Kokemusten jakaminen ja toisilta oppiminen ovat hyvästä alalla kuin alalla. Helikopteripelastukseen liittyviä vinkkejä jaettiin Meriturvassa ja muisteltiin samalla M/S Estonian uppoamista ja pelastustoimia.
Rajan Pintapelastajat ry järjesti Lohjalla Meriturvassa (Maritime Safety Training Centre) pintapelastajien kansainvälisen HeliResQ-tapaamisen 28.9. eli saman päivänä, jona M/S Estonia upposi Itämerellä 25 vuotta sitten. EURORSA Rescue Swimmers Association kokosi mukaan tapaamiseen pintapelastajia ja muita alan ammattilaisia ympäri maailmaa; paikalle saapui väkeä mm. Espanjasta, Portugalista, Australiasta, Etelä-Afrikasta, Virosta, Italiasta, Ruotsista, Isosta-Britanniasta, Irlannista, Tanskasta, Hollannista, Norjasta ja Islannista. Pintapelastajakaverukset perustivat EURORSAn kymmenen vuotta sitten, ja nyt siinä on mukana alan ammattilaisia jo 30 maasta. Tapaamisen tarkoituksena oli oppia toisilta, tutustua erilaisiin toimintatapoihin, jakaa kokemuksia ja harjoitella yhdessä. Lohjalle koko porukan toi Meriturva.
–Meriturvalla on iso merkitys. Se on globaalistikin uniikki paikka maailmassa. Kaikki sanovat aina, että eihän tällaista voi olla olemassa, kun he tulevat Meriturvaan. Siellä voi treenata rauhassa simulaatioympäristössä mm. helikopteripelastusta. Silti suomalaiset käyttävät sitä ihan liian vähän. Esimerkiksi ruotsalaiset kollegamme vetävät koko peruskoulutuksen Meriturvassa, kertoo Juha Eteläinen Rajan Pintapelastajista.
Kun merellä myrskyää, täytyy lähteä harjoittelemaan
Tapaamisessa käsiteltiin mm. Estonian onnettomuutta. Tuo onnettomuus osoitti helikopteripelastuksen merkityksen myös suuronnettomuuksissa, sillä monet Estonian uhreista pelastettiin juuri helikoptereilla. Paikalla tapaamisessa oli pintapelastajia, jotka olivat olleet auttamassa Estonian uhreja. He kertoivat kokemuksiaan, minkä jälkeen toimintatapoja pohdittiin yhdessä. Keskustelua herätti esimerkiksi jo tarkistettujen pelastuslauttojen merkitseminen, jotta samoja ei tarkisteta yhä uudelleen, sekä se, miten pelastuslauttoja kannattaa myrskyssä lähestyä. Varautumisen ja harjoittelun merkitys korostui.
–Kun on myrsky, pitää lähteä merelle harjoittelemaan. Ei ole hyvä joutua myrskyyn ensimmäistä kertaa tositilanteessa. Estonian kohdalla oli hienoa huomata, että varusteemme ja asiat, joita olimme harjoitelleet, toimivat, Estonian onnettomuudessa pintapelastajana toiminut Risto Leino tiivistää.
Suuronnettomuuteen liittyy vaikeita päätöksiä ja raskaita tuntemuksia.
–Sen muistan koko ikäni, että kun polttoaine loppui, osa ihmisistä piti jättää pelastuslautoille. Onneksi toinen kopteri tuli hakemaan heitä, mutta siinä vaiheessa en tiennyt sitä, Leino kertoo.
Toisaalta koettiin onnistumisen iloa siitä, että ihmisiä saatiin kuitenkin pelastettua.
–Oli uskomaton fiilis mennä aaltojen mukana harjalta pohjaan ja tajuta, kuinka merkittävää työtä tekee katastrofin keskellä, Leino muistelee.
Ruotsalainen Patrik Nilsson kertoo, ettei ollut helppo päättää, kenet nostetaan kopteriin ja ketä ei, sillä myrskyn ja metelin keskellä sekä paksut hanskat kädessä oli vaikea saada varmuutta siitä, oliko ihminen elossa vai ei.
–Pieni pupillin liike saattoi olla se, jonka perusteella ihminen pelastui, hän toteaa.
Myös hän koki vaikeaksi asiaksi uhrien suuren määrän.
