Tänään: 14.07.2024

Toimittaja

”Lähtökohta on, että jää voi aina pettää”

jäillä liikkuminen, pelastautuminen, talvi, turvallisuus

Kauniit talvipäivät houkuttelevat ihmisiä luonnonjäille ulkoilemaan. Valitettavasti vuosittain tapahtuu myös hukkumisia jäihin putoamisen seurauksena. Jäälle lähtevän kannattaakin varustautua oikein, jotta pelastautumismahdollisuudet olisivat paremmat.

Kun toimittaja testaa, miltä jäihin putoaminen tuntuu ja miten sieltä pääsee ylös, ei ole paniikkia eikä edes kylmä, sillä tilanne on hallittu ja pelastuspuku pitää hyytävän veden tehokkaasti ulkopuolellaan. Lisäksi se kelluttaa ja nostaa jalatkin pelastautumisen kannalta oikeaan asentoon. Jonkinlainen tuntuma jäästä ja pelastautumisesta kuitenkin muodostuu. Ensinnäkin jäistä ei niin vain nousta, sillä jää hajoaa sitä mukaan, kun sen päälle yrittää päästä. Ensin on siis löydettävä riittävän kestävä kohta. Toiseksi pelastautuminen ilman jäänaskaleita olisi melko epätoivoista puuhaa, sillä liukkaasta jäästä ei saa minkäänlaista otetta ilman niitä. Kolmanneksi, vaikka jäistä pääsee kerran ylös, voi päätyä pian uudelleen veden varaan, jos nousee liian pian ylös, eikä malta ryömiä kestävämmälle jäälle.

Tositilanne olisi huomattavasti haastavampi, koska jääkylmä vesi kastelisi talvivaatteet hetkessä ja tekisi ne raskaiksi. Kengät painaisivat jalkoja pohjaa kohti ja niitä voisi olla vaikea nostaa ylös uintiasentoon. Kylmäsokki voisi salvata hengityksen pahimmillaan niin pahasti, ettei se kulkisi ollenkaan ja kuolema seuraisi jo sen vuoksi. Paniikki vaivaisi luultavasti raavaampaakin miestä. Pian kylmä vesi myös tekisi liikkumisesta vaikeaa. Ylös jäälle olisi päästävä pian, mutta toisaalta räpiköiminen hukkaisi lämpöä entisestään.

Jään pettäminen yllättää aina

Viime vuonna Suomessa hukkui jäihin putoamisen seurauksena 16 ihmistä. Vuonna 2017 jäihin hukkuneita oli 15. Kukaan heistä tuskin suunnitteli itselleen sellaista kuolemaa, vaan jäihin putoaminen yllättää yleensä aina.

–Lähtökohta on se, että jää voi aina pettää oli jäätilanne mikä tahansa. Aina on mahdollista joutua veden varaan, aloittaa Meriturvan pelastautumiskouluttaja ja Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliito ry:n asiantuntija Heikki Hämäläinen-Voima.

Tämä on siis se ajatus, joka mielessä pitäisi olla ensimmäisenä ennen jäille lähtöä. Sen jälkeen mietitään, miltä jäätilanne vaikuttaa ja kannattaako jäälle ylipäätään lähteä. Jos se tuntuu hyvältä, kiinnitetään huomio varusteisiin, jotka otetaan mukaan.

Meriturvan pelastautumiskouluttaja ja Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliito ry:n asiantuntija Heikki Hämäläinen-Voima opastaa, että jäille lähtiessä mukana tulisi olla jääsauva, reppu, josta löytyvät varavaatteet ja -kännykkä vesitiiviisti pakattuna sekä heittoliina, ja jäänaskalit kaulassa vaatteiden päällä.

Tutustu jäätilanteeseen

Tietoa jäätilanteesta löytyy mm. Ilmatieteenlaitoksen ja Merivartioston verkkosivuilta, mutta Hämäläinen-Voima neuvoo jokaista jäällä liikkujaa miettimään myös itse oman vesistön tilannetta.

–Kannattaa katsoa, onko jäällä muita liikkujia ja selkeitä reittejä. Niillä liikkuminen on kohtuullisen turvallista. Pilkkimiehiltä voi kysyä jäätilanteesta. Jos jään tutkimiseen ei ole mitään välineitä, pitää miettiä paljonko pakkasta on ollut, Hämäläinen-Voima sanoo.

Pitkä kylmäjakso, jolloin kovaa pakkasta on ollut vuorokauden ympäri, kasvattaa mukavasti jääkerrosta. Olennaista on seurata myös lumisateita. Jos ohuen pään päälle sataa lunta, se vähentää jäätymistä. On hyvä muistaa, että jäätilanne muuttuu jatkuvasti jonkin verran sulamisen ja jäätymisen myötä. Keväällä ilmiö korostuu, kun jää puikkoutuu/pilliintyy. Tuolloin pakkasyön jälkeen voi pystyä kävelemään jostain kohdasta, josta iltapäivän puolella putoaa puolimetrisenkin jään läpi veteen. Jääpuikkojen välissä kulkee vesi, joka jäädyttää yöpakkasella puikot kiinni toisiinsa. Iltapäivän aurinko saa veden jälleen liikkeelle. Jos jäällä on vettä, sinne ei pidä mennä.

