Kirkkonummella sijaitsevasta Hvitträskistä löytyy museo, tilausravintola ja kesäkahvila. Komeine rakennuksineen ja upeine järvimaisemineen Hvitträsk on ehdottomasti tutustumisen arvoinen kohde. Tilausravintolaa ja kesäkahvilaa pyörittää Food Camp Finland Oy. Ruoasta vastaa Vuoden Kokki 2019, keittiömestari Mikko Kaukonen. Tilausravintolan tarjottavat räätälöidään asiakkaan toiveiden mukaan.

–Meillä pidetään paljon esimerkiksi yritysten tilaisuuksia ja juhlia, kuten häitä, kertoo Sirkka Norha Food Camp Finlandista.

Kesäkahvila on avoinna keskiviikosta sunnuntaihin aina syyskuun loppuun saakka. Kahvilan tarjonnassa on mm. Hvitträskin historiaan liittyviä herkkuja, joiden taustalta löytyvät Eliel Saarisen vaimon Lojan reseptit.

–Loja Saarisen reseptien pohjalta olemme toteuttaneet suolaisen sillileivän ja legendaarisen mustikkapiirakan, kertoo Norha.

–Sillileipä ja mustikkapiirakka on muokattu tähän päivään. Alkuperäisessä reseptissä on sillileipään otettu mm. pikkelöidyt kasvikset ja tuore piparjuuri, Kaukonen kertoo.

Mustikkapiirakka ei ole pala isosta piirakasta, vaan leivostyyliin yksittäinen pikkupiirakka.

–Saarinen tarjosi mustikkapiirakan kanssa aina vaniljakastiketta. Se on muokattu nykypäivään kuusenkerkällä maustamalla, Kaukonen sanoo.

Loja Saarinen piti mustikkapiirakasta niin paljon, että sitä tarjoiltiin jälkiruokana joulunakin. Nykyversiossa vaniljakastike on maustettu kuusenkerkällä.

Suolainen sillileipä sopii hyvin kesään. Mustikkapiirakka puolestaan on jo ehtinyt saavuttaa asiakkaiden suosion.

–Siitä on pidetty todella, se on kuin taideteos, iloitsee Norha.

Kahvilasta saa myös mm. keittolounaan ja sämpylöitä.

Food Camp Finland päätyi pyörittämään Hvitträskin kahvilaa ja tilausravintolaa Kansallismuseon intendentin ehdotuksesta.

–Maailmalla yhdistellään nykyään taidetta ja ruokaa ja museotkin ovat alkaneet tarjota huippuruokaa. Turistivirrat kasvavat ja museot miettivät, mitä tarjoaisivat, Norha avaa.

Mikko Kaukonen (Vuoden kokki 2019) esittelee Loja Saarisen reseptin pohjalta valmistettuja sillileipiä.

Historia reseptien takana

Pepita Ehrnrooth-Jokinen Kansallismuseosta on toiminut Hvitträsk-asiantuntijana vuosikymmeniä. Hvitträsk on ollut osa hänen elämäänsä lapsesta saakka, sillä Ehrnrooth-Jokisen perhe asui Hvitträskin lähellä, kun hän oli lapsi. Ehrnrooth-Jokinen tunteekin hyvin Saaristen sukulaisia vielä nykyäänkin ja on heiltä saanut Lojan reseptejä.

–Mustikkapiirakka oli Lojan suosikki. Sitä tarjottiin jälkiruokana joulunakin. Perinteiden mukaisesti mustikkapiirakassa on muropohja, Ehrnrooth-Jokinen kertoo.

Sillileipä taas nautittiin Saaristen aikaan snapsin kanssa. Lisääkin reseptisovelluksia olisi varaa tehdä, sillä reseptejä riittää.

–Lojan resepteistä löytyvät mm. tilliliha ja silavapannukakku. Hvitträskissä syötiin paljon kauden kasviksia eri muodoissa, kuten gratinoitua purjoa. Metsästäjiltä ostettiin riistaa, kuten lintuja ja jäniksiä.

