Koronaviruspandemia vaikuttaa toisen elämään enemmän ja toisen vähemmän, mutta jokaisen elämässä se näkyy nyt jollain tavalla. Lohjalainen Anna Rimpinen kuvaa pandemiaa kaikin tavoin tilanteeksi, johon hän ei ole osannut varautua.

–Tämä on häkellyttävä elämänvaihe. Olen huolissani siitä, mitä kaikkea tämä tarkoittaa pitkässä juoksussa ja jos joku perheessä sairastuu, millaisia oireita tulee. Kuinka pitkään tilanne jatkuu ja jääkö tästä ihmisten alitajuntaa esimerkiksi etäisyyden pitäminen toisiin? Rimpinen pohtii.

Rimpisen perhe on jo ehtinyt olla karanteenissakin lasten Ruotsin-risteilyn vuoksi.

–Meille oli selvää, että olemme karanteenissa. Oireita ei onneksi tullut, hän toteaa.

Koulujen sulkeminen oli pysäyttävä hetki.

–Silloin ajattelin, että okei nyt on kyse oikeasti isoista asioista, kun perusasiat pysäytetään. Sellaista ei tehdä, jos kyseessä ei ole vakava asia.

Rimpinen on oman perheensä lisäksi huolissaan myös yksinäisistä ihmisistä ja perheistä, joissa on ollut haasteita jo ennestään. Vaikka korona herättää huolta, Rimpinen on silti ottanut tilanteen ja sen mukanaan tuomat rajoitteet rauhallisesti.

–Olen sen tyyppinen ihminen, että elän tilanteen mukaan ja ajattelen, että koskaan ei voi tietää, mitä tapahtuu. Se otetaan vastaan, mitä eteen tulee. Olen tyytyväinen siihen, että hallitus on kertonut selkeästi, miten toimitaan ja miksi, ja huojentunut siitä, että tilanne on otettu Suomessa vakavasti. On tämä tilanne silti tavallaan absurdi, kun toimet ovat olleet niin rajut, Rimpinen pohtii.

–Joskus tiedämme, mitkä toimet olivat oikeita. Nyt täytyy tehdä varotoimenpiteitä, vaikka myöhemmin osoittautuisi, ettei niin tiukkoja toimia olisi tarvittu. Taloudellisesti tämä on katastrofi, mutta sitten pitää vain rakentaa uudelleen, hän jatkaa.

Rimpinen on ajatellut koronakriisiä myös historiallisesta näkökulmasta.

–Nykyhetkessä ja ihmisten reaktioissa on häkellyttävän paljon samaa kuin noin 100 vuotta sitten espanjantaudin aikaan.

Anna Rimpinen on nauttinut siitä, että hän on päässyt etäkoulun kautta mukaan tyttäriensä Iida ja Olivia Rimpisen opiskeluun ja nähnyt konkreettisesti, mitä lapset opiskelevat. (Kuva: Juha Koivuporras)

Vähemmän töitä, enemmän aikaa lasten kanssa

Teatterin parissa työskentelevät Rimpinen kertoo teatteriesitysten siirtymisestä syksylle. Kesäteatterin kohtalokin on vielä auki. Vaihtoehdoissa ovat mm. näytelmän siirto loppukesään tai sisätiloihin syksyllä esitettäväksi.

–Ei voi suunnitella mitään, kun mistään ei ole varmuutta, Rimpinen toteaa.

Hän pystyy kuitenkin osittain jatkamaan töitään edelleen.

–Kirjoitan juuri Anna-Leena Härkösen Juhannusvieraan dramatisointia. Se on loppusuoralla.

Vaikka Rimpisen työt ovat vähentyneet ja siirtyneet ja yleinen epävarmuus koronatilanteen etenemisestä vaivaa, jotain hyvääkin tilanteesta silti löytyy.

–Etäopiskelu on järjestetty koulun puolelta hyvin. Pidän siitä, että näen nyt konkreettisesti, mitä lapset opiskelevat. Neljäsluokkalainen on jo hyvin omatoiminen, mutta ekaluokkalaisen kanssa olemme tehneet tehtäviä yhdessä. Olen nauttinut siitä, että pääsen mukaan.

