Sinibakteerit eli syanobakteerit ovat yhteyttäviä esitumallisia. Niitä kutsutaan myös sinileviksi, vaikka ne eivät ole leviä. Sinibakteerit tunnetaan kesäisistä massaesiintymisistään lämpimissä ja ravinteikkaissa vesissä, joissa ne tuottavat myrkyllisiä aineita. Lohjanjärvellä on kaksi mittauspistettä, joiden tulokset ovat nähtävillä Uudenmaan ELY-keskuksen kautta ja viimeksi pari viikkoa sitten oli vähäistä sinilevää havaittu Lohjanjärvellä, mutta viimeiset pari viikkoa ovat olleet taas sinilevävapaata.

Ihmisten herkkyys sinilevien aiheuttamille oireille vaihtelee suuresti. Sinilevä voi aiheuttaa iho-oireita, vatsaoireita, kuten pahoinvointia, mahakipua, ripulia ja oksentelua sekä flunssan kaltaisia oireita, kuten nuhaa, päänsärkyä, silmien ärsytystä ja kuumetta. Jos sinulla on oireita tai epäilet uineesi sinileväisessä vedessä, peseydy huolellisesti runsaalla puhtaalla vedellä. Sinilevät tuottavat suuren määrän erilaisia oireita aiheuttavia yhdisteitä. Osa sinilevistä tuottaa maksa- tai hermomyrkkyjä. Myrkyt ovat aiheuttaneet jopa eläinten kuolemia, mutta suurin osa uimareille aiheutuneista oireista johtuu todennäköisesti muista tekijöistä kuin myrkyistä. Juomavetenä tai ruoanvalmistuksessa ei saa käyttää suoraan pintavedestä otettua sinilevää sisältävää vettä, koska se voi sisältää terveydelle haitallisen määrän myrkkyjä tai muita haitallisia yhdisteitä, jotka eivät hajoa vettä keittäessä.

Kysymyksessä on oma hyvinvointi

Jos vedessä on tai on äskettäin ollut sinilevää, muista nämä asiat: vettä ei saa käyttää ihmisten tai eläinten juomavetenä edes keitettynä. On laskettu, että ihmiselle tappava annos myrkyllistä sinilevävettä olisi noin kaksi desilitraa eli juomalasin verran. Vettä ei saa käyttää löylyvetenä. Vettä ei suositella pesuvedeksi. Vettä ei suositella tiskivedeksi. Vettä ei suositella syötäväksi tarkoitettujen kasvien kasteluun.

Jos vedessä on runsaasti levää, vältä uimista. Älä päästä lapsia ja lemmikkieläimiä rantaveteen leikkimään tai uimaan. Yllättäen kaikkein haitallisinta on käyttää sinileväistä vettä löylyvetenä. Myrkylliset aineet haihtuvat ja sumuttuvat löylyn mukana tehokkaasti lauteille, ja hengittämällä niille altistuu helposti.

Luonnossa maaperän ja vesien muut bakteerit hajottavat onneksi sinilevien pahimmatkin myrkyt ennen pitkää. Myrkyt säilyvät kuitenkin vesissä muutamia päiviä senkin jälkeen, kun sinilevät näyttävät kadonneen.

Miten tunnistat sinilevän?

Sinilevät runsastuvat yleensä loppukesällä. Vähäinen sinilevä näkyy vedessä pieninä kellertävinä tai vihertävinä siitepölymäisinä hippusina. Tyynellä säällä sinilevä muodostaa veden pinnalle harsomaisen vihertävän kalvon. Lasitesti ja keppitesti ovat hyviä sinilevän tunnistamisen työkaluja.

Lasitesti: Ota leväistä vettä lasiin tai lasipurkkiin ja anna sen seistä noin tunnin liikuttamatta. Jos pinnalle nousee vihreitä hiukkasia, on kyseessä sinilevä. Jos mönjä painuu pohjalle, kyse on jostain muusta kuin sinilevästä.

Keppitesti: Koeta kepillä, onko levämassa kiinteää ja voiko sitä nostaa. Jos levä jää roikkumaan keppiin, on kyseessä vaaraton rihmamainen levä. Sinilevä sen sijaan hajoaa kosketuksesta hiukkasiksi veteen.

Yksi keino on se, että ottaa vettä käteensä ja pitää sormia hieman erillään toisistaan. Jos vesi valuu vapaasti sormien välistä, niin todennäköisesti kyse on sinilevästä. Jos taas sormiin jää levää tai krämmäleitä, niin todennäköisesti kyse on jostain muusta levästä. Tämä keino ei ole suositeltavaa jos silmämääräisesti vedessä on paljon leväntapaista kasvustoa.

Siitepöly näyttää erehdyttävän samanlaiselta kuin sinilevä. Siitepölyä on kuitenkin vedessä etenkin keväällä ja alkukesästä, mutta sinilevät runsastuvat yleensä vasta keskikesän jälkeen vesien lämmettyä. Jos siitepölyä on vedessä paljon, sitä on yleensä runsaasti myös rannalla.

Koska sinilevää esiintyy?

Lämmin, tyyni sää ja hyvät ravinneolosuhteet edistävät sinilevien kasvua ja esiintymistä. Sinilevät voivat värjätä veden vihreäksi ja jopa muodostaa veden pinnalle paksuja leväkasaumia. Sinileviä on järvivesissä keväästä asti, vaikka niitä ei silloin näy veden pinnalla. Sinilevien pintaan nousu ajoittuu usein loppukesään, koska sinilevät kasvavat hitaasti muihin leviin verrattuna. Tästä johtuu, että sinilevät näyttävät usein loppukesän tyyninä hellepäivinä runsastuvan. Tuulisella säällä tuuli sekoittaa levän vesimassaan. Silloin levää ei nouse pintaan eikä sitä huomata.