Lohjan sivistys-, kulttuuri- ja hyvinvointipalvelut esittelivät toimintaansa entisellä Ikkalan koululla.
Kyseessä oli Hyvinvointia yhdessä -kyläkierroksen avaustapahtuma.
Alku on lupaava. Huilisti Mari Kunnari ja sellisti Miika Uuksulainen soittavat suomalaisia kansanlauluja
ja Oskar Merikannon rakastettuja klassikkoja. Kaupunginorkesterin kaksikko panee parastaan, ja yli 30-
henkinen yleisö kuuntelee lumoutuneena.
Kulttuurituottaja Sara Ertek luettelee Lohjan kulttuuripalvelujen plussia ja miinuksia.
Osallisuutta pyritään lisäämään muun muassa Kaikukortilla, jonka avulla vähävaraiset, vanhukset tai
opiskelijat voivat päästä maksutta kulttuurin ja liikunnan pariin, hän kertoo.
Puutteita on esteettömyydessä ja siinä, ettei kaupunki satsaa lisäresursseja kulttuuriin.
Reuna-alueet ovat heikoilla, Ertek myöntää.
Sen ikkalalaiset ovat aina tienneet. Lumous alkaa haihtua.
Kenelle kulttuuri tuotetaan?
Iso kysymys on saavutettavuus. Pitäisikö kaupungin kulttuuri- ja hyvinvointipalveluja tuoda Ikkalaan ja
muille reuna-alueille, vai olisiko asukkaille taattava pääsy palvelujen äärelle?
Kyllä tämmöisestä “kulttuurikyydistä” on keskusteltu. Mieluusti siihen tarvittaisiin kuitenkin
yhteistyökumppania, kaupunginorkesterin intendentti Heidi Ketola sanoo.
Liikunta- ja harrastuskoordinaattori Juha Koivuporras kehaisee, että Lohjalla pyörii noin 70
harrastusryhmää viikossa.Ja jos aloitteellisuutta ja tekijöitä löytyy, niin lisää mieluusti mahtuu ja tukea tulee, hän lupaa.
Joku yleisöstä vilkaisee Lohjan harrastuskalenteria ja huomaa, ettei Pusulaa saati Ikkalaa ole mainittu
ollenkaan. Lähinnä nuorisolle kehitetystä Lohjan malli -osiosta löytyy sentään kolme jenkkifutiskerhoa, partio ja bändikurssi Pusulassa, mutta kukaan läsnäolijoista ei ole varsinaista kohderyhmää. Risuja ropisee myös liikuntatiloja hallinnoivalle Lohjan liikuntakeskukselle.Varasimme Ikkalan koulun salin pysyvää sulkapallovuoroa varten, mutta ensimmäisellä kerralla
huomattiin, että verkko oli viety pois, yleisöstä paheksutaan.
Miten käy nuorison?
Viime keväänä lakkautettu koulu hiertää ikkalalaisia yhä kipeästi. Koulu on kylän sydän ja sillä on vahva
symboliarvo. Siitä haluttaisiin kylätalo.
Koulun viimeistä opettajaa Ulla Puukkoa huolettavat lasten harrastusmahdollisuudet. Ikkalassa on hänen
mukaansa noin 25 ala-asteikäistä lasta.
Se ei ole vähän, mutta kuitenkin liian vähän, jotta yhtenäisiä harrastusryhmiä saataisiin kokoon. On
ikäeroja, eivätkä kaikki ole välttämättä samoista asioista kiinnostuneita.
Viime vuonna Ikkalan koulussa pyöri bändikerho, joka siirtyi Pusulaan.
Bändikerho lähti liikkeelle melkein vahingossa, mutta onneksi löytyi taitava vetäjä Tomi Leino, Ulla
Puukko kiittelee.
Kirsti Möltsi on syntyperäinen ikkalalainen ja asunut kylällä koko ikänsä. Hän näkee kotinsa ikkunasta
urheilukentän.
Kyllä sen vähäinen käyttö surettaa. Toiminnan hiipuminen ei houkuttele kylälle uusia asukkaita, mikä
voi johtaa ikävään kierteeseen, hän sanoo.
Kylien omat vahvuudet esiin
Pusulalainen Markku Lehtola muistuttaa, että useiden arvioiden ja jopa tutkimusten mukaan kulttuurin
harrastaminen kohentaa elämänlaatua ja vähentää terveydenhuollon kustannuksia.
Mutta vaikutuksia ei ole kyetty muuttamaan numeroiksi. Siksi kulttuurilla ei ole mitään arvoa, ja siitä leikataan ensimmäisenä, hän tylyttää.
Pääsy Lohjan kulttuuripalvelujen tuntumaan on Lehtolan mukaan hankalaa, ellei käytä omaa autoa. Joukkoliikennettä on mahdotonta järjestää ilman joukkoja. Ainakaan säännöllisiä bussireittejä tuskin
saadaan mitenkään kannattaviksi.
Minna Karvinen muutti naapurikylään Karisjärvelle pari vuotta sitten Kaarinasta, Turun kupeesta. Hän
sanoo saapuneensa kuuntelemaan, mitä on tarjolla, ja mitä voitaisiin tehdä itse.
Taajamien ulkopuolella kannattaisi miettiä myös kylien luontaisia vahvuuksia, Lohjalla on kuulemma
paljon jokia ja järviä. Eikö talviuintipaikkoja voisi olla eri puolilla kuntaa? Jos jotakuta kiinnostaa, olen
mielelläni yhteydessä, hän ilmoittaa.
JP
tunnelmaan.
