Tänään: 18.07.2024

Päätoimittaja

Seura keskellä kylää

Mikä on Virkkalan Tarmon olemassaolon tarkoitus?
Puheenjohtaja Mikko Mustalahti vastaa empimättä:
– Liikuttaa virkkalalaisia lapsia.
Edellinen puheenjohtaja, nykyinen taloudenhoitaja Kata Länsisaari täydentää:
– Myös aikuisia, asuinpaikasta riippumatta kaikkia, jotka kokevat seuran toiminnan läheiseksi.
– Ja kohtuullisin kustannuksin, Mustalahti lisää.
Virkkalan Tarmo, tuttavallisemmin “Vita”, on runsaan 50 vuoden taipaleellaan ehtinyt liikuttaa tuhansia ihmisiä, sillä se on yleisseura, jonka lajivalikoima on elänyt kysynnän mukaan.
1970-luvulla ViTa:n vahvoja lajeja olivat hiihto ja yleisurheilu, mikä heijasteli silloisen Suomen arvojärjestystä. Myös lentopallolla oli runsaasti harrastajia.
1990-luvulta lähtien jalkapallo on ollut suosituin laji. Seurassa pelataan myös salibandyä ja käsipalloa.
– Pyrimme siihen, ettei lasten tarvitsisi valita vain yhtä lajia, vaan että he voisivat harrastaa useaa rinnakkain niin pitkään kuin haluavat. Treenivuorot koetetaan järjestellä niin, että se kävisi päinsä, Mustalahti kertoo.

Harrastefutiksesta kevyempi vaihtoehto

Jalkapallon kivijalkana on ollut vuodesta 1995 järjestetty 6-9-vuotiaiden jalkapallokoulu. Alun perin se oli maksuton, jotta kokeilemisen kynnys olisi mahdollisimman matala. Viime vuosina on otettu nimellinen osallistumismaksu, jolla on saanut myös seurapaidan.
Jalkapallokoulun jälkeen on perustettu aina kuusivuotiaiden ikäluokkajoukkue. Parhaimmillaan ViTa:lla on ollut joukkueet kaikissa 6-18-vuotiaiden ikäluokissa, mutta nyt juniorijoukkueita on vain neljä.
– Ikäluokat ovat pienentyneet eikä ison kentän joukkueisiin ole aina riittänyt pelaajia. Mutta olemme perustaneet säännöllisesti harjoittelevia harrasteryhmiä, joihin ovat tervetulleita sekä tytöt että pojat, Mikko Mustalahti sanoo.
Mustalahden ja Länsisaaren mukaan harrastetoiminnalle on vahva tilaus, sillä viidesti viikossa tapahtuvalle treenamiselle täytyy olla muitakin vaihtoehtoja kuin lopettaminen.
– Erityisesti murrosikää lähestyvillä nuorilla alkaa olla muitakin aktiviteetteja, ja myös koulu vie enemmän aikaa, mutta pelailu kerran, pari viikossa voisi silti kiinnostaa. Tämä on sosiaalista vastuunkantoa, Kata Länsisaari arvioi.

Unelmia ja hengailua samassa joukkueessa

ViTa on toteuttanut Kaikki pelaa -ajattelua jo paljon ennen kuin se liitettiin Suomen Palloliiton ohjelmiin. Kilpailullisuutta ei ole kielletty.
– Yritämme kehittää lasten lajitaitoja ja liikunnallisia valmiuksia niin hyvin kuin suinkin, ja osallistumme piirin sarjoihin ja muihin turnauksiin. Jokainen saa mahdollisuuden nauttia liikunnan ilosta, Mikko Mustalahti sanoo.
Pikkuseuran haasteena on joskus se, että saman joukkueen harrastajilla voi olla isoja eroja niin fysiikassa, taidoissa kuin tavoite- ja motivaatiotasossakin. Yksi haluaa Manchester Unitediin, toinen vain hengailla kaverien kanssa. Kummankaan asenteessa ei ole vikaa, mutta kumpikaan ei saa treeneistä ja peleistä välttämättä sitä, mitä haluaa.
– Jos näyttää siltä, ettemme kykene tarjoamaan semmoista valmennusta, kuin lahjakkaan pelaajan motivaatio ja kehittyminen edellyttäisi, koetamme auttaa häntä eteenpäin. Pitää etsiä paras kokonaisvaihtoehto, Mustalahti pohtii.
Mustalahti ja Länsisaari ovat avoimia yhteistyölle lähialueen seurojen kanssa.
– Luontevan yhteistyöpolun löytäminen olisi hyväksi, mutta sen pitää tapahtua kaikkia seuroja kunnioittaen, Länsisaari sanoo.