Teräsjää on kirkasta ja kovaa. 5 cm sitä riittää todennäköisesti kantamaan yksittäisen ihmisen. Tilanne kuitenkin muuttuu, jos kyseessä onkin kohvajää. Sitä tarvitaan jo 10 cm.

–Se on valkeaa ja huokoista jäätä, jossa on lumen ja loskan sekainen osa. Se sulaa ja jäätyy välillä säiden mukaan. Kohvajäätä pitäisi olla kaksinkertainen määrä teräsjäähän verrattuna, jotta se kantaa, Hämäläinen-Voima sanoo.

Jäällä liikutaan kävelyn lisäksi myös mm. mönkijöillä, moottorikelkoilla, mopoilla ja autoilla. Esimerkiksi moottorikelkalla ajoon tarvitaan vähintään 15 cm teräsjäätä koko ajoreitin pituudella. Mitä isompi tai useampi kulkuneuvo liikkeellä on, sitä enemmän ajo aiheuttaa jään alle aaltoliikettä, joka voi muuttua vaaralliseksi etenkin rantaa lähestyttäessä. Rantojen läheisyydessä tulisikin ajaa hiljaa, sillä aaltoliike voi rikkoa paksunkin jään. Hämäläinen-Voima sanoo, että autolla jäälle pitäisi mennä vain virallisia jääteitä pitkin. Niiden alussa lukee, kuinka kovaa jäätiellä saa ajaa ja kuinka painavalla autolla tielle voi mennä. Hän muistuttaa myös, että jos auton kanssa uppoaa jäihin, ikkunoita ja ovia ei saa paineen vuoksi auki ennen kuin auto on täyttynyt vedellä.

Tiedosta vaaranpaikat

Syksyllä jää voi varoittaa rutisemalla tai painumalla, mutta keväällä mitään ennakkovaroitusta ei useinkaan tule, vaan jää pettää kerrasta. Vaarallisen ohutta jäätä löytyy mm. siltojen läheisyydestä, salmista, joista, järvien kapeikoista, karikoista, niemenkärjistä ja jokien ja purojen suistoista, kaupunkien puhdistetun jäteveden purkualueilta ja teollisuuslaitosten vesiprosessien purkualueilta. Purkualue voi löytyä kilometrinkin päästä rannasta. Keväällä vaarallisia ovat myös esimerkiksi karikkojen ja laiturien lähialueet sekä kaislikot, kun aurinko pääsee lämmittämään niitä.

Jäähän muodostuu myös railoja. Jääkentän liikkeistä ja alueen muodosta johtuen ne sijaitsevat usein suunnilleen samoissa paikoissa talvesta toiseen. Lohjanjärvessä niitä muodostuu esimerkiksi Isoselälle. Todellinen vaaranpaikka syntyy, kun railoon muodostuu ohut jää, jonka päälle sataa lunta. Tuolloin railoa ei näe. Samoin voi käydä, jos jäällä on vettä ja vedenpinta heijastaa niin, ettei railoa näy lainkaan. Myös pienemmät halkeamat heikentävät jään kantavuutta, vaikka ne eivät yltäisi jään läpi.

Yksi vähemmän tunnettu vaaranpaikka on tuuliavanto. Se voi syntyä muutaman kymmenen metrin päähän rannasta kohtaan, jossa jäälle tuulee metsän tai kallion takaa. Tuuliavanto syntyy kohtaan, jossa tuuli tavoittaa vedenpinnan ja aiheuttaa siihen pyörteitä. Pyörteet pitävät veden liikkeellä. Jos avanto jäätyy, jää on siinä paljon heikompaa kuin ympärillä.

Myös maaston pinnanmuotoihin on hyvä kiinnittää huomiota, sillä jään paksuus voi vaihdella veden syvyyden muuttuessa.

–Alueen pinnanmuodot jatkuvat usein samanlaisina veden alla kuin vedenpinnan yläpuolellakin. Esimerkiksi harjanne maastossa jatkuu luultavasti myös veden alla. Matalat kohdat aiheuttavat virtauksia, jotka heikentävät jäätä, Hämäläinen-Voima selventää.

Jäänaskalit helpottavat pelastautumista olennaisesti, koska niillä jäästä saa otteen.

Mitä ihmiselle tapahtuu jäihin pudotessa?

Paniikki iskee herkästi, kun joutuu yllättäen hyytävään veteen. Kun jääkylmä vesi osuu ihmisen kaulalle ja kasvoille, seuraa kylmäsokki, joka hankaloittaa järkevää toimintaa ja pelastautumista.

