– Kyllä, Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kyselyn tulokset ovat herättäneet paljon keskustelua. Jokainen ilmi tullut tapaus selvitetään ja saatetaan loppuun. Valitettavasti jotakin saattaa myös jäädä katveeseen. Lähinnä vapaa-ajalla ja sosiaalisessa mediassa, mutta toki niihinkin puututaan, jos niistä on merkkejä koulussa, kertoo Mäntynummen yhtenäiskoulun rehtori Lassi Huhtala.


Puhe on koulukiusaamisesta. Lohjalaiset hätkähtivät, kun Yle julkaisi muutama viikko sitten kaupunkikohtaiset tulokset THL:n viime keväänä tekemästä kyselystä. Lohjan peruskoulujen 8.-9.-luokkalaiset kokivat kiusaamista tai osallistuivat kiusaamiseen keskisuurista kaupungeista toiseksi eniten Kotkan jälkeen.
Sijoitus ei Lassi Huhtalaa kummastuta eikä siitä pitäisi joutua moraalipaniikkiin, jossa tehdään jotakin äkkinäistä ja näkyvää vain julkisen paineen takia. Hänen mukaansa olisi syytä ensin määritellä, mitä kiusaamisella tarkoitetaan.
– Se edellyttää toistuvuutta ja valtasuhdetta kiusaajan ja kiusatun välillä. Kaikki erimielisyydet oppilaiden välillä eivät ole kiusaamista, vaan siinä on myös yleistä huonoa ja taitamatonta käytöstä, ja on mahdollista, että varsinkin alakoululaisten osalta kyse on osittain tästä.

Ratkaisukeskeinen asenne toimii

Mutta luvut sisältävät erityisesti yläkoululaisten osalta vääjäämättä todellista kiusaamista, jota Lassi Huhtala pitää vakavana ongelmana.
– Emme virallisesti ole enää kiusaamisen vastaisessa toimenpideohjelmassa (KiVa-koulu), mutta käytämme yhä sen materiaaleja, ja luokkatasoilla puhutaan säännöllisesti kiusaamisesta. Huhtala sanoo.
Hänen mukaansa mäntynummelaiset ovat myös mukana melkein sattumalta virinneessä pilottihankkeessa.
– Eräs yritys tutki koulujen sisäilmaa, ja yhtenä metodina oli selvittää luokassa kiertävän puhelimen avulla, oliko oppilailla nuhaa tai muita oireita. Tämän projektin jälkeen keksittiin, että samalla tavalla voitaisiin tutkia myös kiusaamista. Oppilaat vastaavat puhelimeen nimettöminä.
Mäntynummen yhtenäiskoulu ei Lohjan sisäisessä vertailussa erottunut muista kouluista. Huhtala sanoo, että kiusaamistilanteet on saatu koululla katkaistua tehokkaasti, mutta joskus ilmiöt ovat niin moniulotteisia, että on tarvittu myös ulkopuolista apua. Kouluilla on lakisääteinen velvollisuus ottaa aina yhteyttä sekä kiusaajan että kiusatun huoltajiin.
– Tunteet voivat ymmärrettävästi olla aluksi pinnassa, mutta hyvin me on saatu vanhemmat mukaan. Ratkaisukeskeinen asenne yleensä toimii, Huhtala kiittelee.

Tunnetaitojen opettelua

Lohja onkin satsannut kiusaamisen ennaltaehkäisyyn. Kaupunki on käynnistänyt Opetushallituksen rahoituksella hankkeen, jonka turvin yläkouluihin on palkattu omia nuorisotyöntekijöitä. Samalla on meneillään opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama hanke, jossa kolme työntekijää vahvistaa ja tukee koulujen yhteisöllistä opiskeluhuoltoa. Tätä työtä koordinoimaan palkattiin viime keväänä kouluhyvinvoinnin erityisasiantuntija Cindy Åkerlund.
– Tavoitteena on kehittää yhteisöllisen opiskelun prosessia, jossa lapsilla olisi hyvät tunne- ja vuorovaikutustaidot. Se ulottuu koko kouluyhteisöön rehtorista ja muusta henkilökunnasta oppilaisiin, Åkerlund kertoo.
Kiusaamiselle ja kiusatuksi tulemiselle altistavat juurisyyt viriävät useimmiten muualla, mutta koulu on se paikka, jossa ne pulpahtavat pintaan. Minkä verran koulu voi ottaa vastuuta ongelmasta, jolla on monimutkaiset sosiaaliset, kulttuuriset ja taloudelliset lonkerot?
– Ihanne olisi, jos yhteiskunnan eri portaat ja rakenteet toimisivat johdonmukaisesti samaan suuntaan, mutta valitettavasti se ei aina mene niin. Kaikissa kodeissa ei kyetä antamaan lapsille turvallista starttia, joten koululta se vaatii vastaan tulemista.
Cindy Åkerlund korostaa, että kyse ei ole pelkästään kiusaajista ja kiusatuista vaan kaikkien yhteisestä edusta.
– Jos yhdellä oppilaalla on itsehallinnan vaikeuksia, opettaja voi uupua eikä kenelläkään ole kivaa. Siksi tarvitaan pienryhmiä, resurssiopettajia ja oppilashuoltoa.

Pelko pakottaa mielistelemään kiusaajaa

Yläasteikäisillä kiusaaminen ei ole vain tönimistä tai suunsoittoa, vaan se saa monenlaisia muotoja, jotka eivät läheskään aina näy ulospäin. Pahin kiusaaja ei välttämättä ole se äänekäs häirikkö, jolla on vaikeuksia seurata opetusta.
– Tällainen kiusaaja voi olla psykologisesti hyvin tarkkanäköinen ja löytää toisesta hetkessä ne heikkoudet, joihin iskee kiinni, Cindy Åkerlund arvioi.
Yhteistä kaikille kiusaajille on, että heillä on valtaa luokkayhteisössä. Näin heille muodostuu ”hovi”, joka osallistuu kiusaamiseen ainakin nauramalla mukana.
– Jos näiltä naurajilta kysyy, miksi he ovat kiusaajan puolella, he saattavat vastata, että joutuisivat muuten itse kiusatuiksi.
Täysin uuden ulottuvuuden kiusaamiselle on Åkerlundin mukaan tarjonnut netti ja sosiaalinen media. Kiusaaminen voi olla pitkäaikaista ja satuttavaa, koska nettiin kuvattu asia voidaan nostaa koska tahansa uudelleen esille.
– Joskus tapaus tulee ilmi vasta, jos kiusattu tai joku muu vihjaa siitä aikuisille. Mutta sitä tapahtuu harvoin, koska ilmiantajaa uhkaa riski tulla myös kiusatuksi tai joutua ryhmästä ulos. Onneksi opettajat osaavat tapauksia selvittäessään olla paljastamatta nimiä.
Rankimmissa kiusaamistapauksissa koulujen apuna on moniammatillinen Ankkuri-ryhmä, jossa on jäseniä muun muassa poliisista ja sosiaalitoimesta.
– Tavoitteena on kuitenkin aina, että jokainen löytäisi lopulta paikkansa, jossa hänen olisi hyvä olla, Cindy Åkerlund sanoo.

JP