Joonas Kokkosen ooppera Viimeiset kiusaukset esitetään Espoonlahden kirkossa 7.2. kello 19.00 ja 8.2. kello 15.00. Viimeiset kiusaukset on suomalaiseksi oopperaklassikoksi noussut kuvaus herännäisjohtaja Paavo Ruotsalaisesta. Kyseisessä oopperassa aihetta lähestytään tavallisen kansan näkökulmasta ja kuvataan Paavo Ruotsalainen tavallisena ihmisenä. Hän joutuu valitsemaan perheensä ja maallikkosaarnaajan työnsä välillä sekä kokemaan menetyksiä ja surua, kun hänen vaimonsa kuolee ja poikansa murhataan. Oopperan tuottaa Kevyttä klassista -yhdistys ja ohjaa Jukka Saarman.

Yhden rooleista esittää lohjalainen tenori Aki Alamikkotervo. Hän on aiemmin esittänyt samassa oopperassa Juhana-pojan roolin, mutta nyt vuorossa on kiusaaja.

–Tämä on hieno ooppera, joka tehdään tällä kertaa pianolla ja uruilla. Musiikki on melodista. Se kuulostaa helpolta, mutta on aika vaikeaa, kuvaavaa ja hyvin teatraalista. Myös teema on mielenkiintoinen. Ennen aikaan oli paljon saarnaajia, joilta ihmiset saivat lohtua. Tarina on järkyttävä ja niin tosi. Ihmiset ovat pitäneet tästä oopperasta, tosipohjaisuus kiinnostaa. On hienoa, että pääsen tekemään tätä oopperaa, Alamikkotervo kertoo.

Aki Alamikkotervolla on kiusaajan rooli Viimeiset kiusaukset -oopperassa.

Laula täysillä äläkä niin kuin tytöt”

Alamikkotervolla on vuosikymmenien kokemus oopperan parissa.

–Olen ollut mukana monissa kantaesityksissä 1990-luvulta lähtien ja tehnyt yhteensä 128 roolia. Esimerkiksi Taikahuilusta olen tehnyt kaikki tenoriroolit ja katsonut sitä monesta näkökulmasta.

Alamikkotervon innostus oopperaan juontaa juurensa lapsuudesta.

–Asuin pikkupoikana Tervolassa ja lauloin siellä joka juhlassa. Isoisäni oli amatööritenori ja hän aina, että laula täysillä, äläkä niin kuin tytöt. Tiernapojissa sain tehdä Herodeksen roolin, jossa puhutaan ja lauletaan. Silloin tunsin ensimmäisen häivähdyksen siitä, että tämähän on kivaa, vaikka en oopperasta vielä mitään tiennyt, hän kertoo.

1980-luvulla Alamikkotervo lauloi Savonlinnan oopperajuhlakuorossa.

–Armeijan jälkeen aloin opiskella laulua. Se oli kivaa ja kehityin. Pääsin myös näkemään, mitä kulissien takana tapahtuu ja pidin siitä maailmasta.

Pitkän uransa varrelle on mahtunut monenlaisia rooleja hullusta naisesta ritariin ja renkipoikaan. Välillä on laskeuduttu näyttämölle lavan katosta ja joskus laulettu käsillä seisten. Hän pitää oopperassa juuri monipuolisista rooleista ja sekä musiikkia että näyttelemistä sisältävien teosten kokonaisvaltaisuudesta.

–Ääneni joustavuus on antanut mahdollisuuden tehdä monenlaisia rooleja. Lähden laulamaan roolihahmoni kautta, jolloin ääni muuttuu roolien mukaan. Hyvä laulaminen lähteen puheen kautta. Laulaminen on jatkettua puhetta. Lisäksi otan yleisön mukaan niin, etten laula vain itselleni, Alamikkotervo kuvaa.

Uransa aikana hän on päässyt myös seuraamaan suomalaisen oopperan kehittymistä aitiopaikalta.

–Olen päässyt näkemään laaja-alaisesti suomalaista ooppera ja siinä tapahtuneen murroksen.

Alamikkotervo on ollut myös mukana tuomassa oopperaa tutuksi lapsille ja nuorille.

–Oopperasta on jalkauduttu ja kierretty kouluissa esittämässä hölmöläistarinoita.

Alamikkotervo jäi eläkkeelle vuonna 2017, mutta se ei suinkaan ole tarkoittanut sitä, että oopperan tekeminen loppuisi. Helmikuussa vuorossa on Oper Artin tuottama Kreivitär Mariza ja huhtikuussa Aleksanterin teatterissa Kari Tikan ooppera Rakkaus on väkevä kuin kuolema. Kesällä jatketaan jälleen Viimeisten kiusausten parissa.

–Olen nyt 57-vuotias, mutta ääni on pysynyt hyvänä, joten aion laulaa niin kauan kuin paukut riittävät, Alamikkotervo suunnittelee.

Hän on opiskellut Oulun konservatoriossa laulunopettajaksi ja opettanut koko uransa ajan esiintyjän uransa rinnalla. Myös opetustyö jatkuu edelleen.

SMS

Kommentoi kirjoitusta