Aleksis Kiven (1834–1872) kuolemasta tulee joulukuun lopussa kuluneeksi 150 vuotta. Lohjan kaupunginorkesteri esittää säveltäjä Einojuhani Rautavaaran (1928–2016) vuonna 1997 ensi-iltansa saaneen Aleksis Kivestä kertovan oopperan konserttiversion yhteistyönä Lux Musicae -festivaalin kanssa sekä perjantaina 18.11. klo 19.00 Sivistyskampus Siuntion sydämessä että lauantaina 19.11. klo 19.00 Lohjan kirkossa. Liput ennakkkoon Siuntioon lippu.fi ja Lohjalle NetTicket.fi.

Rooleissa on mukana vaikuttava kaarti taiteen ammattilaisia: Ville Rusanen (Aleksis Kivi), Helena Juntunen (Charlotta Lönnqvist), Tommi Korpela (August Ahlqvist), Sanna Iljin (Hilda), Jussi Vänttinen (nuori Aleksis), Sampo Sarkola (J. L. Runeberg), Aki Alamikkotervo (Mikko Vilkastus), Nicholas Söderlund (Eno-Sakeri) sekä Helsingin kamarikuoron laulajia (Mats Lillhannus, Martti Anttila, Juhani Vesikkala, Matti Torhamo, Jussi Linnanmäki). Kapellimestarina toimii Lohjan kaupunginorkesterin taiteellinen johtaja Jukka Untamala.

Rautavaaran mukaan baritoni Jorma Hynninen – jolle Rautavaara kirjoitti nimiroolin – alun perin ehdotti Kivi-oopperan säveltämistä, mutta aihe oli oikeastaan hautunut Rautavaaran päässä jo niistä ajoista lähtien, kun hän ylipäätään oli haaveillut säveltäjän urasta. Aleksis Kiven elämässä oli niin paljon dramatiikkaa, että se suorastaan vaati päästä oopperan aiheeksi. Kiven teokset olivat Rautavaaralle jo ennalta tuttuja, joten hän alkoi lukea kaikkea mahdollista, mitä Kivestä oli kirjoitettu. Kaiken lukemansa pohjalta Rautavaara alkoi työstää oopperan librettoa itse – niin kuin hänellä usein oli tapana tehdä. Työ eteni vauhdilla, teksti ja sävelet toisiinsa kietoutuneina. Oopperassa käytetään melko pientä orkesteria, sillä Rautavaaran mukaan tällä tavoin Kiven teksti tulee ymmärrettäväksi. Rautavaaran sanoin: ”Kiven tyyli, sen arkaaisuus jo sinänsä, mutta varsinkin sanonnan ominaissävy oli minulle aina soinut tuttua ikään kuin melodiikkaa, ehkä geneettistä yhteisperua, suomalaisuutta. Jos se oopperan jonakin hetkenä välittyy kuulijalle, on tarkoitus saavutettu.”

Rautavaara on käyttänyt mahdollisimman paljon Kiven omaa tekstiä. Vaikka Rautavaara tunsikin vähän arastelua kuuluisimpia runoja kohtaan, oli väistämätöntä, että hän pukisi uusiin säveliin myös Kiven kanonisoiduimmat runot, jotka suomalaisten mieliin ovat iskostuneet. Vakuuttavasti Ikävyys avaa oopperan, Tuonen lehto eli Sydämeni laulu sen vuorostaan päättää, ja mukana on myös Laulu oravasta. Rautavaaran Aleksis Kivessä on läsnä kolme tasoa, jotka hän näkee Kiven työssä ja elämässä: sivistyneistön kansallisen nousun ja kielitaistelun, ajan kylämiljöön sekä korpimaiseman, synkän metsän yksinäisyyden ja sen myyttiset, alitajunnan arkkityypeistä syntyisin olevat hahmot. Kansalliskirjailijamme kohtalo koskettaa, mutta oopperan aihe käy entistäkin lähemmäs kuulijaa täällä läntisellä Uudellamaalla. Suurimman osan tuotannostaan Kivi kirjoitti suojelijansa Charlotta Lönnqvistin Fanjunkarsin torpassa Siuntiossa. Rautavaaran Aleksis Kivi -näkemyksessä on paljon liikuttavaa ja traagista. Kivi kaipasi kipeästi onnea, rauhaa ja hyväksyntää. ”Lintukodon ja oravanpesän kaipuu” puhuttelivat Rautavaaraa syvästi.