Hiidenveden kunnostus -hankkeen Hiidenvesi-ilta järjestettiin 27.2. Vihdin kunnanvirastolla. Tilaisuuden ohjelmassa oli laaja kattaus järven tilan kehityksestä, osallistavasta järvikunnostuksesta ja vähempiarvoisten kalojen hyödyntämisestä. Jo perinteeksi muodostunutta Hiidenvesi-iltaa on järjestetty vuodesta 2008.

Asiantuntija Tero Forsman Pyhäjärvi-Instituutista kertoi esimerkein kuoreen ja muiden vajaasti hyödynnettyjen kalojen käytöstä. Säkylän Pyhäjärven särjet ja ahvenet ovat lähiruokaa puhtaimmillaan, lajittelu, perkuu, massaus ja pihvin valmistus tapahtuvat kaikki seitsemän kilometrin säteellä.

Vajaasti hyödynnettävien kalojen hyödyntämiseen herättiin seudulla 1990-luvulla. Kohteena oli tuolloin roskakalaksi luokiteltu ahven. Aika ei kuitenkaan ollut vielä kypsä hyville tuotteille. Sittemmin kehittämistyö, kuten kalasatamien tilojen kehittäminen, lajittelun ja perkuun kehittäminen sekä kylmäketjun kehittäminen ovat tuoneet tulosta. Käännekohtana Forsman kertoi olleen erään teollisuuden hankinnoista vastaavan henkilön kalastustyöpajassa lausumat maagiset sanat:

-Jos kalamassaa särjestä saadaan minimissään 30 000 vuodessa, voidaan sitä lähteä teollisesti tuotteistamaan.

Kehitystyön tuloksena 2016 markkinoille tuli Järvikalapihvi suurkeittiöille. Nyt pihvi halutaan myös vähittäiskauppoihin.

Onko kuoreesta ruokapöytään?” kysyi Forsman ja totesi, että kuore on herkullinen ja monikäyttöinen. Kuoreen mäti muistuttaa Atlantilta tuotavaa villakuoreen mätiä. Kuoretta ei tarvitse edes muuttaa massaksi. Sen käyttö on markkinointikysymys, miten se saadaan nostettua paremmin esiin ruokakalana!

 

Kuore Hiidenvedellä

Kuore on tärkeä kala myös Hiidenvedellä. Hiidenveden ekologisen tilan kehitystä eri biologisten indikaattorien kertomana esitellyt tutkimuspäällikkö Anne Liljendahl LUVY ry:stä kertoi järven ulappa-alueilla tehtyjen tutkimusten mukaan siellä esiintyvästä kalastosta 96 % olevan kuoretta. Kalaston tilanne kokonaisuutena on Hiidenvedellä viimeisten tutkimusten mukaan ennallaan tai parantunut, ja kuhantuotanto vakaata.

-Kuoreen rooli Hiidenveden ravintoverkossa on tavallisesta poikkeava, sillä järven lämpötilan harppauskerroksesta löytyy tyypillisesti myös vähähappinen alue, jota vielä samentaa sinne kertynyt savi ja kiintoaine. Hapekkaassa vedessä viihtyvä ja näkökykyyn perustuen saalistava kuore ei uskaltaudu syömään alueella lymyäviä sulkasääsken toukkia, jotka pääsevät näin runsastumaan ja verottamaan liikaa eläinplanktonia, jonka tehtävänä puolestaan olisi pitää kasviplankton ja leväkukinnat kurissa, toteaa Liljendahl.

Sulkasääskitutkimukset jatkuvat Hiidenvedellä, ja nyt onkin kiinnostavaa tietää, miten viime vuosina havaittu alusveden ja harppauskerroksen happipitoisuuden parantuminen vaikuttaa järven ravintoverkkoon.

 

Ankerias ongelmissa

Lähikalan käyttöä tukemaan on Länsi-Uudellamaalla käynnistynyt syksyllä 2017 HOLALake -hanke. Sen Pyydyksestä pöytään -toimintatavasta kertoi hankepalvelupäällikkö Minttu Peuraniemi LUVY ry:stä ja kutsui osallistumaan hankkeen tapahtumiin: seminaareihin, kalaruokakursseille ja pyydystyöpajoihin. Hankkeen työpaketteihin kuuluvat myös petokalojen kutualuekunnostukset ja ankeriaan alasvaelluksen turvaaminen.

Hiidenvesi-illassa ankerias oli Luonnonvarakeskuksen tutkija Jouni Tulosen aiheena. Esitys havainnollisti ankeriaskannan nykytilaa, hoitoa ja kestävän kalastuksen reunaehtoja.

-Onnistuneista istutuksista huolimatta ankeriaskanta on taantunut ja sen uhanalaisuusluokka saattaakin juuri käynnissä olevan uhanalaisuusarvioinnin myötä nousta luokkaan, joka kertoo, että lajiin kohdistuu äärimmäisen suuri välitön uhka hävitä luonnosta, totesi Tulonen.

Ankeriaan luontainen levinneisyys on ennen jokien patoamista ollut lähes koko Suomi ja Uusimaa yksi lajin ydinalueista. Nykyään kanta on käytännössä istutusten varassa. Karjaanjoen alueella istutusmäärä on ollut noin 3000 kalaa vuodessa. Tulonen piti istutusten jatkamista sekä Mustionjoen kalatierakentamisen ja kalateille tehdyissä suunnitelmissa huomioidun turvallisen alasvaelluksen olevan tärkeää ankeriaidenkin tulevaisuuden turvaamisessa.