–Sen oire on kurkunkannen spasmi, joka aiheuttaa sen, ettei henki kulje tai hengityskontrolli on todella huono. Silloin ei pysty huutamaan apuakaan. Tahaton hengen haukkominen aiheuttaa myös sen, että vettä vetää helposti henkeensä. Siitä seuraa yskimistä, joka vain voimistaa spasmia. Kyseessä on refleksi, jolla keho yrittää estää mitään ylimääräistä joutumasta hengitysteihin, Hämäläinen-Voima avaa.

On yksilöllistä, kuinka voimakkaana refleksi kenellekin tulee. Hämäläinen-Voima vinkkaa, että avantouintia harrastamalla voi kokeilla, kuinka kauan itsellä menee ennen kuin hengitys tasaantuu sekä totuttaa kehoa jonkin verran tilanteeseen.

Hyvin yksilöllistä on myös se, kuinka kauan vedessä voi olla ennen kuin hypotermia iskee. Sitä nopeammin jäähtyminen kuitenkin tapahtuu, mitä pienempi ihminen on kyseessä. Talvella kyse on minuuteista. Hypotermian oireita ovat mm. huonovointisuus, puhumattomuus, väsymys, sammaltava puhe, huonotuulisuus ja sekavuus sekä lopulta tajuttomuus ja sydämen vakava rytmihäiriö.

Varusteilla on iso merkitys

Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton ohjeiden mukaan jäällä liikkujan vähimmäisvarustukseen kuuluvat kaulalla käyttövalmiina ja vaatteiden päällä roikkuvat jäänaskalit sekä jääsauva, jolla jään kestävyyttä voi tutkia. Suksi- tai kävelysaunat eivät sovi tarkoitukseen, koska ne joustavat, eikä isku kohdistu jäähän oikealla tavalla. Jos jääsauva menee jäästä läpi, tulee kääntyä takaisin tulosuuntaan. Mukana tulee olla myös reppu, jossa on vesitiiviisti pakattuna vaihtovaatteet. Tavallinen muovikassi sopii tarkoitukseen, kunhan se on ehjä. Vesitiivis pakkaus kelluttaa jäihin pudonnutta, kunhan reppu on kiinni myös lantiovyöllä. Hämäläinen-Voima vinkkaa, että vesitiiviiseen pussiin kannattaa pakata myös toinen kännykkä siltä varalta, että ”someluuri” kastuu. Hätäkeskukseen pystyy soittamaan ilman sim-korttiakin, kunhan kännykkä on ladattu, joten tarkoitukseen sopii esimerkiksi vanha kännykkä, jota ei enää muuten käytä.Mukaan on hyvä ottaa myös kevyt hypotermiapussukka, jolla voidaan estää lisäjäähtyminen jäihin vajoamisen jälkeen, sekä pilli.

Jäihin pudonneen tulisi puristaa vaatteensa kuiviksi tai lainata mahdollisesti mukana olevilta kavereiltaan kuivia vaatteita, jos omia vaihtovaatteita ei ole matkassa. Toisen auttamiseksi repun sivutaskusta on hyvä löytyä köysi tai heittoliina, jonka toinen pää on valmiiksi sidottu kiinni reppuun. Paljon jäällä liikkuvien kannattaa satsata myös kuivapukuun, joka pitää veden varaan joutuneen kuivana ja pinnalla.

Järjestäytyneet retkiluisteluporukat huolehtivat usein hyvin turvallisuusasioista.

–He eivät lähde jäälle yksin ja heillä on hyvät varusteet. He tekevät myös ilmoituksen ja turvasuunnitelman. Jäätä tutkitaan jääsauvalla matkan edetessä. Retkiluistelukurssille kannattaa mennä, Hämäläinen-Voima sanoo.

Toisaalta hän muistuttaa, että retkiluistelijat lähtevät jäälle usein alkutalvesta, kun jäällä ei ole vielä lunta. Tuolloin jää on vielä melko ohutta, joten varustautuminen onkin erittäin tärkeää.

Ylös jäistä

Kun jäihin putoaa, kannattaa levittää kädet sivuille, jotta ei uppoaisi kokonaan. Jäistä pääsee helpommin ylös, jos saa nostettua jalkansa niin, että keho on vedenpinnan suuntaisesti. Esimerkiksi kumisaappaat voi joutua riisumaan, että jalat saa nousemaan. Vedessä käännytään ja noustaan jäälle tulosuuntaan, jossa jää kesti. Naskalit irrotetaan toisistaan, vedetään niiden narusta lisää pituutta, isketään naskalit jäähän ja vedetään niiden avulla kehoa jään päälle. Samalla jaloilla potkitaan vettä, kuten uidessakin. Kun on päästy jäälle, ryömitään vatsallaan ja kontataan niin kauan, kunnes jää kestää seisomaan nousemisen.

–Sitten vaihdetaan vielä kuivat vaatteet päälle vähäeleisesti ja ammattimaisesti, Hämäläinen-Voima toteaa.

Soitto hätäkeskukseen kannattaa aina, sillä vaikkei itse enää tarvitsisi apua, on hyvä ilmoittautua, jotta turhia etsintöjä ei tehdä sivullisten ilmoitusten pohjalta.

Lähde: Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto ry

SMS