Saija Vestovuo palveli Matti ja Marjatta Kaivolaa, jotka pistäytyivät mökiltään Lylyisistä Kahvila Liisan keittolounaalle ja maksoivat pankkikortilla.

Kahvila Liisan yrittäjä Saija Vestovuo arvioi, että noin 10 prosenttia asiakkaista käyttää käteistä.
– Vaihtorahasta, eritoten 10 ja 20 sentin kolikoista, saattaa olla joskus pulaa. Ja kun pankeissakaan seteleiden rikkominen kolikoiksi ei tahdo enää onnistua, olen joskus puolileikilläni kehottanut kavereitani tuomaan pikkurahansa minulle, hän naureskelee.
Muuten käteisestä ei ole vaivaa, sillä setelit pystyy tallettamaan automaatteihin nippuina.
Vestovuo on pyörittänyt Kahvila Liisaa puolitoista vuotta. Useimmat asiakkaat maksavat ostoksensa pankki- tai luottokorteilla. Muutos maksutavoissa on tapahtunut lähinnä hänen aikanaan, sillä takavuosina Liisassa kelpasi vain kahiseva tai kilisevä raha.
– Joku on yllättynyt, että meillä käyvät nykyisin myös kortit, Vestovuo sanoo.
Maksamiseen käytetään myös älypuhelinta. Vestovuon mukaan monilla lounasasiakkailla on ePassi- tai Edenred-mobiilisovellus. Kummassakin työnantaja on tarjonnut veronalaisen lounasedun, jonka yli menevä osa jää asiakkaan maksettavaksi.
Useissa pääkaupunkiseudun kahviloissa käteinen ei ole kelvannut enää vuosikausiin. Käytäntö on pikkuhiljaa yleistynyt muuallakin. Saija Vestovuo ei ole kuitenkaan harkinnut käteisestä luopumista.
– En missään nimessä. Käteinen liittyy monien elämäntapaan, ja sitä on kunnioitettava.

Liian suuret setelit tukalia taksissa

Karjalohjalainen Pasi Talja on ajanut taksia 23 vuotta. Aluksi pääkaupunkiseudulla, mutta nykyisin enimmäkseen Lohjan kaupungin alueella.
– Kun vuonna 2000 aloitin taksihommat, noin puolet asiakkaista maksoi kyytinsa käteisellä, mutta nykyisin ehkä vain kymmenesosa. Useimmiten he ovat mummoja ja pappoja, jotka haluavat kuitata KELA-kyytien 25 euron omavastuuosuuden selvällä rahalla, Talja sanoo.
Taksit olivat aikoinaan ensimmäisten joukossa hankkimassa maksupäätteitä. Korttien lisäksi taksimatkoja maksetaan puhelimilla ja jopa älykelloilla. Hankalimpana Talja pitää laskutusta.
– Toisinaan sitä pyydetään KELA-kyydeistä. Jos asiakas jättää laskunsa maksamatta, saan KELA:lta vain omavastuuosuuden ylittävän osan, mutta omavastuuosuuden kärsin nahoissani. Ei näitä usein satu eikä niillä ole taloudellisesti isoa merkitystä, mutta ne ovat harmeja, jotka ovat kaikkien taksinkuljettajien tiedossa.
Entä jos joku saisi päähänsä ryöstää taksin pönäkän käteiskassan toivossa? Pasi Talja ei pidä riskiä suurena.
– Ryöstöt tahtovat olla sattumanvaraisia. Käteistä takseissa on niin vähän, ettei isoista seteleistä pysty aina maksamaan takaisin. Mukavaa, jos käteisasiakkailla olisi matkan hintaan mahdollisimman sopiva summa.
Talja ei silti pidä todennäköisenä, että käteisestä luovuttaisiin takseissa vielä pitkiin aikoihin.
– Raha kelpaa aina, tuli se sitten millaisessa muodossa tahansa.