Kotona on ollut nyt aiempaa paremmin aikaa puuhailla kaikenlaista.

–On ollut kiva olla kotona, viihdyn rakkaideni kanssa.

Rimpisen lapsia tilanne ei ole näyttänyt pelottavan, mutta hieman ihmeissään he ovat, kun kukaan ei liiku missään. Kavereitakin on ikävä.

–Olen kertonut heille asioista sen verran, kuin heidän ikäistensä on hyvä tietää. Kun he kuulivat ulkomailla menehtyneestä lapsesta, kerroin, että Suomessa terveydenhuolto on todella hyvä, emmekä voi tietää, oliko kyseisellä lapsella esimerkiksi perussairauksia. Olen yrittänyt luoda luottamusta lapsille. Olemme tehneet yhdessä kivoja asioita, kuten leiponeet, pelanneet, leikkineet, ulkoilleet ja piirtäneet, suunnitelleet tulevaa ja pitäneet kiinni arkirytmistä. Jos jokin asia pelottaa, siitä jutellaan. Koen, että lapset tarvitsevat nyt paljon huomiota ja läsnäoloa. Esimerkiksi yksi uutinen voi kasvaa möröksi, jos siitä ei pääse puhumaan. Se, miten itse suhtaudun aikuisena asiaan, heijastuu myös lapsiin, Rimpinen sanoo.

Koronatilanteen myötä kotona on pelattu ja leikitty tavallista enemmän. Anna, Iida ja Olivia Rimpinen Afrikan tähteä pelaamassa. (Kuva: Juha Koivuporras)

Pysäytys merkityksellisten asioiden äärelle

Rimpinen toivoo, että koronakriisi herättäisi ihmisiä ajattelemaan elämää syvällisemmin.

–Toivon, että ihmiset pysähtyisivät miettimään, mitä kukakin tarvitsee, miksi ja mikä on oikeasti tärkeää. Kun on koko ajan kauhea kiire sinne tänne, olennaiset asiat voivat jäädä sivuun. Tämä on pysäytys koko ihmiskunnalle. Toivottavasti tämä myös yhdistää ihmisiä, tarvitsemme toisiamme.

Lentämisen voimakas väheneminen on tehnyt luonnolle hyvää.

–Päästöt ovat vähentyneet paljon. Muutama tuntemani ihminen on pohtinut, onko tämä jonkin suuremman voiman tapa pysäyttää ihminen, vaikka he eivät ole uskonnollisia. Raha on ollut niin keskiössä ja määrittänyt asiat. Kasvua ja kulutusta halutaan vain lisää, vaikka maapallo ei kestä sitä. Tätä tietä ei voida jatkaa, Rimpinen kertoo.

Korona nostaa esille myös ihmisen kuolevaisuuden.

–On mielenkiintoista, että ihminen ei halua ajatella kuolevaisuuttaan, vaikka kuolla voi milloin tahansa. Nyt tätä asiaa on pakko katsoa silmästä silmään. Se laittaa asiat eri perspektiiviin ja pistää miettimään, mihin aikamme käytämme ja mitä valintoja teemme, Rimpinen toteaa.

Vallitseva tilanne saattaa lähentää ihmisiä.

–Pitää vain toivoa, että ihmiset ajattelevat yhteistä hyvää ja jaksavat kantaa oman vastuunsa ja uskoa hyvään. Nyt ei voida olla fyysisesti lähellä, mutta tämä tilanne voi auttaa ihmisiä ymmärtämään toinen toistaan ja arvostamaan asioita. Se heijastuu kaikkiin muihinkin, jos yhteiskunnassa on niitä, jotka eivät voi hyvin. Perheessäkin vaikutukset heijastuvat kaikkiin, jos yhden asiat eivät ole hyvin.

Rimpinen toivoo myös, että hoitohenkilökunta saisi viimein ansaitsemansa arvostuksen.

–Toivon, että yhteiskunnassa herättäisiin siihen, kuinka merkityksellinen hoitohenkilökunta on ja heidän oikeutensa nostettaisiin esille, hän toteaa.

SMS