Anna Wallendahr ihastui Lohjansaaren kouluun heti ensinäkemältä. Tuosta hetkestä on nyt kulunut viisi vuotta, joista parin vuoden ajan Wallendahr on asunut entisessä koulussa perheensä kanssa.
–Sattumasta tämä lähti, kun tulin vuonna 2014 katsomaan Paavolan tammea. Ihastuin tähän alueeseen heti ja vielä enemmän, kun pääsimme koulun parkkipaikalle, Wallendahr kertoo ensikäynnistään.
–Aloin heti selvittää, mikä paikka tämä on ja löysin tiedon, että koulu on päätetty lakkauttaa. Innostuin heti, että senhän voisi ostaa. Asuimme silloin Virkkalassa, mutta vanhassa talossamme ei ollut mahdollisuutta työskennellä kotona. Olen valokuvaaja ja ajattelin, että olisi hyvä, jos studion saisi kotiin.
Vanhaan kouluun valokuvausstudio mahtuu vallan mainiosti. Meni kuitenkin kolme vuotta ennen kuin perhe pääsi muuttamaan uuteen kotiinsa, sillä koulun lakkautusprosessi otti aikansa.
–Odottelin koko tuon ajan, milloin koulu tulee myyntiin. Kun päätös tuli, laitoimme Virkkalan talomme nopeasti myyntiin. Mieheni oli jo aiemmin selvittänyt koulun historiaa ja aiemmin tehtyjä remontteja, mutta emme olleet käyneet talossa sisällä. Kun sitten tulimme sisälle, totesimme, että toiseen päähän rakennusta saa hyvin potentiaalisesti yritystoimintaa ja toiseen asunnon, Wallendahr kertoo.
Vaikka koulun lakkautus oli kyläyhteisölle iso takaisku, perhe on otettu ilolla vastaan Lohjansaaressa.
–Täällä on mukava elellä, ja meidän on otettu mielettömän hyvin vastaan, Wallendahr iloitsee.
Myös perheen 10– ja 6–vuotiaat tytöt ovat viihtyneet uudessa kodissaan. He saivat huoneen entisestä luokasta. Vanhemmat asuvat opettajan entisessä asunnossa.
–He ovat saaneet paljon kavereita tästä ja viereisistä saarista. Kun tulimme, täällä oli vielä paljon koulutarvikkeita. Saimme mieheni kanssa rauhassa repiä muovimattoja ja levyjä pari viikkoa, kun tytöt kävivät läpi kirjoja ja kalvoja ja leikkivät koulua, Wallendahr naurahtaa.
Remonttilla paluu 1800–luvun loppuun
Wallendahr kertoo, että ostohetkellä koulu oli 80– ja 90–luvuilla tehtyjen remonttien jälkeisessä kunnossa.
–Teimme kuntokartoituksen. Ihan asuttavassa kunnossa tämä oli, mutta pari kosteus- ja lahovauriota löytyi. Huomioimme ne tarjouksessamme, jotta rahaa jää korjauksiin. Aloitimme remontin akuuteimmistä kohdista, kuten yhdessä huoneessa olleesta patterivuodosta.
–Olemme myös lähteneet entisöimään taloa. Lastulevyjä ja muovisia pintoja on purettu. Lattioita on avattu rossipohjaan saakka. Sitä ei ole täällä tehty 120 vuoteen, vaikka rossipohjan elinkaaren ajatellaan olevan noin 50 vuotta. Se tässä on hyvää, että koulu on rakennettu kallion päälle, joten kivijalka ei vajoa ja nurkat pysyvät suorina, Wallendahr kertoo.
Lohjansaaren koulu on rakennettu 1800–luvun lopulla.
–Haemme sen ajan sävymaailmaa ja olemme tuoneet vanhoja lattiapintoja esille. Omalle puolellemme olemme nyt esimerkiksi laittaneet tapetin, joka on painettu ensimmäisen kerran samalla vuosikymmenellä, kuin koulu on rakennettu.
Tarkoituksena on remontoida koko rakennus, joten edessä on 15–20 vuoden projekti. Mikä saa ihmisen ryhtymään sellaiseen?
–Rakennus on iso, joten jo kustannustenkin vuoksi remontti pitää jakaa pitkälle ajalle. Puhumme myös itsestämme vanhojen talojen halaajina. On vanhan talon kunnioitusta, että se palautetaan lähemmäs alkuperäistä muotoaan aikaan, jolloin osattiin meidän mielestämme rakentaa parhaiten, Wallendahr sanoo.
