Tänään: 24.07.2024

Päätoimittaja

Piukoissa paikoissa on kaikki kohdallaan

lohja, teatteri

Osuuhan se maaliinsa. Musikaalikomedia Sugar – Piukat paikat on Lohjan Teatterilta takuuvarmaa työtä, ja yleisö saa epäilemättä juuri sitä, mitä on tultu hakemaan: tymäkän viihdepaketin, joka sisältää monentasoista huumoria, lennokkaita tanssinumeroita, taidokasta laulua ja tarkkaa näyttelemistä komeissa lavasteissa. Rakkauden ilosanomaa unohtamatta. Siinä vissiin kaikki, mitä viihteeltä on lupa odottaa.

Musikaali pohjautuu Billy Wilderin 1959 ohjaamaan elokuvaan Piukat paikat, jonka naispääosassa viehkeili uransa ehtoopuolella ollut Marilyn Monroe. Piukat paikat oli arvostelu- ja kassamenestys, ja se on nähty Suomen tv:ssäkin useasti klassikkojen ohjelmapaikalla.

Mutta taide on jatkuvaa varastamista, lainaamista ja uudelleen muokkausta. Wilderin ja I.A.L. Diamondin kirjoittama Piukat paikat ei ole alkuperäiskertomus, vaan perustuu saksalaisen Robert Thoerenin tekstiin, josta ranskalainen Richard Pottier ohjasi jo 1935 elokuvan Fanfare d’amour (Rakkauden fanfaari). Myös saksalaiset ehtivät filmata tarinan ennen Wilderiä.

Rakkauden jäljillä

Peter Stonen kirjoittama Sugar-musikaali on vuodelta 1972, ja suomennos on Mikko Koivusalon. Elokuvan musiikki ei sisälly musikaaliin, jonka on säveltänyt Jule Styne.
Tarina alkaa 1920-luvun lopun kieltolain Chicagosta. Naisorkesteri on lähdössä esiintymään Floridaan, mutta orkesterinjohtajaa hermostuttaa, koska heiltä puuttuvat basisti ja saksofonisti.
Samaan aikaan basisti Jerry ja saksofonisti Joe etsiskelevät töitä livistettyään poliisin ratsaamasta salakapakasta. He joutuvat sattumalta todistamaan mafian veristä välienselvittelyä. Paetakseen gangstereita he pukeutuvat naisiksi ja värväytyvät naisorkesteriin nimillä Daphne ja Josephine. Junassa he törmäävät orkesterin hehkeään solistiin Sugar Kaneen, johon kumpikin lemmistyy, mutta he eivät uskalla luopua valeidentiteetistään.
Floridassa Joe tekeytyy miljonääriksi ja huvijahdin omistajaksi, kun taas jahdin oikea omistaja iskee silmänsä naiseksi luulemaansa Jerryyn. Lopulta asiat loksahtelevat tolalleen, noin suurin piirtein.

Ajan henkeä ja rohkeita vetoja

Juonen uskottavuuteen ei kepeässä iloittelussa kannata takertua. Piukkojen paikkojen viehätys on perustunut nokkelaan dialogiin. Mutta 50-90 vuotta vanha tarina houkuttelee pohtimaan, miten se on kestänyt aikaa, sillä maailma on muuttunut. Miesten hegemonia ei ole enää rikkumatonta.
Kaksijakoisesti. Vaikka rakkauden ja kenties myös rikkauden tavoittelu on ajatonta, asenteista huokuu hetkittäin tekoaikojen henkeä, joka herkillä nykymittareilla saattaa haiskahtaa hiukan tunkkaiselta. Välillä vilahtaa uunoturhapuromainen tissihuumori, ja heruttaahan se yleisöstä hörötyksiä.
Naiseksi pukeutunut mies on nykyisin viihdeohjelmien klisee, varsinkin jos suoltaa vielä kaksimielisyyksiä. Mutta 1930-50-luvuilla sellainen saattoi olla uskaliasta ja radikaalia. Elokuva Piukat paikat ei läpäissyt tuottajien moraalikoodia, koska siinä katsottiin olevan aineksia, jotka viittasivat LGBT-kulttuuriin, mutta koodilla ei tuolloin ollut enää valtaa puuttua elokuvien levitykseen.
Myös naisorkesteri oli aikoinaan uppo outo ilmestys. Uran luominen instrumentalistina oli naiselle kuitenkin niin epätodennäköistä, että rikkaisiin naimisiin pääsemistä pidettiin ihan relevanttina vaihtoehtona.

Jarno Brännfors briljeeraa

Sari Niinikosken ohjaus pitää langat hyppysissä ja tarina kulkee tiiviinä ja juohevana. Eritoten tanssikoreografiat on (taas kerran) luotu varmaotteisesti. Niinikoskella on silmää roolitukselle, ja vuosien mittaan hän on koonnut osaavien luottonäyttelijäin joukon, josta riittää moneen lähtöön.
Henna-Riikka Rajaniemessä on luontaista lumovoimaa ja hän tekee Sugarin roolin osuvasti. Marilyn Monroen varjo on elokuvan myötä langetettu roolin ylle, mutta Rajaniemi ei astu siihen ansaan, että yrittäisi matkia Marilynin maneereja.
Ensi-illassa Joeta/Josephinea näytteli Samuel Nuutinen. Hän on salskea nuorukainen ja laulaa komeasti. Sankariainesta! Nuutinen täyttää tehtävänsä kelvollisesti, eikä ole hänen vikansa, että sankariroolit tavataan kirjoittaa hiukan yksioikoisiksi.
Nimittäin toinen miespääosa on sommiteltu huomattavasti vivahteikkaammaksi. Muttei siitä tulisi mitään, ellei Jerryn housuihin ja Daphnen hameeseen löytyisi taitavaa tekijää.
Vaan löytyi! Jarno Brännfors on silmämuniaan ja poskilihaksiaan myöten roolin päällä. Hänellä on myös ilmiömäinen äänenkäyttö ja rytmitaju, mikä on verbaalista tykitystä tulvivassa komediassa ensiarvoisen tärkeää.
Moittimista ei ole muidenkaan näyttelijöiden toimissa. Jyrki Kakko on loihtinut kekseliään ja monikäyttöisen lavastuksen, joka muuttuu pimennyksen hetkellä milloin miksikin, ja Annukka Matilaisen puvustus luo epookin tuntua. Tuomas Törmi on sovittanut musiikin ja johtaa orkesteria. Erityiskiitos oivaltavasta ukuleletaustasta rantakohtauksessa.
Kukaan ei ole täydellinen eikä kenenkään tarvitse hävetä – joten kaikkien kelpaa katsella.

JP

Lohjan Teatteri: Sugar – Piukat paikat: 21.10.-16.12.2023 ja 4.1.-13.1.2024