Suomi ja Lohja ovat täynnä erilaisten urheilulajien ja muiden harrastusten, kuten taiteen ympärillä, pyörivää harrastustoimintaa. Laji on tietysti se, joka porukan tuo yhteen, mutta isossa roolissa on myös harrastuksen sosiaalinen puoli. Hyvässä porukassa on kiva harrastaa ja uusia ystäviäkin löytyy. Harrastukset tukevatkin siten ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Vierailimme Harjun Kiekon P09-joukkueen pelaajien luona kysymässä harrastuksen sosiaalisen ulottuvuuden ja yhteishengen merkityksestä. Lauri Kiuru, Matias Kanervo ja Pirkka Polvi pysähtyvät harjoitusten lomassa pohtimaan vastauksia kysymyksiin. Poikien innostus jääkiekon pariin on lähtenyt ulkojäillä pelatuista peleistä, jääkiekkopelien seuraamisesta sekä salibandyn kautta. Heille myös ystävät ovat tärkeä osa jääkiekkoa. Kiuru kertoo, että lajin parista on löytynyt uusiakin ystäviä. Joidenkin kanssa tavataan myös jääkiekkoharjoitusten ulkopuolella.

–Kaikki ovat täällä kavereita, toteaa Kiuru.

–Todellakin kavereita on löytynyt, sanoo myös Polvi.

Millainen heidän mielestään on hyvä kaveri?

–Kiltti, luotettava, reilu, pojat luettelevat.

Toisia voi huomioida monin tavoin harjoitusten tiimellyksessä.

–Huomioida voi pienillä asioilla, kun syöttelemällä toisille, pohtii Polvi.

–Esimerkiksi sellaiselle voi syöttää, joilla ei ole tehopisteitä tai auttaa maalivahtia, ettei hän jää yksin, lisää Kiuru.

Harjun Kiekon puheenjohtaja Jarkko Kiuru huomauttaa, että lasten lisäksi myös aikuiset saavat lasten harrastuksen kautta uusia ystäviä tutustuessaan toisiin vanhempiin. Kun lasten harjoitukset ovat ohi, saattaa osa vanhemmistakin vetää vielä myöhemmin illalla luistimet jalkaan ja astua jääkiekkokaukaloon.

Yhteishengellä maaliin

Kanervo kertoo, että joukkuehenki on todella hyvä. Se on olennainen asia myös itse jääkiekon kannalta.

–Kun joukkuehenki on hyvä, pystymme voittamaan pelejä, vahvistaa Polvi.

Lauri Kiuru kertoo, että jääkiekon parissa opittuja taitoja ja yhteishenkeä voi hyödyntää myös esimerkiksi salibandyharjoituksissa ja koulussa. Myös Jarkko Kiuru toteaa, että lajin parissa opittuja taitoja voi käyttää muuallakin kuin jääkiekkokaukalossa.

–Opettajilta on koulusta tullut viestiä, että pojat saavat muutkin kuuntelemaan ja rauhoittumaan tunneilla. Täällä aikuinen rauhoittaa porukan, mutta nuoret katsovat mallia joukkueen toimintamalleista ja rooleista, miten se tehdään, Jarkko Kiuru kertoo.

Joukkuehenki on siis hyvä, mutta onko harrastuksen parissa havaittu kiusaamista? Pojat pohtivat asiaa hetken.

–Joskus ehkä, sanoo Polvi.

–Mutta todella harvoin, lisää Lauri Kiuru.

–Kaikkeen kiusaamiseen puututaan heti. Meillä on nollatoleranssi sen suhteen. Jos kiusaamista on, asia käsitellään joukkueen kanssa, sanoo Jarkko Kiuru.

Pojat kertovat, että toisia kannustetaan. Jarkko kiuru vahvistaa, että joukkueessa tuetaan hyvin toisia, eikä ilkeää naureskelua ole. Jääkiekkotaitojen ohella opitaan mm. toisten kunnioittamista. Epäonnistumisia sallitaan, eikä toisia nolata.

–Näen, että seuroillakin on nykyään iso rooli yhteiskuntavastuussa. Täällä voitetaan tai hävitään joukkueena, eikä yksilöinä. Se opettaa mm. toisten kanssa toimeen tulemista, toisten kannustamista ja erilaisuuden hyväksymistä, hän sanoo.

Hyvä ilmapiiri tuntuu luovan pohjan onnistuneelle harrastukselle.

–Treeneihin voi tulla hyvillä mielin, kun kukaan ei kiusaa, sanoo Polvi.

–Ei tarvitse lopettaa, eikä ole surullinen mieli, kun ei kiusata, sanoo myös Lauri Kiuru.

–Harjoituksissa on kivaa, tiivistää Kanervo.

Vanhemman käytös voi joko kannustaa tai viedä ilon harrastuksesta

Jarkko Kiuru muistuttaa myös jääkiekkokaukalon laidalla harjoituksia ja pelejä seuraavien vanhempien roolista. Pääsääntöisesti vanhemmat käyttäytyvät niin kuin kuuluukin, mutta välillä tapahtuu ikäviä ylilyöntejä, jotka tuskin ainakaan nostavat lasten innostusta liikunnan ja harrastusten pariin.

–Toivoisin, että vanhemmat tietäisivät roolinsa ja miettisivät, mitä huutelevat. He voisivat muistaa paremmin kolme k-kirjainta eli kuljeta, kustanna ja kannusta. Kun lapsi tulee pelistä, tärkeintä ei ole kysyä, tekikö hän maaleja, vaan oliko hänellä kivaa. Puhumme sisäisestä motivaatiosta eli pelaajan omasta palosta tekemistä kohtaan. Vanhempien negatiiviset kommentit eivät sitä paranna, vaan voivat pahimmillaan tappaa sen, Kiuru muistuttaa.

Vanhemmat saavat asiasta muistutuksen aina kauden alussa pidettävässä palaverissa, jossa käydään läpi pelisääntöjä.

–Nämä ovat kuitenkin vielä pieniä lapsia, joille monipuolinen liikunta ja harrastuksesta saatava ilo ovat tärkeimmän asiat harrastamisessa, Kiuru tiivistää.

SMS