Me uutisoimme toiminnan loppumista kesäkuussa pienellä uutisella. Helsingin Sanomat kirjoitti isomman jutun Pipolakodista heinäkuussa.

Pipolakoti on Lohjan Karjalohjalla sijaitseva asumispalveluyksikkö, jossa asuu parhaillaan 24 kehitysvammaista ihmistä. Pipolan toimintaa ylläpitävä Rinnekoti-säätiö ilmoitti 2017 marraskuussa, että yksikön pitkäaikaiseksi suunniteltu vuokrasopimus aiotaan purkaa. Valvira oli jo vuonna 2016 ilmoittanut Rinnekoti-säätiölle, että Pipolakodin tilat eivät vastaa nykyisiä suosituksia. Pipolakodin toiminnalla on pitkät perinteet. Sen perusti vuonna 1945 Eino Raunion säätiö, joka ylläpiti toimintaa vuoteen 2016 asti. Kaksi vuotta sitten toiminta siirtyi Rinnekoti-säätiölle, joka on Suomen suurin yksityinen kehitysvamma-alan palveluja tarjoava toimija. Eino Raunion säätiö omistaa edelleen Pipolakodin kiinteistöt, mutta ei vastaa muuten sen toiminnasta. Rinnekodin ja Eino Raunion säätiön yhteisenä visiona oli kehittää toimintaa ja tiloja perhekotikyläksi. Suunnitelmissa oli perustaa Pipolaan puutarha ja hankkia maaseutumaisemaan kotieläimiä asukkaiden iloksi.

Tilanne nyt

Viranomaisten päätösten mukaan Pipolakodin kiinteistöt eivät enää vastaa nykyajan asumisen vaatimuksia. Keskellä Karjalohjan luonnonsuojelualuetta on suuri piha, jossa kasvaa omenapuita ja marjapensaita. Takapihalta alkaa järvi, jonka rannassa on sauna ja pitkä laituri. Pihalla on punatiilisiä taloja, joiden asukkaiden yhteenlaskettu asumisaika paikassa on yli 1 000 vuotta. Suurin osa asukkaista on kutsunut paikkaa kodikseen kymmeniä vuosia, osa jopa yli 50 vuotta.

– Pipolakodin asukkaiden tarpeet ovat muuttuneet ja asukkaiden ikärakenne on noussut. Samalla erilaisten apuvälineiden tarve on lisääntynyt. Tämä yhdistettynä nykyisiin toimintasuosituksiin mm. yksityisyyden suojasta ja esteettömyydestä johtivat viime vuotiseen päätökseemme, kertoo asiakkuusjohtaja Jaana Laaksonen Rinnekoti-säätiöstä.

– Päätöksen jälkeen olemme olleet hyvin yhteistyössä asukkaiden kuntien ja kaupunkien sekä omaisten kanssa ja he ovat aktiivisesti selvittäneet kevään aikana erilaisia mahdollisuuksia uusien kotien suhteen ja jokaiselle asukkaalle löytyy varmasti oma koti, mikäli Pipolakoti sulkee ovensa 1.8.2018, jatkaa Laaksonen. Kunnat eivät siis edenneet asiassa vasta kesäkuussa, vaan kunnat ja kaupungit ovat olleet tietoisia tilanteesta jo viime syksystä lähtien ja vaihtoehtoisia sijoituspaikkoja on kartoitettu aktiivisesti.

– Kunnat eivät ole olleet tekemässä hätiköityjä päätöksiä vaan on odotettu, josko Pipolakodille löytyy jatkaja, joka haluaa jatkaa palveluiden tuotantoa nykyisissä tiloissa.

Uutta toimilupaa Pipolakodin jatkamiselle haki valtakunnallinen kehitysvamma-alan toimija KVPS Tukena Oy. Kaiken piti jo olla selvää, mutta ennen juhannusta omaisille tuli yllättävä tieto: KVPS Tukena vetäytyy hankkeesta, ja Pipolakodin toiminta lakkaa heinäkuun loppuun mennessä. Toimitusjohtaja Päivi Kari sanoo, ettei KVPS Tukena olisi kyennyt vastaamaan Valviran asettamiin ehtoihin. Yhtenä ehtona toimiluvan saamiseksi oli, että asukkaiden määrää olisi pitänyt vähentää tulevien vuosien aikana yhdeksään ihmiseen.

– Huhtikuussa päätimme hakea toimilupaa. Läheiset olivat yhteydessä meihin talven aikana useasti. Teimme selvityksiä, käynnistimme rekrytoinnit ja neuvottelimme asukkaiden kotikuntien kanssa palveluista. Kiinteistöthän eivät ole meidän vaan Eino Rautio säätiön, jonka kanssa laadittiin tilojen kehittämissuunnitelma. Viikkoa ennen Juhannusta tuli Valviran päätös toimiluvasta, kertoo Päivi Kari toimitusjohtaja, KVPS Tukena Oy.

Omaiset syyttävät tilanteesta Rinnekoti-säätiötä, jonka toimintaa he pitävät epäeettisenä ja manipuloivana. He uskovat, että säätiö haluaa siirtää asukkaat kannattavuussyistä muihin tyhjillään oleviin toimipisteisiinsä.

Kehitysvamma-alan asumisen neuvottelukunnan suositusten mukaan kaikilla asukkailla tulisi olla oikeus omaan asuntoon ja henkilökohtainen vessa. Pipolassa näin ei ole. Jokaisessa talossa asuu viisi ihmistä, ja asukkaat jakavat keskenään wc- ja peseytymistilat. Kun Pipolakodin nykyiset asuintalot rakennettiin 1980-luvulla, asuminen oli yhteisöllisempää kuin nykyään. Omaiset ja asukkaat eivät ole valittaneet kiinteistöistä vaan ovat niihin tyytyväisiä. Omaisten mielestä asukkaille tärkeintä on olla muiden kanssa ja 15 neliömetrin huone riittää hyvin nukkumiseen.

Kehitysvammaisten palvelusäätiön toimitusjohtaja Markku Virkamäki sanoo, että tilavaatimusten seurauksena tapahtuva pakkomuutto Pipolakodista loukkaa suuresti YK:n yleissopimusta ja kehitysvammaisten itsemääräämisoikeutta. Eino Raunion säätiön hallitus on päättänyt hakea toimilupaa palvelujen tuottamiselle Pipolakodissa.

Mitä elokuun jälkeen?

Toimiluvan saadessaan Eino Raunion säätiöllä ja omaisilla olisi taas hieman pidempään aikaa miettiä, miten pelastaa monelle rakas paikka. Säätiön hallituksen puheenjohtaja Antti Lemmetyinen ei uskalla vielä tässä vaiheessa arvioida, kuinka säätiön tekemälle hakemukselle käy. Lähetimme oman kyselymme Antille, mutta hän ei ole vastannut jutun mennessä lehteen. Päivitämme vastauksen nettisivuillamme, jos sellaisen saamme.

– Aluehallintovirasto tulee tekemään lupamenettelyyn sisältyvän tarkastuskäynnin paikan päälle Pipola-kotiin. Lopulliset johtopäätökset luvasta tehdään tarkastuskäynnin jälkeen ja kun kaikki tarvittavat liitteet ovat käytettävissä, kertoo Jaana Jokiniitty, Sosiaalihuollon ylitarkastaja Etelä-Suomen aluehallintovirastosta.

Samoihin aikoihin Karjalohjalla on loppunut myös Pipolakodin naapurissa sijaitsevan Heponiemen toiminta.