Meritaidemaalari Merihelena Leskisen uusimpia merimaalauksia pääsee ihailemaan Lohjalla Galleria Vikholmissa. Valoa merellä -näyttelyssä on esillä 15 merimaalausta, jotka Leskinen on maalannut viime vuoden aikana.

–Näyttelyssä on erityylisiä maalauksia, kuten kaksi isoa myrskyä sekä Tulevaisuuden meri -teos, jota maalasin Kässän talon näyttelyssä. Se on muuttunut sen jälkeen, Leskinen kertoo.

Osa maalausten paikoista on todellisia maisemia, osa taas Leskisen mielikuvituksen tuotetta.

–Olen muistellut saaria, joissa olen käynyt ja väyliä, joita olen purjehtinut, Leskinen kertoo.

Meri kiinnostaa ihmisiä niin luonnossa kuin tauluissakin.

–Kyllähän ihmiset merta ihailevat, mutta moni ei maalaa sitä, koska meren maalaaminen koetaan vaikeaksi. Onhan se vaikeaa, en muuta niin vaikeaa tiedäkään, vaikka olen maalannut merta 15 vuotta, Leskinen naurahtaa.

Aivan erityisesti ihmisiä tuntuu kiehtovan kuutamo merellä.

–Maalaukset, joissa on kuutamo, ostetaan aina ensimmäisinä. Siksi ne eivät ehdi näyttelyihinkään. Lohjan näyttelyyn tulee silti kuutamokin. Myös rantapärskeet ovat suosittuja, Leskinen kertoo.

Häntä itseään kiehtoo meressä sen voima.

–Meri on niin voimakas, että sille ei voi kukaan mitään. Se on niin vahva ja aito, ettei ihminen pysty sitä hallitsemaan. Kosken ihminen voi kahlita, mutta tuuli ja meri ovat voittamaton pari.

Galleria Vikholmissa pääsee ihailemaan niin tyyntä kuin myrskyävääkin merta.

Huoli Itämerestä

Leskisen teokset eivät ole kuitenkaan vain kuutamossa tunnelmointia. Tällä hetkellä hänellä on työn alla teos, joka kuvaa Itämeren valtavaa laivaliikennettä.

–Se ei ole mitenkään kaunis maalaus, mutta siitä ihmiset näkevät, millainen liikenne siitä tulee, kun laivoja on tuhansia. Suomenlahden pituussuunnassa kulkee vuodessa vajaa 40 000 laivaa ja Helsingin ja Tallinnan välillä 15 000. Venäläiset öljytankkerit kasvattavat Suomenlahden meriliikennettä 30% joka vuosi. Liikenne tuo valtavan kuormituksen matalalle merelle, Leskinen sanoo.

Leskinen muistelee, että ennenkin on osattu turmella merta, sillä esimerkiksi 1970-luvulla purjehtijat heittivät roskapussinsa laidan yli mereen. Nykyään ongelmia tuottavat mm. tankkivedet, joita laivat tyhjentävät Itämereen. Niiden mukana mereen pääsee vieraslajeja, jotka häiritsevät mm. Itämeren perinteisten kalalajien elämää. Yksi ongelmallinen tulokas on mm. mustatäplätokko, joka syö muiden kalojen mätiä, mutta lisääntyy itse aktiivisesti.

–Kannan huolta Itämerestä, Leskinen tiivistää ajatuksensa.

Itämeren kaaosta kuvaava maalaus on esillä Kaapelitehtaalla helmikuussa.

Meret esille lohjalaisten iloksi

Leskinen asui viisi vuotta Lohjalla, kunnes muutti Sauvoon merenrannalle. Mereen tottunut Leskinen ihastui Lohjanjärveen niin paljon, että nimesi sen Lohjanmereksi ja maalasi siitä tauluja. Lohjalta ei Leskisen mukaan puuttunutkaan mitään muuta kuin purjeveneellä kuljettava yhteys merelle, jonne pikkutytöstä saakka purjehtineen Leskisen veri vetää.

–Maisema merelle on joka päivä erilainen ihan niin kuin se oli Lohjanjärvellekin. Täällä minulla on täydellinen rauha, koska kilometrien päässä ei asu ketään muuta. Tämä on keidas, Leskinen kuvailee uutta asuinpaikkaansa.

Entisenä lohjalaisena Leskinen on tunnettu paikallisten taiteen ystävien parissa. Hänen komeista merimaalauksistaan on aiemmin päästy nauttimaan mm. Kässän talolla ja Galleria Vikholmissa. Leskinen veti Lohjalla myös Meritaidekoulua sekä merimaalauskursseja. Uusi merimaalauskurssi on luvassa taas ensi kesänä Vivamossa.

Vaikka Leskinen ei enää asu Lohjalla, Juha Vikholm pyysi Leskisen meret esille uudistuneeseen galleriaansa.

–Minulla päättyi tämä näyttely juuri Helsingissä niin ajattelin, että laitetaan se sinne Lohjalla ihmisten iloksi. Juha remontoi koko tilan ja siirsi gallerian kadun puolelle. Galleria on nyt tosi kiva, valoisa, avara ja isompi kuin ennen, Leskinen kehuu.

SMS