Folkloristi, arkistomies ja kotiseutututkija Adolf Neovius syntyi 20.6.1858 Uudessakaupungissa, missä hänen isänsä toimi lääkärinä. Koulua hän kävi Porvoossa ja tultuaan ylioppilaaksi 1880 ja aloitettuaan opintoja useissakin tiedekunnissa valitsi hän lopulta pappisuran. Hänen erityinen ansionsa oli kuuluisan runolaulajan Larin Parasken löytäminen ja hänen runojensa talteen ottaminen. Lohjalla Neoviuksesta kehkeytyi innokas ja ahkera kotiseuduntutkija, yksi alan parhaimmista maassamme.
Larin Paraske
Pappistutkinnon suoritettuaan oli Neovius viisi vuotta ylimääräisenä pappina Sakkolassa, Karjalan kannaksella. Sakkolassa Neovius ryhtyi ystävänsä A. A. Boreniuksen innostamana keräämään kansanrunoutta, jota paikkakunnalla vielä oli runsaasti. Täällä Adolf Neovius löysi runonlaulaja Larin Parasken, mikä teki Neoviuksesta kuuluisuuden ja Porvoon piispa Carl Henrik Alopaeuksen yksityissihteerin. Neovius muutti Porvooseen vuonna 1889 ja kutsui Parasken luokseen jatkamaan keruutyötä. Paraske asui vuosina 1891–1894 enimmäkseen Porvoossa. Innoitusta etsiville karelianistisille taiteilijoille tarjoutui näin mahdollisuus tavata aito runonlaulaja. Paraskesta muodostui kaikkien karjalaisten runonlaulajien ja itkijänaisten symboli.
Pastori laulattaa Larin Paraskea. Kuva on kopio Berndt Lagerstamin (1868–1930) maalauksesta. (Lähde: Nuorisoseura. Etelä-Karjalan nuorisoseuran äänenkannattaja 20.12.1913, s. 15)
Siitä samasta kerrasta vielä, että se Niuvius pyysi Paraskea esittämään itkuvirren morsiamen lähdöstä kodistaan. ”Pastori ei sitä kestä”, Paraske siihen virkkoi. ”Kun purasen luontoni kovaksi, on minulla sydänkin kova kuin kivi”, pastori vastasi. Mutta miten kävikään…Heidän kaulakkain siinä ollessaan ja Parasken itkuvirttä laulaessa, alkoivat vesikarpalot pian tippua pastorinkin poskille, niin kuin meidän toisten. (Suomen Kuvalehti nro 8 1935, s. 309).
Porvoon tuomiokapitulin notaari, historiantutkija Adolf Neovius 1896. (Lähde: Museovirasto, valokuva Charles Riis & Co9.
Vuonna 1891 Paraske esiintyi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran vuosikokouksessa Helsingissä. Samana vuonna Kullervo-sinfoniaansa valmisteleva Jean Sibelius vieraili Porvoossa Paraskea kuulemassa. Vuonna 1893 Albert Edelfelt ja Eero Järnefelt maalasivat hänestä muotokuvia. Paraske vietti useita vuosia Adolf Neoviuksen perheessä Porvoossa, kunnes koti-ikävä ajoi hänet takaisin tölliinsä. Palattuaan kotitilalleen Vaskelaan Paraske kärsi jatkuvasta taloudellisesta ahdingosta ja sairasteli. Neovius avusti häntä omista varoistaan ja vetosi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraan lisäavun saamiseksi.
Lohjan historiaa kirjoihin ja kansiin
Lohjan kirkkoherraksi Neovius nimitettiin vuonna 1902. Hän jatkoi Lohjalla kirkkohistoriallisia tutkimuksiaan ja toimitti edelleen papiston matrikkelia. Hän järjesti Lohjan kirkonarkiston mallikelpoiseen kuntoon. Työn tuloksina ilmestyi esitys Lohjan seurakunnan vaiheista vuoteen 1745 sekä useita kartanohistorioita. Lohjalla Neovius keskittyi erityisesti Lohjan keskiajan historiaan. Lohjalla paikallishistorioitsijasta kehkeytyi synnynnäinen kotiseuduntutkija, jonka kiinnostus ulottui kaikkeen, mikä jollakin tapaa valaisi paikkakunnan menneisyyttä. Neoviukselta jäi paljon Lohjaa koskevaa historiallista tutkimusta kuten muun muassa Lohjan pedagogia (1910) sekä Lojo sockens kyrkliga förhållanden 1 ja 2 (1907 ja 1912) -nimiset teokset. Adolf Neoviuksen nimellä varustettuja tutkimuksia julkaistiin kaiken kaikkiaan 10 kappaletta. Neoviuksen ura alkoi folkloristina Karjalassa jatkuen notaarina ja arkistomiehenä Porvoossa edeten lopuksi Lohjalle, jossa hän vaikutti kotiseutututkijana. Neovius menehtyi 15.11.1913 Lohjalla, 55-vuotiaana.
Lähteet:
http://www.eliaskirjailijat.fi/kirjailija.asp?kentta=kaikki&id_henkilo=115
Historiallinen Aikakauskirja 1.1.1914, s. 85–88.
Nuorisoseura. Etelä-Karjalan nuorisoseuran äänenkannattaja 20.12.1913, s. 15.
Eliel Vartiainen. Larin Paraske. Runonlaulajista suurin. Suomen Kuvalehti nro 8 1935, s. 308–309.
Kirjoittanut
Tuula Vuolle-Selki
FT, tietokirjailija
