Tällä viikolla, perjantaina, vietetään ystävänpäivää. Vaikka päivästä on tullut erilaisten tavaroiden myynti- ja ostospäivä, voi päivän ottaa toisenlaisenakin, eli muistamisen päivänä. Koska esimerkiksi viimeksi soitit parhaalle ystävällesi, lapsuuden kaverillesi tai omille lapsille tai vanhemmille? Tai vielä enemmän, koska viimeksi tapasit heitä?

Me suomalaiset emme ole kovin perhekeskeistä kansaa nykyaikana ja osittain siksi saammekin lukea vanhustenhoidon tilasta lehdistä ja kuulla asiasta televisiosta. Meille ei ole normaalia nykyaikaa, että vanhukset asuisivat lastensa kanssa tai koko suku asuisi lähellä toisiaan.

Kaupungistuminen muutti tuota rakennetta ja samanlainen kehitys on nähtävissä muuallakin Euroopassa, jopa niissä maissa, joita me pidämme perhekeskeisinä, kuten Espanja, Ranska ja Italia.

Ystävänpäivän historiasta

Ystävänpäivää alettiin viettää Suomessa 1980-luvulla ja kalenteriin se tuli virallisesti 1996. Mistä ystävän juhlistaminen on oikeasti alkanut tässä muodossa, on historiaan unohtunut. Joku voisi sanoa, että kyseessä oli antiikin roomalaisten helmikuiset nuorten miesten juhlat tai kristittyjen Valentinuksen päivän juhliminen, joka aloitettiin 300-luvulla. Englannissa ja Ranskassa juhlittiin päivää jo 1300-luvulla ja siitä tuli virallinen juhlapäivä Englannissa jo 1537. Yhdysvaltoihin siirryttyään päivästä muodostui nykyisenlainen kortteineen ja lahjoineen 1800-luvulta lähtien.

Suomalainen yhteiskunta

Vielä 50-luvulla suomalaiset asuivat enimmäkseen maalla ja silloin perheet olivat tiiviitä yhteisöjä, mutta nopeasti 60- ja 70-luvuilla tapahtunut kaupungistuminen muutti tilanteen täysin päinvastaiseksi ja nykyään elämme ns. yksilökeskeisessä Suomessa, siihen mietittynä ystävänpäivänä voisi oikeasti muistaa ottaa yhteyttä sukulaisiin ja ystäviin.

Ystävät ja nykyaika

Me kaikki tiedämme ja tunnemme, että arkinen elämämme on muuttunut vuosien ja vuosikymmenien aikana. Yhteiskunta ja teknologiat kehittyvät ja me siinä ohessa muutamme elämäämme. Me, jotka olemme ehtineet elää jo vuosikymmenien ajan, olemme saaneet oppia elämänmuutokset mustavalkotelevisioista ja kotipuhelimesta internetin ja mobiiliaikakauden mahdollisuuksiin. Siinä samalla olemme osittain oppineet elämään maassa, joka tarjoaa entistä enemmän mahdollisuuksia ja palveluita kuin koskaan aiemmin. Elämämme täyttävät työ, harrastukset, internet, älypuhelin ja toivottavasti sosiaaliset suhteemme ystäviin ja kavereihin.

Nykyaikainen tekniikka vain on tehnyt mahdolliseksi myös elämäntavan, missä sosiaaliset kontaktit jäävät tekniikan välittämiksi, eikä ihmiset enää tapaa niin paljon toisiaan kuin ennen. Emme mene soittamaan kaverin ovikelloa tai kysele perään, me lähetämme erilaisia viestejä ja luotamme digiteknologian tuomiin yhteydenpitokanaviin.

Jos tapamme olla yhteyksissä on muuttunut näin paljon viimeisten vuosikymmenien aikana, miten kehitys jatkaa tästä eteenpäin? Unohdetaan tekniikan uusimmat mahdollisuudet ja nähdään ystäviä perjantaina, tai ainakin soitetaan vanhanaikaisesti ja kysellään kuulumisia, eikös niin?

KO