Hän kuvailee, että mukana on myös kevyttä hulluutta sekä pään sisällä selkeä mielikuva siitä, millainen koulusta tulee remonttien jälkeen.
–Ei tällaiseen muuten kukaan lähtisi, hän naurahtaa.
Vanhoissa taloissa kiehtovat aiempien sukupolvien jättämät jäljet.
–Vanhoissa taloissa näkyy, että elämää on ollut ennen meitäkin. Pieni kupru ja kuluminen on kaikkein kauneinta.
Askel kerrallaan
Wallendahr on asunut aiemminkin vanhassa talossa miehensä kanssa, joten kokemusta vanhan rakennuksen kunnostamisesta oli kertynyt jo entuudestaan. Oppia on tarttunut matkaan myös alan kirjallisuudesta. Viime kesänä he pääsivät ensimmäistä kertaa muuraamaan, kun koululle siirrettiin kaakeliuuni viereisestä saaresta. Muurauspuuhiin saatiin neuvoja vanhalta, paikalliselta muurarilta, joten aivan itsekseen projektia ei tarvinnut pähkäillä. Kesän aikana valmistui myös yksi huone, joten nyt pidetään tauko ennen seuraavaan remonttia.
–Meille remontti tarkoittaa sitä, että esimerkiksi lattia avataan. Pientä sisustamista, kuten maalaamista ei lasketa. Sellaista tehdään jatkuvasti, Wallendahr toteaa.
Remontin edetessä vastaan on tullut niin iloisia kuin hieman harmillisempiakin yllätyksiä.
–Yksi pieni vesivahinko on löytynyt, mutta hyvää on se, että vaikka kaupungin arkistotietojen perusteella yhdessä 60-luvulla lattiaan sivellyssä tasoitteessa on käytetty asbestia, niin todellisuudessa sitä ei ollutkaan käytetty. Säästämme siinä kymmeniätuhansia, Wallendahr iloitsee.
Hänellä on antaa pari vinkkiä vanhan talon tai ainakin vanhan koulun ostoa suunnitteleville.
–Suunnitelmia on hyvä olla valmis muuttamaan sen mukaan, mitä talosta löytyy. Aina ei kannata esimerkiksi vaihtaa lattialankkuja tai hioa niitä tasaisiksi, vaan säilyttää niin paljon käyttökelpoista ja menneiden vuosien jälkiä, kuin rakennuksesta löytyy.
–Vanhassa koulussa tilat ovat valtavia tavalliseen kotitaloon verrattuna, joten remontti on paljon isompia ja esimerkiksi vesi-ilmalämpöpumppua hankkiessa iso rakennus mielletään pieneksi kerrostaloksi.
Remontti kannattaa toteuttaa vaiheittain.
–En suosittele purkamaan ensin kaikkia pintoja ja aloittamaan sitten niiden remontointia. Ei sellaiseen kukaan pysty, eikä taloon pääse ikinä asumaan. Kannattaa tehdä usean vuoden remonttisuunnitelma ja myötäillä sitä, mitä pintojen alta paljastuu.
Kuppi kahvia, kiitos
Nykyään Lohjansaaren entisestä koulusta löytyvät siis sekä Wallendahrin koti, että valokuvausstudio, mutta myös kahvila Ö Cafe.
–Halusimme tänne tilan, johon myös kyläyhteisö pääsee käymään, joten avasimme kahvilan viime vuoden elokuussa. Se kesä meni paperitöissä, kun rakennuksen käyttötarkoitusta piti muuttaa sekä asumista että yrittämistä varten, Wallendahr kertoo.
Kyseessä on tapahtumakahvila, jolla ei ole säännöllisiä aukioloaikoja. Kesällä se oli auki viikonloppuisin, mutta seuraavaksi kahvittelemaan pääsee vasta joulun tienoilla.
–Kesä oli ihan hullun vilkas. Ajattelimme, että vähän leivomme pullaa, keittelemme kahvia ja juttelemme asiakkaiden kanssa, mutta juosten on menty, ja heinäkuu oli todella vilkas. Sosiaalinen media mahdollistaa nykyään tällaisten ilmiöiden syntymisen, Wallendahr sanoo.
Wallendahr kertoo, että koulun uusi elämä on kiinnostanut kyläläisiä, mutta asiakkaita on tullut kauempaakin.
–Täällä poikkesi esimerkiksi koulun entisen opettajan poika, joka oli itsekin asunut tällä joskus.
Koulun elämää ja remontin edistymistä sekä kahvilan toimintaa voi seurata Instagramissa (@oecafe, @aamuomenatarhassa) sekä Facebookissa (@ocafe.fi).
SMS
