Arto Halonen: Antero Varovainen ja onnenkivi, Kino Vaakuna

Antero Varovainen ja onnenkivi on lähinnä dokumenttiohjaajana kunnostautuneen Arto Halosen ensimmäinen fiktiivinen lastenelokuva. Ja todennäköisesti uraauurtava myös lajissaan, jota voisi nimittää vaikka vampyyrimusikaaliksi.


Julius (Emil Paloniemi) on koulun ensimmäisen luokan alkamista odotteleva yksinäinen poika, jolla on suosittu isosisko ja ihan mukavat ja rakastavat vanhemmat (Maria Ylipää ja Mikko Töyssy). Äidin ja isän keskinäinen kemia ei kuitenkaan tahdo toimia, ja he suunnittelevat eroa. Julius kiipeää pihapuussa olevaan majaansa ja alkaa lukea sarjakuvaa supervampyyrista, joka aikoo rikkoa vampyyrisuvun kirouksen eikä halua imeä ihmisverta.

Isän rakennustyömaalla vieraillessaan Julius pistäytyy naapurissa olevaan autiotaloon, jossa törmää pelokkaaseen vampyyriin nimeltä Antero Varovainen (Mikko Nousiainen). Mansikkamehua hörppivästä Anterosta tulee Juliuksen kaveri, ja yhdessä he alkavat kehitellä ikivanhan reseptin pohjalta onnenkiveä, joka tekisi kantajansa tyytyväiseksi ja onnelliseksi. Julius haluaisi antaa onnenkiven äidilleen ja isälleen.
Antero Varovainen ja onnenkivi ei sisällä raisua toimintaa tai pelottavia elementtejä. Se on psykologisesti tarkkanäköinen tarina herkästä lapsesta, joka vaistoaa, etteivät vanhempien välit ole kunnossa, vaikka se koetetaankin häneltä salata. Samalla se näyttää, mikä parisuhteissa saattaa usein olla vikana: vaikkei tunneside olisikaan kuihtunut, osapuolilla on pahana tapana ikään kuin ohimennen vetäistä matto kumppanin alta vähättelemällä ja mitätöimällä, kun pitäisi kannustaa ja olla ylpeä toisen tekemisistä.
Elokuva toimii sopivasti kahdella tasolla. Lapsille tarina autiotalossa asuvasta kiltistä Antero-vampyyrista on tosi. Mutta aikuiskatsoja voi arvuutella, käsitteleekö lapsi ahdistusta mielikuvitusmaailmaan pakenemalla. Ahdistusta toki lievennetään lämpimällä huumorilla.

Ohjaajan ohessa toisena käsikirjoittajana on ollut runoilija ja lastenkirjailija Jukka Itkonen, joka ehti menehtyä sairauteen ennen elokuvan valmistumista. Itkosen kynästä ovat näppärät laulujen sanat ja riimittelyt, jotka esitetään useimmiten reippaiden tanssikoreografioiden tehostamina.
Juliuksen roolia varten kuvattiin kuulemma 400 lasta. Ehkä se kannatti, sillä Emil Paloniemellä on ilmeikkäät kasvot, jotka heijastelevat eri tunnetiloja. Nousiainen, Ylipää ja Töyssy tekevät aikuisroolit varmaotteisesti.

Antero Varovainen ja onnenkivi on sympaattinen lastenelokuva joka valaa uskoa siihen, että kiinnostavia tarinoita voidaan yhä synnyttää ilman töytäilyä, pauketta ja ryminää.

JP