Heikki Simpura ja Leo Vuorinen ajattelevat mustavalkoisesti. Ainakin valokuvien suhteen.
– Mustavalkoinen kuva pelkistää ja tuo asiat paremmin esille. Värikuviin jää usein elementtejä, jotka vievät huomion pois olennaisesta, Simpura sanoo.
– Mustavalkoinen kuva on jotenkin rauhoittava ja rauhallinen ja samalla ajaton, Vuorinen täydentää.
Värivalokuvalle on toki sijansa, eivätkä Simpura ja Vuorinen julistaudu värikuvan vihamiehiksi. Mutta ei ole yllätys, että heidän näyttelynsä Lohjan pääkirjaston Galleriakäytävässä on ytimekkäästi nimeltään Mustavalkoisia valokuvia.

Heikki Simpura (vas.) ja Leo Vuorinen ovat tallentaneet taidokkaasti hetkiä ja tunnelmia Lohjan seudun lähiluonnosta.
Heikki Simpura (vas.) ja Leo Vuorinen ovat tallentaneet taidokkaasti hetkiä ja tunnelmia Lohjan seudun lähiluonnosta.

Lähiluonnossa on tunnelmaa

Näyttelyssä on 40 kuvaa luonnosta tai maaseudun kulttuurimaisemista.
– Emme sopineet etukäteen, että kummaltakin olisi saman verran kuvia, kun yhdessä poimimme parhaita varsin laajasta valikoimasta. Mutta lähes tasan se määrä meni, kun kuvat oli valittu, Simpura myhäilee eikä paljasta kummanko otoksia oli enemmän.
Tuoreimmat on otettu tänä syksynä, vanhimmat pari, kolme vuotta sitten. Kaukaisimmat ovat Hangosta, jokunen Inkoosta, Karkkilasta tai Fiskarsista, mutta suurin osa kotimaisemista eri puolilta Lohjaa. Simpura asuu Routiolla ja Vuorinen Karjalohjalla. Lohjanjärveä on kuvattu paljon, mutta myös monia pienvesistöjä, ja Vuorinen erityisesti Karjalohjan Enäjärveä.
– Lähiluontoa ei tarvitse etsiä kaukaa. Hiidensalmen sillalta, asuntomessualueen rannasta ja Moisionlahdelta voi löytää sopivan tunnelman, Simpura kertoo.

Heikki Simpura ja Leo Vuorinen
ajattelevat mustavalkoisesti.
Ainakin valokuvien
suhteen.
– Mustavalkoinen kuva pelkistää
ja tuo asiat paremmin
esille. Värikuviin jää usein elementtejä,
jotka vievät huomion
pois olennaisesta, Simpura
sanoo.
– Mustavalkoinen kuva on
jotenkin rauhoittava ja rauhallinen
ja samalla ajaton, Vuorinen
täydentää.
Värivalokuvalle on toki sijansa,
eivätkä Simpura ja Vuorinen
julistaudu värikuvan vihamiehiksi.
Mutta ei ole yllätys, että
heidän näyttelynsä Lohjan
pääkirjaston Galleriakäytävässä
on ytimekkäästi nimeltään
Mustavalkoisia valokuvia.
Lähiluonnossa on
tunnelmaa
Näyttelyssä on 40 kuvaa luonnosta
tai maaseudun kulttuurimaisemista.
– Emme sopineet etukäteen,
että kummaltakin olisi saman
verran kuvia, kun yhdessä poimimme
parhaita varsin laajasta
valikoimasta. Mutta lähes tasan
se määrä meni, kun kuvat oli
valittu, Simpura myhäilee eikä
paljasta kummanko otoksia oli
enemmän.
Tuoreimmat on otettu tänä
Heikki Simpura: Satelee hiljalleen (Karkkila).
Heikki Simpura: Satelee hiljalleen (Karkkila).

Valon ja varjojen kisailua

Näyttelyn pääosassa on juuri tunnelma. Kuvien vaikuttavuus viriää niukkaeleisyydestä. Pilvinen taivas, usva, vesistöt, metsänraja ja pellot rytmittävät hienosti valon ja varjon leikkiä. Vuodenajoista kumpikin kuvaaja myöntää pitävänsä eniten syksystä.
– Myös oikea vuorokaudenaika on tärkeä. Fiilistelijälle aamu- ja iltahämärä tarjoavat luontaisesti hyvät olosuhteet, mutta auringonpaisteella on puntaroitava tarkasti kuvauspaikkaa ja valonsäteiden suuntaa, Heikki Simpura pohtii.
Niinpä esimerkiksi Lohjansaaren ikoni Paavolan tammi nousee Simpuran kuvassa komeasti taustastaan esille.
Joissakin kuvissa tyylittely kantaa perinteisen realismin ulkopuolelle: Vuorisen kuvaama talvinen lehtipuumetsä muistuttaa taidokasta hiilipiirustusta.

Luonnolliset eläimet

Leo Vuorinen: Naurulokki kuohuissa (Fiskars).

Eläimiä kuvissa on harvakseltaan. Leo Vuorisella on mäyrä ja muutamia lintuja, Heikki Simpuralla valkohäntäpeura metsänrajassa. Simpura muistuttaa, että ihminen näkee luonnoneläimen useimmiten kaukaa, jolloin se näyttää pieneltä.
– Siksi tehokkailla objektiiveilla otetut eläinkuvat eivät vastaa aitoa luontokokemusta. Mutta eläimen ei aina tarvitse vangita päähuomiota, vaan se voi olla osa kokonaisuutta.
Simpura ja Vuorinen eivät halua luonnehtia mustavalkoisia kuviaan millään laatusanoilla, koska kuvien pitää kertoa itse itsestään. Ja kyllä ne tarinoivat, juohevasti ja ilmeikkäästi.


JP



Heikki Simpura ja Leo Vuorinen: Mustavalkoisia valokuvia Lohjan pääkirjaston Galleriakäytävässä 30.12. asti. Tammikuussa Karjalohjalla, helmikuussa Karkkilassa.