Käsipallon lipunkantajat

ViTa on Lohjan ainoa käsipalloseura. Käsipallon toi seuraan pitkäaikainen puuhamies, vuonna 2020 edesmennyt Jaakko Åkerlund. Nyt ViTa:lla on noin 25 tyttö- ja poikapelaajaa, muttei edustusjoukkuetta.
– Tavoitteena on, että viiden vuoden sisällä olisi edustusjoukkue, jossa pelaisi myös omia kasvatteja, sanoo käsipalloilijoita itse valmentava Mikko Mustalahti.
Hän kiittelee yhteistyötä huippuseura Sjundeå IF:n kanssa, mikä tarjoaa eritoten ViTa:n tyttöpelaajille korkean tason sarjaotteluja.
– Käsipallo on myös kaikkein edullisin palloilulaji – kausimaksu vain 100 euroa, hän hehkuttaa.

Riittääkö yhä talkooväkeä?

ViTa tunnetaan aktiivisena talkooseurana, joka on muun muassa yksin tai yhteistyökumppaniensa kanssa hoitanut Menneen ajan joulumarkkinoiden kojujen pystytyksen ja purun. Takavuosina seura järjesti Pähkinäniemessä tansseja.
– Talkootyö on varainhankintaa, jonka avulla harrastajien kausimaksut on pystytty pitämään matalina. Mutta tavallaan se on myös yhteiskunnallisen osallistumisen muoto, jossa
kannamme kortemme kekoon yhteisen hyvän puolesta, Kata Länsisaari sanoo.
Talkoointo on kuitenkin vuosi vuodelta laimentunut. Valmentaminenkin on talkootyötä, sillä siitä ei makseta ViTa:ssa palkkaa. Valmentajista on krooninen pula, mikä on yhteistä kaikille amatööriseuroille.
– En tiedä, saisiko valmentajia houkuteltua rahallakaan, ainakaan niillä summilla, joita pystyisimme maksamaan. Valmentamiseen pitää olla sisäinen motivaatio, jossa tyydytys tulee iloisista ilmeistä ja onnistumisen elämyksistä, Mikko Mustalahti muotoilee.
Aika ajoin on mietitty, löytyisikö valmentajia esimerkiksi Kisakallion opiskelijoista, jotka saisivat palkan sijasta merkinnän ansioluetteloonsa.

Yhteisön elinvoima

Paikallisuus ei merkitse ViTa:ssa nurkkapatrioottisuutta vaan sitä, että voitaisiin urheilla kotikulmilla. Siksi Järnefeltin liikuntahallin pitkäksi venähtänyt remontti on rassannut vitalaisten hermoja.
– Ihanteena niin kesällä kuin talvella olisi, että lapset pääsisivät pyörällä tai jalkaisin treeneihin, ja vanhempien kuljetusrumba kevenisi, Kata Länsisaari sanoo.
Ammoin ViTa järjesti elokuussa pyöräilyviikkoja, jolloin koko seuraväki saapui tapahtumiin pyörällä.
Elinvoiman osalta Virkkala näyttää hiukan hiipuneen muinaisesta kukoistuksestaan. Huolta herättävät paitsi lapsimäärän väheneminen, myös tyhjät liiketilat.
Mitä ViTa tekee viiden, kymmenen tai 20 vuoden päästä, jos Virkkalassa asuu lähinnä vanhuksia?
– Järjestämme heille liikuntaa ja virkistystä. Seuran pitää mukautua kulloisiinkin oloihin, mutta pyrkimyksenä on silti vahvistaa yhteisöä, Länsisaari sanoo.


JP

Virkkalan Tarmossa on totuttu tasapainottelemaan liikunnan erilaisten tavoitteiden kanssa. Vasemmalta jalkapallokoulainen Lukas Länsisaari, taloudenhoitaja Kata Länsisaari, hallituksen jäsen Timo Pouttu ja puheenjohtaja Mikko Mustalahti.

Virkkalan Tarmo on 1970 perustettu yleisseura.
– Jalkapallossa neljä juniorijoukkuetta ja kaksi miesjoukkuetta, yhteensä 120 harrastajaa.
– Salibandyssä nais- ja miesjoukkue, yhteensä 35 harrastajaa.
– Käsipallossa kaksi juniorijoukkuetta, yhteensä 25 harrastajaa.

Kuvateksti: Virkkalan Tarmossa on totuttu tasapainottelemaan liikunnan erilaisten tavoitteiden kanssa. Vasemmalta jalkapallokoulainen Lukas Länsisaari, taloudenhoitaja Kata Länsisaari, hallituksen jäsen Timo Pouttu ja puheenjohtaja Mikko Mustalahti.