Lohjalaisia musiikin ystäviä on alkuvuosi hellitty upeilla pianisteilla ja heidän tarjoamillaan sykähdyttävillä musiikkielämyksillä. Tällä kertaa ”Pianokonserttojen kevät” -sarjaan Lohjan kaupunginorkesteri saa vieraakseen kansainvälisestikin tunnetun huippupianistimme Olli Mustosen (s. 1967). Keskiviikkona 15.2.2023 klo 19 Lohjan kirkossa kuullaan Camille Saint-Saënsin (1835–1921) toinen pianokonsertto, Ludwig van Beethovenin (1770–1827) neljäs sinfonia sekä hurjassa nousukiidossa olevan helsinkiläisen Cecilia Damströmin (s. 1988) teos Fretus. Konsertin johtaa kapellimestari Jukka Untamala. Konsertti kuullaan myös seuraavana päivänä Porvoossa kulttuuri- ja kongressikeskus Taidetehtaassa.

Olli Mustosen persoonassa toimiminen pianistina, kapellimestarina ja säveltäjänä yhdistyy kokonaisvaltaiseksi muusikkoudeksi harvinaisella tavalla. Hän aloitti musiikkiopintonsa viisivuotiaana tärkeimpinä opettajinaan Ralf Gothóni ja Eero Heinonen sekä säveltäjä Einojuhani Rautavaara. Sittemmin työ on vienyt hänet kaikille maailman keskeisille konserttilavoille niin omin soolokonsertein kuin yhdessä huippuorkestereiden kanssa. Hän on myös arvostettu säveltäjä ja kapellimestari. Mustosen lukuisista levytyksistä mainittakoon Beethovenin pianokonserttojen kokonaislevytys Tapiola Sinfoniettan kanssa Mustosen itsensä toimiessa myös kapellimestarina sekä RSO:n ja Hannu Linnun kanssa toteutettu Prokofjevin pianokonserttojen kokonaislevytys. Mustonen on saanut myös useita palkintoja niin Suomesta kuin ulkomailtakin.

Säveltäjä Cecilia Damström säveltää vahvasti kantaaottavaa musiikkia: hän haluaa saada ihmiset todella ajattelemaan ympäristön katastrofaalista tilaa ja tuntemaan sen nahoissaan. Helsinkiläinen Damström on kotoisin monikielisestä perheestä ja hän leikkiikin mielellään sävellyksissään kielillä ja monikielisyydellä. Klassisen pianistin koulutustaustan ja Damströmille tärkeän teatteriharrastuksen vuoksi harmonia, musiikillinen draama ja ekspressiivisyys ovat luonnollisesti läsnä hänen musiikissaan. Teoksessaan Fretus Damström kertoo kuvanneensa sekä aaltoja, värikästä vedenalaista maailmaa että ekosysteemiä, joka ihmisen toiminnan seurauksena vetää viimeisiä henkäyksiään. Meri on samaan aikaan sekä vahva että haavoittuva, ja aina niin kaunis. Teoksen Damström on omistanut maailman merille.

Camille Saint-Saëns oli varsinainen lapsinero, joka aloitti pianonsoiton opiskelun jo 3-vuotiaana, soitti piano-osuuden Beethovenin viulusonaatin esityksessä 4-vuotiaana, sävelsi 5-vuotiaana, sekä piti pitkän ja vaativan ohjelmiston sisältävän ensikonserttinsa 10-vuotiaana Pariisissa. Saint-Saëns oli hengästyttävän monipuolinen: sen lisäksi, että hän teki pitkän päivätyön maineikkaana urkurina, hän sävelsi, teki konserttikiertueita, toimi pianonsoitonopettajana sekä esiintyi kapellimestarina ja toimitti painokuntoon vanhojen mestareiden teoksia ja kirjoitti teoreettisia tutkielmia. Hänen mielenkiintonsa ja tarmonsa ei rajoittunut pelkkään musiikkiin, vaan hän lisäksi opiskeli tähtitiedettä, fysiikkaa ja luonnontieteitä. Hänen laajaan tuotantoonsa kuuluu myös kirjoituksia filosofiasta, kirjallisuudesta, maalaustaiteesta, teatterista ja akustiikasta. Säveltämisen lisäksi hänen luovuutensa hedelminä on syntynyt myös runoutta, näytelmiä sekä osuvia pilapiirroksia. Tässä vaiheessa ei varmaankaan yllätä, että lisäksi hän luki suuret määrät kaunokirjallisuutta ja puhui sujuvasti useita kieliä. Ja hän perui muut menonsa, jos hänellä oli mahdollisuus päästä seuraamaan tulivuorenpurkausta tai auringonpimennystä.

Saint-Saënsin toinen pianokonsertto on soitetuin hänen viidestä pianokonsertostaan. Sen syntyhistoria on varsin mielenkiintoinen: Saint-Saënsin ystävä, kuuluisa pianisti Anton Rubinstein oli Pariisissa pitämässä konserttisarjaa. Rubinstein sai idean toimia yhdessä konsertissa kapellimestarina Saint-Saënsin toimiessa pianosolistina. Konserttiin oli kolme viikkoa aikaa. Sen sijaan, että Saint-Saëns olisi soittanut ensimmäisen konserttonsa, hän päätti säveltää uuden. Sävellys valmistui 17 päivässä.

Saint-Saëns oli erittäin oppinut säveltäjä, ja hän korosti sitä, että musiikki on ”ensisijaisesti muotoa, ei mielenliikutuksia”. Sen sijaan Ludwig van Beethovenin mukaan musiikki on ”enemmän tunteen ilmaisua kuin maalailua”. Beethoven sai varhaista opetusta isältään, myöhemmin C. G. Neefeltä, joka oli vaaliruhtinaan teatteriseurueen musiikillinen johtaja sekä vielä säveltäjä Joseph Haydnilta. Neefe osoittautui juuri oikeanlaiseksi opettajaksi ymmärtäen ja arvostaen Beethovenia. Neefe osasi kehittää oppilastaan. Sen sijaan Haydnin antama opetus ei juurikaan innostanut Beethovenia, sillä Beethoven piti opettajaansa pilkuntarkkana perinteiden vaalijana. Vastaavasti Haydn ei sopeutunut Beethovenin karkeaan käytökseen eikä hänen tapaansa vähät välittää musiikin säännöistä.

Beethovenia ei voi sivuuttaa puhuttaessa länsimaisesta taidemusiikista. Hänen vaikutuksensa länsimaisen musiikin kehitykseen on ollut mullistava. Tapa, jolla hän käytti ja muokkasi jo olemassa olevia musiikillisia rakenteita sekä etenkin hänen musiikillinen tunteiden ilmaisutapansa, oli jotain aivan järisyttävää ja täysin uutta, jollaista ei musiikin historiassa ollut ennen kuultu. Beethovenissa oli luonteenpiirteitä, jotka tekivät hänestä ihmisenä kenties vähemmän rakastetun, mutta hänen musiikkinsa kohoaa huimasti tuon oikukkaan ja arrogantin sekä marttyyrimaisessa itsesäälissä rypevän persoonallisuuden yläpuolelle. Liput ennakkoon myy NetTicket.