–Tavallisessa tilanteessa seuraava kopteri hakee loput potilaat, mutta nyt heitä oli liikaa.
Tuntien kuluessa oli myös raskasta hyväksyä se, ettei enempää ihmisiä saada pelastettua, vaan merestä nostetaan enää menehtyneitä.
Estonian onnettomuuden jälkeen turvallisuusasioita on pyritty kehittämään.
–Kaikki on nykyään vähän paremmin. Pukumme ja muut välineemme ovat parempia ja helikopterit ovat modernimpia ja nopeampia. Kommunikaatio ja yhteistyö toimivat paremmin, Nilsson sanoo.
Esille nousee kuitenkin myös sellainen seikka, ettei harjoitteluun suunnata riittävästi rahaa.
–Viimeisimmästä katastrofista on kulunut liian kauan, Nilsson toteaa.
Kun yhdellä on ongelma, kaikki pohtivat sitä yhdessä
Mikko Salo on yksi Suomen ensimmäisistä pintapelastajista. Hän aloitti työnsä vuonna 1982 ja on nyt jo eläkkeellä. Salo kertoo, että niin pintapelastajien toimintaohjeet kuin tekniikka koptereista vinsseihin ovat kehittyneet valtavasti hänen uransa aikana. Tuorein muutos liittyy kuitenkin kommunikointiin ja juuri se tuo pintapelastajat ympäri maailmaa yhteen.
–Meillä on oma Facebook-ryhmä. Kun siellä joku jäsenistä kysyy jotakin asiaa, puolentunnin päästä hän on saanut vastauksia kymmenistä maista. Kun jotain sattuu, aletaan saman tien käydä keskustelua tapahtuneesta ja katsotaan esimerkiksi videolta, miksi niin kävi ja miten asioita voidaan kehittää, Salo avaa.
Asenteella ja varautumisella pääsee pitkälle
Jokainen voi vaikuttaa myös itse omaan turvallisuuteensa niin, ettei pintapelastajia tarvitse pyytää apuun. Eteläinen kertoo, että oli kyse sitten pienestä veneretkestä tutulla lähijärvellä tai risteilystä suurella matkustajalaivalla, turvallisuuteen voi vaikuttaa samoilla asioilla.
–Tavalliselle veneilijälle tärkeintä on oikea asenne. Kun asenne ja suhtautuminen veteen ja veneilyyn ovat kunnossa, ihminen huolehtii osaamisestaan sekä varusteista ja osaa käyttää niitä, Eteläinen tiivistää.
Asenteen lisäksi toinen tärkeä asia on varautuminen esimerkiksi tutustumalla välineisiin, silloin, kun kaikki on vielä hyvin.
–Kokeneellekin veneilijälle voi tapahtua ennalta arvaamattomia asioita. Välineitä on vaikea käyttää hätätilanteessa, jos niitä ei ole käyttänyt ikinä aiemmin.
Hän vinkkaa, että esimerkiksi paukkuliivejä voi kokeilla, kun ne ovat vanhenemassa. Pelastusliivit puuttuvat edelleen valitettavan monelta veneilijältä.
–Valitettavasti mekin kohtaamme ihmisiä, jotka eivät ole käyttäneet liivejä tai edes osanneet käyttää niitä, Eteläinen toteaa.
Kun sitten sattuu ja tapahtuu, on tärkeää tiedostaa, että tarvitsee apua ja hälyttää sitä paikalle.
–Ei pidä epäröidä pyytää apua.
Jokainen on velvollinen auttamaan hädässä olevia. Eteläinen toivoo, että varautuminen kuuluisi kansalaistaitoihin ja esimerkiksi elvyttäminen ja tajuttoman käsittely tulisivat kaikille tutuiksi jo peruskoulussa.
Sama varautuminen pätee myös isoissa laivoissa.
–Kannattaa tutustua hätäpoistumisreitteihin ja kokoontumispaikkoihin sekä toimia ohjeiden mukaan, eikä sooloilla.
Kun kysytään, mikä veneilijöille aiheuttaa eniten ongelmia, Eteläisen ei tarvitse kauaa miettiä.
–Omaa taitotasoa ei ole välttämättä tiedostettu ja harkintakyky on pettänyt samalla, kun korkki on auennut. Viina ja veneily yhdessä tuottavat eniten surullisia tapauksia, hän toteaa.
SMS