Saaristen lempiruoatkin ovat tiedossa. Loja piti etenkin kuhasta ja Eliel voitaikinakuoreen tehdystä Filé Wellingtonista, jossa on ruskistettua sisäfilettä, maksapasteijaa ja sieniä.

Sillileivät.

Hvitträsk kerää kävijöitä ympäri maailmaa

Hvitträskin historia yltää yli sadan vuoden taakse. Arkkitehtiopiskelijat Eliel Saarinen, Armas Lindgren ja Herman Gesellius perustivat yhteisen arkkitehtitoimiston Helsinkiin vuonna 1896. He voittivat suunnittelukilpailun, jossa valittiin Suomen paviljongin vuoden 1900 maailmannäyttelyyn Pariisiin. Vuonna 1901 he päättivät kansallisromanttisten ihanteiden mukaisesti muuttaa maalle ja suunnittelivat kukin itselleen talon Vitträsk-järven rannalle.

–Silloin oli trendi, että arkkitehdit ja taiteilijat palasivat takaisin juurilleen luontoon ja muuttivat maalle, Ehrnrooth-Jokinen sanoo.

Nykyinen ravintola ja kahvila toimivat Geselliuksen talossa ja museo Saaristen kodissa. Ehrnrooth-Jokinen kertoo, että Saarinen suunnitteli myös talon lukuisat yksityiskohdat sekä huonekalut niin, että rakennus itsessään on taideteos. Lindgrenin talo paloi vuonna 1922. Nykyään sen paikalla on Eliel Saarisen pojan Eero Saarisen vuonna 1936 suunnittelema talo. Kolmikko suunnitteli Suomeen yhteensä noin 70 rakennusta, kuten Kansallismuseon ja Pohjolatalon ja Eliel Saarinen yksin Helsingin rautatieaseman.

Saariset asuivat talossa vuoden ympäri vuoteen 1923 sakka, jolloin perhe muutti töiden perässä Amerikkaan. Sen jälkeen Saariset viettivät kesänsä Hvitträskissä vuoteen 1949 saakka ja myivät sen sitten Rainer ja Anelma Vuoriolle, jotka asuivat Hvitträskissä melkein 20 vuotta. Vuonna 1971 Gerda ja Salomo Wuorio -säätiö avasi talon museona. Suomen valtio osti paikan vuonna 1981 ja 2000 se siirtyi Museovirastolle.

Museo on avoinna touko-syyskuussa keskiviikosta sunnuntaihin. Yleisöopastukset järjestetään päivittäin suomeksi kello 12.00, ruotsiksi 14.00 ja englanniksi 15.00. Teemaopastuksen voi tilata esimerkiksi huonekaluista tai puutarhasta. Hvitträskin historiaa koskeva tiedote löytyy peräti 44 eri kielellä.

–Meillä on myös museokauppa, johon voi tulla lahjaostoksille. Sieltä löytyy tätä paikkaa varten tehtyjä tuotteita. Rahat käytetään museon hyväksi, Ehrnrooth-Jokinen sanoo.

Hvitträskissä käy väkeä ympäri maailmaa. Haastattelun aikaankin saksalaiset turistit siemailevat kahvia ja ryhmä nuoria aikuisia on levittäytynyt Hvitträskin alueelle piirtämään rakennuksia.

–Täällä käy noin 20 000 asiakasta kesän aikana. Heistä reilut 40% on ulkomaalaisia. Tämä on niin uniikki kohde, että se on muodostunut kuin pyhiinvaelluskohteeksi arkkitehtuurin ja taiteen opiskelijoille. Monet yliopistot tuovat opiskelijansa tänne, Ehrnrooth-Jokinen kertoo.

Kuten vanhoihin rakennuksiin yleensäkin, myös Hvitträskiin liittyy kummitustarinansa. Henkien läsnäolon ovat tunteneet niin osa henkilökunnan jäsenistä kuin vierailijoistakin. Pelätä ei kuitenkaan tarvitse.

–Täällä on hyviä henkiä, korostaa Ehrnrooth-Jokinen.

SMS

Tässä huoneessa on suunniteltu mm. Helsingin rautatieasema ja Kansallismuseo.

Kommentoi kirjoitusta