Nettimaksaminen lisääntyy busseissa

Bussiliikenteessä käytännöt vaihtelevat. Onnibus-yhtiö rynnisti toistakymmentä vuotta sitten markkinoille tarjoamalla suoria reittejä hinnoilla, jotka vaihtelivat kysynnän mukaan. Liput myytiin pääasiassa internetin kautta etukäteen, mutta myös korteilla pystyi maksamaan. Käteistä Onnibusseissa ei hyväksytty ollenkaan.
Useiden suurten kaupunkien paikallisliikenteessä käteisestä on myös luovuttu. Pitemmillä linjoilla sitä otetaan yhä vastaan. Salosta Lohjan kautta Helsinkiin liikennöivissä Vainion Liikenteen busseissa raha kelpaa missä muodossa tahansa.
– En osaa sanoa, miten suuri osa matkustajista maksaa käteisellä, eikä sillä ole väliäkään. Tilitykseen on toimivat organisaatiot eikä siihen mene kohtuuttomasti aikaa tai vaivaa, toimitusjohtaja Matti Vainio sanoo.
Hänen mukaansa matkansa ennakkoon maksavien määrä kuitenkin lisääntyy.
– Kysynnän ja tarjonnan mukainen hinnoittelu kehittyy yhä. Ja jos tietää hyvissä ajoin, millä vuorolla kulkee, voi myös saada lippunsa halvemmalla.

JP

Entä jos raha olisi vain numero?

Noin 40 vuotta sitten luin lehdestä artikkelin, jossa ennakoitiin fyysisen, käteisen rahan katoamista. Naureskelimme kaverin kanssa, että pajatsoa pelattaisiin poletilla, ja hutilyönnit vähentäisivät tililtä markan kerrallaan.

Tuolloin ei ollut internetiä tai maksukortteja ja matkapuhelimetkin olivat hyvin alkeellisella kehitysasteella. Mutta kehitys on kulkenut artikkelin kuvaamaan suuntaan. Etenkin 2000-luvun alusta lähtien käteisen asema on heikentynyt voimakkaasti, kun Suomi on digitalisoinut pankkipalveluitaan.

Käteinen pitää kuitenkin sitkeästi puoliaan. Nosto-käteisautomaattien IRO Researchilla teettämästä tuoreesta tutkimuksesta käy ilmi, että yli 90 prosenttia suomalaisista pitää tärkeänä käteisen rahan säilymistä maksuvälineenä muiden joukossa. Vain seitsemän prosenttia kansalaisista olisi valmis luopumaan käteisestä kokonaan.

Huoltovarmuus ja yhdenvertaisuus

Käteiseen turvaudutaan erityisesti yhteiskunnallisesti epävakaina aikoina. Sen katsotaan lujittavan huoltovarmuutta, kun sähköiset järjestelmät ovat alttiina häiriöille. Oikeus käteisen käyttöön koetaan myös yhdenvertaisuuteen ja yhteiskuntavastuuseen liittyvänä kysymyksenä. Kaikilla ei ole mahdollisuuksia tai kykyä käyttää maksukortteja ja digitaalisia palveluja.

Euroopan komissio antoi 2010 suosituksen, jonka mukaan kauppias ei voisi kieltäytyä ottamasta vastaan euroseteleitä ja -kolikoita, jolleivät osapuolet ole sopineet muusta maksutavasta. Kieltäytymisen pitäisi olla mahdollista vain, jos ei pystytä antamaan vaihtorahaa tai jos käteisen säilyttäminen kaupassa aiheuttaisi turvallisuusriskin.

Myös välttämättömät julkiset palvelut tulisi voida maksaa käteisellä, eivätkä niiden tarjoajat voisi rajoittaa tai poistaa käteismaksuoikeutta ilman riittävää syytä.

Suositus on toteutunut vaihtelevasti eikä sitä ole tiettävästi missään kirjattu lakiin. Ehkä jotkut odottavat käteisen kohtalo ratkeaa ajan myötä itsestään.

JP