Tänään: 24.07.2024

Päätoimittaja

Postimerkit huokuvat historiaa

lohja

Muistatteko ajan, jolloin kortti meni päivässä perille, ja lähes joka kylässä oli postipiste? Ei siitä niin kauan ole.
Lohjan Postimerkkikerho päätti juhlistaa Lohjan 700-vuotisvuotta ja omaa 75-vuotista historiaansa kokoamalla näyttelyn Lohjan pääkirjaston yläkertaan.
– Esillä on näytteitä kerhon laajasta postileimakokoelmasta, kuuluisuuksille Lohjalta ja Lohjalle lähetettyä postia, Lohjan postiliikenteen historiaa ja Lohja-aiheisia postikortteja vuosien varrelta. Lisämausteena vielä kokoelma lohjalaisia tulitikkurasioiden etikettejä ja vanhoja valokuvia, kertoo Postimerkkikerhon puheenjohtaja Vesa Hirsmäki.
Leimakokoelmaa lukuun ottamatta näytteet ovat kerholaisten omia. Aki Hellgreniltä on esimerkiksi kansallisrunoilija J.L. Runebergin pojalle, kuvanveistäjä Walter Runebergille Kööpenhaminasta 1895 lähetetty postikortti, joka oli tullut Tukholman kautta Helsinkiin kahdessa päivässä, leimattu uudelleen ja saapunut 12 päivän päästä Lohjan Asemalle. Mitä porvoolainen Walter Runeberg teki Lohjan Asemalla?
– Siitä ei ole tietoa. Mutta vahva arvaus on, että hän olisi viettänyt aikaa Vaanilan sanatoriossa, joka oli tuolloin varsinkin helsinkiläisen kulttuuriväen suosiossa, Hellgren arvioi.

Elinikäinen harrastus

Painosta on myös putkahtamaisillaan 154-sivuinen Lohjan postihistoriaa -teos, jossa on samalla Postimerkkikerhon oma historiikki. Kirja on kerholaisten yhdessä toimittama.
– Kerhon syntyyn vaikutti merkittävästi se, että tunnettu hankolainen Lauri Peltosen postimerkkiliike toimi sodan aikana evakossa Lohjalla. Se edisti postimerkkiharrastuksen leviämistä, ja kerho perustettiin 1948, Vesa Hirsmäki kertoo.
Hirsmäki, Pentti Askola ja Boris Isaksson ovat aloittaneet postimerkkeilyn eli filatelian jo koulupoikina 1950-60-luvuilla.
– Kiireisimpinä vuosina keräilyssä on ollut hiukan taukoa, mutta jos vanhat kokoelmat ovat tallessa, harrastus on helppo aloittaa uudelleen, Askola sanoo.
– Filatelia on kuin kultahippujen etsimistä. Parasta on, kun kokoelma on melkein valmis, ja jotakin vielä pitäisi löytää, Hirsmäki sanoo.
Kokoelma voi koostua mistä tahansa, kuten tietystä aikakaudesta tai aihepiiristä. Boris Isaksson kerää kissa-aiheisia postimerkkejä. Hänen mukaansa filatelia saattaa johdattaa keräilijän monenlaisen yleistiedon ja historian saloihin.
– Usein ryhtyy ottamaan selvää aiheesta, johon merkki viittaa. Etsiessäni kansainvälisiä kissapostimerkkejä olen saanut perehtyä niin kissoihin kuin maantieteeseen.

Virhe-Zeppelin lähti karkuun

Postimerkkeilyn suola on harvinaisten ja erikoisten merkkien jäljittäminen. Monilla saattaa olla mielikuva, että siinä pyörivät myös suuret rahat.
– Rahaa pyörii, muttei paljon, ja harrastajille tämä on nollasummapeliä. Esimerkiksi 1856 painettu Suomen ensimmäinen postimerkki on vain 300 euron arvoinen. Harvinaiset kokoelmat ovat arvokkaimpia, mutta ei niilläkään rikastumaan pääse, Vesa Hirsmäki sanoo.
Yksittäisistä merkeistä kysyttyjä ovat muun muassa virhepainamat.
– Kun saksalainen ilmalaiva Graf Zeppelin kävi Suomessa 1930, siitä tehtiin postimerkin lisäpainanta ”Zeppelin 1930.” Mutta yhteen arkkiin painettiin vuosiluku 1830. Virhe huomattiin heti, ja käsillä olevat virheelliset merkit hävitettiin, mutta osa oli ehtinyt lähteä liikkeelle. Lähes kaikki lienevät jo päätyneet keräilijöiden haltuun. Virhe-Zeppelin on enimmillään ehkä 1000 euron hintainen, Pentti Askola arvioi.
Kokoelmat liikkuvat eritoten huutokaupoissa, joita myös Lohjan Postimerkkikerho järjestää.
– Jos vaikkapa perikunnilta löytyy kokoelmia, ne kannattaa käydä arvioittamassa asiantuntijoilla. Vaikkei rahallinen arvo olisikaan suuri, kerhot voivat niitä ostaa, välittää tai ottaa lahjoituksina vastaan. On surullista, jos jonkun keräilijän elämäntyö heitetään roskiin, Hirsmäki sanoo.

Keräilygeenin kantajat tervetulleita mukaan

Lohjan Postimerkkikerhossa on noin 20 jäsentä. Parhaimmillaan 1980-luvulla jäseniä oli yli 50 erillinen nuorisojaosto mukaan luettuna. Seuraavina vuosikymmeninä netti ja some imaisivat nuorison, ja nyt ikärakenne ulottuu keski-ikäisistä ylöspäin. Sama ongelma vaivaa monia muitakin yhdistyksiä.
Kerho kokoontuu joka toinen keskiviikko Harjulassa. Uutta verta voisi löytyä yleiskeräilijöistä.
– Meissä elää keräilygeeni, joka panee jäljittämään muutakin kuin postimerkkejä, Boris Isaksson naureskelee.
Pentti Askola keräilee myös vanhoja rahoja, Boris Isaksson Jägermeister-pulloja ja pullonkorkkeja, Vesa Hirsmäki taas kobolttilasia. Yleisiä keräilykohteita ovat etiketit ja kortit vanhoja purukumikuvia myöten.
– Lohjan Postimerkkikerhoon ovat tervetulleita kaikenlaiset keräilijät. Yhteistä ymmärrystä ja kosketuspintaa varmasti löytyy, Hirsmäki toivottaa.


JP

Lohjan postihistoriaa pääkirjastossa (Karstuntie 3) 30.11 saakka.