Veikkauksen toimet ja toiminnan pohja on taas noussut esille tänä vuonna. Tänä vuonna alustuksena toimi Veikkauksen omien mainostoimien ylittäminen valtuudet ja siitähän lähti keskustelu koko Veikkauksen toiminnasta, ja miksi Suomessa on tällainen monopoli.

Monopolin aika ja internet

Aiemmin ennen nettiaikaa Veikkauksen toiminta oli monessakin mielessä mielekästä ja toimivaa. Rahapelien kehitys tapahtui valvotusti, mutta ei sekään estänyt ongelmien syntyä, mikä aina liittyy ja tulee liittymään rahapeleihin, mutta Veikkauksen nykytilanne vaatii jo muutoksia. Suomalaiset häviävät Veikkaukselle vuosittain yli 1,7 miljardia euroa, josta sitten jaetaan ministeriön kautta eri tahoille takaisin yli miljardi – nyt viime aikoina ovat nousseet esille kaikki poliittiset tahot, jotka ovat jo vuosia saaneet isoja tukia näistä veikkausrahoista, ja nyt myös Eduskunta on miettimässä monopolin tulevaisuutta.

Internet on avannut maailman myös suomalaisille ja sitä myötä suomalaiset ovat tutustuneet myös internetin mahdollisuuksiin rahapelien maailmassa ja mikäs siinä, saahan kuka tahansa täysi ikäinen suomalainen pelata netissä saatavilla olevia pelejä täysin luvallisesti, joten taistelu näitä mahdollisuuksia vastaan on kuin Don Quijote tuulimyllyjä, miksei Suomi etenisi asiassa kuten Ruotsi? Tulokset ovat lupaavia Ruotsin lisäksi myös Tanskassa, mutta ainoastaan Suomessa on vuosikausien tukijärjestelmä, missä politiikka on vahvasti mukana ja poliitikot itse ansaintapuolella päätöksiä tekemässä. Kuka sitä nyt tieten tahtoen tuhansille euroille tuloja ei sanoisi.

Monopolin valtuutus

EU ja Suomen kahdenvälinen sopimus mahdollistaa Veikkauksen monopoliaseman, mutta jo sopimuksessa puhutaan, että monopolin vaatimuksena on, että Suomi myös tekisi kaikkensa pelihaittojen pienentämiseksi. Se onkin vaikeata, jos samalla Veikkauksen pitää lisätä markkinointiaan, vähentää henkilöstöään ja lisätä nettikasinonsa palveluita ja pelejä, jotta pelaajat pelaisivat edes saman verran kuin ennen. Veikkauksen nettikasino vain häviää eurooppalaisille kilpakumppaneilleen, koska Veikkauksen kulurakenne on huikeasti erilainen ja raskaampi kaikkine erilaisia tasoineen, joten Veikkaus ei voi nostaa voittoluokkia tai antaa enemmän voittoja, silloinhan se voitot pienenisivät ja taas jouduttaisiin jostain vähentämään henkilökuntaa, kunhan ei johtajatasolta. Veikkauksen pöhöttynyt olemus kaipaa vahvaa muutosta ja muutos voisi olla koko Arpajaislain muuttaminen ja sitä kautta samantyyliseen lisenssijärjestelmään siirtyminen kuin missä Ruotsi jo on. Tällä tavalla Suomi voisi keskittyä niihin pienen osan peliongelmiin ja pelien haittojen minimoimiseen todellisuudessa. Tulot säilyisivät, mutta samalla Veikkaus myös pesisi kasvonsa kansalaisten silmissä.

Keneltä sitten löytyy rohkeus? Yksittäiset kansanedustajat kyllä uskaltavat avata suunsa ja kertoa oman mielipiteet, mutta mistä löytyy riittävä määrä kansanedustajia ja halua tehdä oikeasti lakimuutos? Kuinka moni kansanedustajista on käynyt läpi puolueensa nuorisojaostot, jotka siis pyörivät pitkälti Veikkauksen tukirahoilla, kuka uskaltaa lähteä puremaan syöttävää kättä?

Ruotsi hallitsee markkinoita

Ruotsi on ollut kauan mukana näissä eurooppalaisissa rahapelimarkkinoissa, Suomi ei. Suomi on monessa suhteessa edelläkävijä mitä tulee teknisiin kehitysaskeleisiin, mutta monien tärkeiden kehitysristeyskohtien tullessa eteen, Suomen päätökset ovat joko liian hitaita tai päätöksiä ei tehdä lainkaan ja siksi Ruotsi on monessa asiassa mennyt Suomen ohi. Viimeisin esimerkki aiheesta oli Ruotsin valtion tekemä muutos valtion rahapelivalvontaan, kun Ruotsin oma valtionyhtiö jäi markkinoille mutta markkinat avattiin lisenssien kautta myös muille toimijoille, samoin kuin useimmat muutkin Läntisen Euroopan maat ovat tehneet. Itä Euroopan maat sen sijaan toimivat kuten Suomi – kumpi on oikea tie?

Kun puhutaan alasta yleisestikin, ovat suomalaiset kyllä mukana monessa yrityksessä varsinkin Maltalla, mutta Suomen sisäiset lait ja asetukset estävät samanlaisen kehityssuunnan kuin Ruotsissa, mistä löytyy pörssiyhtiöitä, jotka kehittävät sekä itse liiketoimintaa että sen tukipalveluita, ja jotka ovat viime vuosina pystyneet kasvamaan niin kokoluokassaan kuin liikevaihdossaan uusille lukemille. Tämä on sitä uutta liiketoimintaa, innovointia mitä Suomenkin pitäisi löytää, mutta Suomi on tähän mennessä valinnut monella alalla puolustautumisen ja poteroihin kaivautumisen eikä eteenpäin menemistä avautumisen kautta – sama on nähtävillä niin IT-sektorilla palvelinkeskusten sijoittumisessa muualle kuin Suomeen, isojen infrahankkeiden etenemistä muualla Euroopassa mutta ei Suomessa (rautatie, Tallinna tunneli). Onko kyse suomalaisten alemmuuden tunteesta vai muutoksen pelosta.