Sanotaan mitä sanotaan, mutta tosiasia on, että meillä suomalaisilla asiat ovat hyvin. Viimeisten 50 vuoden aikana Suomi on rakentanut itsestään länsimaisen hyvinvointivaltion, jossa pääsääntöisesti ei puute vaivaa ja kaikkea on saatavilla, mutta kuitenkin me valitamme, miksi?

Se mitä olemme saaneet – emme halua päästää irti

On tutkittu tosiasia, että saadessamme kokea ja omistaa asioita, emme halua päästää saavutetuista eduista irti. On sitten kyse käytettävissä olevan rahan määrästä, omista tavaroista tai omista oikeuksista. Viimeiset vuosikymmenet ovat vieneet kehitystä vielä lisää ”minä itse”-suuntaan, missä kaiken keskipisteeni on oma itse ja mitä me itse haluamme tehdä, kun ennen tuo ajattelu pyrki olemaan ”me”-ajattelua. Tottahan on, että ”me”-ajattelukin tuotti enemmän hyvää joillekin, mutta kokonaisuudessaan sillä ajattelulla Suomesta rakentui työtä tekemällä nykyinen yhteiskunta, mutta mitä tulee tapahtumaan tulevaisuudessa?

Elämme yhä pidempään

Syntyvyys laskee ja elinikäemme nousee keskimäärin vuosi vuodelta, eli tulevaisuudessa ikäihmisten määrä vaan lisääntyy, mutta millainen yhteiskunta meitä tulevia ikäihmisiä odottaa? Onko se erilaisten kansainvälisten laitosten yhteiskunta, jotka ylläpidetään yhä vähenevän työväestön verotuloilla, vai onko meillä mahdollisuuksia rakentaa tulevaisuus takaisin ”me”-ajattelulle ja tuoda yhteiskuntaan enemmän sosiaalisuutta, yhdessä oloa.

Väheneekö sosiaalisuus entisestään?

Tekniikan kehitys on johtanut osaan siitä kehityksestä mitä koemme, ihmiset voivat viettää entistä pidempiä aikoja kotonaan tarvitsematta lähteä lainkaan minnekään. Me voimme tehdä töitä kotoa tietokoneella, voimme tilata ruoan kotiin, ja ostaa kaiken tarvitsemamme netin kautta ja se tuodaan kotiovelle saakka – onko se oikeasti sitä, mitä toivomme tulevaisuudelta?

Olemme kaikki erilaisia

Vaikka olemme eurooppalaisia niin matkaamalla eri Euroopan maissa, voimme nopeasti todeta, että ihmiset suhtautuvat esimerkiksi perhe-elämään ja suvun vanhuksiin todella eri lailla eri maissa. Toisissa maissa suvun vanhukset ovat nimenomaan heitä, joita kunnioitetaan, ja joista pidetään huolta. Toisissa maissa taasen yhteiskunnallinen kehitys on vienyt aikuiset erilleen vanhuksista, ja tilalle ovat tulleet uudenlaiset liiketoimintayksiköt pitämään vanhuksista huolta, samalla tavoitellen kansainvälisesti mahdollisimman suurta voittoa… eikä vain vanhuksien kanssa vaan enenemässä määrin myös nuorten kanssa.

Tulevaisuus on meidän(kö)

Toisaalla mediassa puhutaan kauniisti tulevaisuudesta, ja siitä kuinka pyrimme säästämään luontoa, syömään terveellisesti ja huolehtimaan itsestämme entistä paremmin, mutta todellisuus tuntuu olevan aivan muuta. Kansainväliset kauppajätit ovat tulleet kansallisille markkinoille ja pienet putiikit ovat sulkeneet ovensa. Ostajista on tullut kiireisiä, ja useimmat haluavat elämänsä olevan mahdollisimman helppoa.

Työpaikoille uutta ajattelua

Puhutaan myös paljon siitä, kuinka yli 50-vuotiaiden on vaikea löytää työpaikkoja, mutta tosiasia on, että kohta joudumme miettimään samaa myös yli 60-vuotiaiden suhteen koska lukumäärät kasvavat. Joku voisi sanoa, että meillä ei ole rahaa ylläpitää nykyistä järjestelmää ja siinä ollaan oikeassa, meillä on kyllä varaa ylläpitää yhteiskuntaa, mutta ei sen nykymuodossa. Kaikki tietävät, että jotain pitäisi tehdä, mutta muutoksia ei tapahdu.

Toivon todellakin, että yhteiskuntamme löytää tien uudelle polulle ja tulevaisuudessa me ikäihmiset, vanhukset tunnemme olevamme osa tulevaisuuden Suomea, eikä vain taakka yhteiskunnalle.

KO