaa ja hänen omien kiertueidensa takia studioajat varatessa usein heilahtivat puolen vuoden päähän tai kauemmaskin.
– Myös korona loi onnettomia ja onnellisia sattumia. Ennen ensimmäistä äänitystä joulukuussa 2020 olin parin viikon ajan erämaamökillä Viitasaarella viimeistelemässä tuolloin kahtakymmentä kappaletta. Siivottuani aamulla mökin ja suunnatessani nelostiellä etelään Lievestuoretta kohden sain Ninniltä puhelun:”Nyt et kyllä yhtään tykkää tästä. Mä oon kuumeessa:” Sain hälytettyä tähän ensimmäiseen kolmen vuorokauden äänityssessioon tutun jyväskyläläisen pianistin Outi Jussilan. Ajatus oli ollut viimeistellä heti tämän ensimmäisen viikonlopun jälkeen jotakin levy-yhtiöille tarjottavaa, emmekä halunneet muuttaa ajatustamme siitä, että kappaleiden perusrungot äänitettäisiin kaikkien soitinten osalta livenä. Sen viikonlopun jälkeen Outi liittyi bändiin. Nyt en osaa ajatella bändiä ilman Outia.
Millainen oli äänitysvaihe?
– Muut kävivät Lievestuoreella neljästi viipyen aina kahdesta kolmeen yötä. Minä oli yleensä paikalla vuorokautta tai paria ennen ja viivyin muutaman jälkeen. Brooken alkuun esittämistä varoituksista välittämättä äänitimme kaiken live-ottoina. Levyllä on paljon jälkiäänityksiä: perkussioita, toisia kitaroita, jousisoittimia, puhaltimia… joitakin livelauluja äänitin uusiksi. Kaiken kaikkiaan bändiäänitykset veivät ehkä neljänneksen koko projektin vaatimasta studioajasta, jälkiäänitykset toisen neljänneksen ja leijonanosan kaikesta vei miksaus – ilman Brooken rautaista ammattitaitoa miksausaika olisi voinut olla vaikka tuplat.
Miksi teet lauluja, miksi teitte äänitteen?
– Haaveilin nuorena rock-muusikon urasta. Soitin muutamissa coverbändeissä ja tein kasetille singersongwriter biisejä. En ollut niihin alkuunkaan tyytyväinen. Pahinta olivat sanoitukset – en löytänyt mitään sanottavaa, kaikki maistui teennäiseltä kopioimiselta. Musiikin suhteen olin tyytymätön myös. En ole luontainen muusikko, tutkani ei etsi kuunnellessa yleistyksiä, vaan pikemminkin erityisyyksiä. Minusta tuntui, etten saa musiikkia haltuuni. Rupesin opiskelemaan musiikkia ja päädyin opettamaan klassista kitaraa. Neljäkymmentä vuotta myöhemmin olen jättänyt opettamisen, enkä halua hallita musiikkia, mutta minulla on jo niin paljon työkaluja, että pystyn jossain määrin antautumaan musiikin hallittavaksi ja pystyn siinä virrassa ohjailemaan prosessia, tekemään valintoja.
– Seitsemän vuotta sitten uudelleen aloittamani laulunkirjoittaminen on nyt tuntunut pelkästään palkitsevalta. Jokin sointu, riffi, melodinen kurvi alkaa tartuttaa itseensä muuta: sanoja, sanarytmiä. Toki sitä pitää vaivata, pitää aikoa tehdä biisi, mutta jossakin vaiheessa raakile ikään kuin käynnistyy ja alkaakin muotoutua omalakisesti. Se on nautinnollinen vaihe. Näissä kolmessakymmenessäkahdessa kappaleessa on sellaisia, jotka lopputulosta katsoessa koen kuin löytäneeni ja onnistuneesti rapsutelleeni esille ympäröivästä aineksesta. Siinä on Pyykkäreilläkin osuutensa ja siinä mielessä olemme nimenomaan bändi. Laulun pitää voida kehkeytyä ajan kanssa, muuten leikitään pelkillä perusväreillä. Ensin on sävellys ja siinäkin on jo paljon: riffit, soinnut, melodia, rytminen maisema – sitten sanat, ajatukset, sanarytmit, tavujen värit – sovitus – mutta näiden jälkeenkin, tulostuksessa laulu voi ottaa monta suuntaa. Miten esitetään, mikä on sävy? Lopultaan laulu on kokonainen maailma, joka toteutuu ihmisen mielikuvituksessa. Se on keskeisesti inhimillinen ilmiö, että tajuntamme luo vihjeistä sellaisia maailmoja – kuvittelee helmen ympärille simpukan, järven ja maailman. Laulun kannattaa antaa muotoutua hitaasti, silloin se antaa itsestään rikkaimman version, mutta laulua ei voi tehdä valmiiksi – lumoava haaste.
– Laulujen tekeminen on myös itsensä kanssa kontaktissa olemista – rehellisyyttä. Mitä valintoja laulua tehdessään päätyy tekemään ja mistä syistä? Siinä voi avuksi olla joko luontaista tai opiskeltua osaamista, mutta valinnat ovat lopulta poliittisia: mitä haluat tehdä ja mistä syystä, mikä on motiivisi? Millaisessa kontaktissa olet itseesi? Hyviä lauluja voidaan tehdä vähällä osaamisella vähistä aineksista.
Onko kyseessä hintava harrastus?
– Tai tappiollinen liiketoiminta? Riskisijoitus? En oikein osaa ajatella tuolla janalla. Elämässä pitää tehdä sellaista mitä haluaa tehdä. Olen rahoittanut projektin työjaksoilla, sellaisia töitä joihin pääsee ilman kummempaa ammattipätevyyttä – pyykkärihommia.
Pyykkärit on esiintynyt Lohjalla kesällä 2020, Helsingissä Espan lavalla 2021 ja Karviassa Suo Soikoon -festivaalilla 2022. Levynjulkkaribileet 26.10. Lieviön seurantalolla on kutsuvierastilaisuus.
