Kävimme Tuuman pajanuorten Matiaksen ja Jaakon, työpajan esimiehen Matin sekä erityisnuorisotyöntekijän Tiinan kanssa vierailulla Ojalan perhehoitokodissa torstaina 29. elokuuta. Tämä Karjalohjalla sijaitseva perhehoitokoti ja sen kuusi kehitysvammaista aikuisasukasta olivat Tiinalle entuudestaan tuttuja. Saapuessamme hoitokodin pihaan avautui silmiemme eteen kaunis maalaismaisema. Hoitokoti näytti ulkoapäin hyvin sievältä ja viihtyisältä pikku puutalolta, ja se toi itselleni mieleen mummolan mökin. Talo vaikutti viihtyisältä myös sisältäpäin vanhanaikaisine tapetteineen ja vanhoine viehättävine esineineen. Iloa silmälle toivat lisäksi seinillä olevat asukkaiden itsensä tai heidän läheistensä tekemät taideteokset.

Ovella meidät otti ilomielin vastaan perhehoitaja Maija Ojala. Olimme kertoneet hänelle suunnitelleemme asukkaille virikkeellistä ohjelmaa: taidetta, musiikkia sekä erilaisia keskusteluja sisältävän kulttuurihetken, jonka aioimme pitää ruusuhuoneeksi kutsutussa oleskelutilassa. Tiinan mukaan hoitokodin asukkaat olivat hyvin aktiivisia ja puheliaita ja he ottivat mielellään kontaktia taloon tulleiden vieraiden kanssa. Oikeassa hän olikin, sillä yksi asukas tuli jo heti eteisaulassa kättelemään meitä. Toinen jäi juttelemaan kanssani niitä näitä minun valmistellessani näyttelyosuutta ruusuhuoneen ulkopuolella. Muutkin asukkaat tervehtivät meitä oleskelutilaan mennessään, ja kolmas tuli jopa suoraa päätä halaamaan minua. Tunsimme kaikki itsemme tosi tervetulleiksi – minäkin, vaikken välttämättä olekaan maailman vammaisystävällisin ihminen.

Minna Fagerström(vas), Jaakko Toivola, asukas Ojalasta ja työpajan esimies Matti Hukkanen Minnan tekemien kuvien äärellä.

Näyttelyn valmistuttua siirryin muiden luo ruusuhuoneeseen, jossa Matias aloitti kulttuurihetkemme musiikkiesityksellään. Oleskelutilasta löytyneellä pianolla hän soitti ensin Sannin kappaleen ”2080-luvulla”, jonka jälkeen hän jatkoi saman artistin kappaleella ”Me ei olla enää me”. Itselleni musiikki antoi hyvin rauhallisen ja miellyttävän olotilan – halusin vain sulkea silmäni ja nauttia kuulemastani. Esitys näytti selvästi piristäneen myös asukkaiden mieltä, ja he pystyivät jopa tunnistamaan soitettujen kappaleitten melodiat. Matiakselta kyseltiin, missä hän oli oppinut soittamaan pianoa ja miten hän muisti ulkoa kaikki kappaleet. Hän kertoi harjoitelleensa ja opetelleensa niitä ulkoa tietokonesovelluksen avulla. Matiaksella oli soitettavanaan vielä kaksi kappaletta, mutta niiden aika olisi vasta ohjelman loppupuolella.

Musiikkiesityksen jälkeen oli taidenäyttelyn vuoro. Olin asettanut teokset näytille ruusuhuoneen ovea vastapäätä seisovalle pitkulaiselle pöydälle. Näyttely oli hyvin maalauspainotteinen muutamaa grafiikan vedosta lukuun ottamatta ja se sisälsi niin sarjakuvaa, asetelmia, luontoaiheita kuin ihmisten ja eläinten muotokuviakin. Asukkaat näyttivät kovasti ihastelevan teoksiani – varsinkin eläimet ja kasvit nousivat suosioon heidän osoittaessa minulle lempiteoksiaan. Sain paljon kysymyksiä muun muassa siitä, milloin teokseni olivat valmistuneet, millaisilla tekniikoilla olin ne toteuttanut, ja olinko käyttänyt teoksissani mallikuvia. Yritin vastailla esitettyihin kysymyksiin mahdollisimman tarkasti ja monipuolisesti.

Jäätyäni valmistelemaan näyttelyn toista osiota siirtyivät muut takaisin ruusuhuoneeseen, jossa Jaakko aloitti kierrätysaiheisen keskustelun asukkaiden kanssa. Keskustelua käytiin muun muassa jätteiden oikeanlaisen lajittelun tärkeydestä, roskien heittämisestä luontoon, merissä kelluvista jätelautoista sekä näiden kaikkien vaikutuksista maapallomme ekosysteemiin. Asukkaat olivat kovin huolissaan siitä, millaista vaaraa ympäristöön jätetyt roskat eläimille aiheuttavat joutuessaan niiden elimistöihin tai tarrautuessaan kiinni niiden ruumiinosiin. Jaakko myös kehotti asukkaita käyttämään omaa järkeään kierrätyksen suhteen: hänen mielestään luontoa voi suojella roskaamiselta itsenäisesti ilman ympäristöaktivisteihin kuulumistakin.

Jaakko Toivola pitää esitelmää kierrätyksestä ja jätteiden lajittelusta.

Keskustelutuokion päätyttyä Matias jatkoi musiikkiesitystään vielä soittamalla Juha Tapion kappaleen ”Ohikiitävää” sekä Ellinooran kappaleen ”Leijonakuningas”, minkä jälkeen esittelin asukkaille loputkin näyttelyni teoksista. Vietyämme kulttuurihetkemme kunniakkaasti maaliin aloimmekin jo tehdä lähtöä kohti Tuuma-pajaa. Sitä ennen asukkaat halusivat esitellä meille vielä muitakin talon huoneita, mukaan lukien omansa, ja saatuani teokset pakattua osallistuin itsekin esittelykierrokselle. Osa asukkaista tuli myös hyvästelemään meitä kättelyin ja halauksin hoitokodin pihalle ja he toivottivat meidät tervetulleiksi toistekin. Se tuntui hyvin sympaattiselta päätökseltä vierailullemme hurauttaessamme autolla pois hoitokodin pihasta.

Sana sympaattinen kuvastaa hyvin myös vierailuamme, hoitokotia sekä siellä tapaamiamme asukkaita. Kokonaisuudessaan kulttuurihetki antoi meille kaikille iloisen mielen, ja vierailulta mukaan jääneet muistot ovat mukavat ja lämpöiset. Myönnän itse olleeni aluksi melko vastahakoinen Ojalassa vierailun suhteen, sillä vammaisiin liittyvät ajattelutapani ovat joskus hyvinkin negatiiviset. Ehdotuksellaan taidenäyttelyn pidosta osana kulttuurihetkeämme onnistui Tiina kuitenkin kääntämään pääni, enkä ole hetkeäkään katunut vierailuun osallistumistani näin jälkikäteen ajateltuna. Ilman hänen houkuttelevaa ehdotustaan olisivat nämä hetket kenties jääneet itseltäni kokematta. Me kaikki voimme siis yhdessä todeta, että lähtisimme käymään Ojalassa uudestaan ihan milloin tahansa.

Vierailu Ojalan perhekotiin tehtiin osana Tuuman työpajatoimintaa, jossa nuorille järjestetään heidän mielenkiinnonkohteidensa ja taitojensa mukaan mahdollisuuksia pitää toimintatuokio valitsemassaan kohteessa. Tuokiot suunnitellaan ja valmistellaan yhdessä nuoren kanssa, mutta itse tilanteessa nuori toimii tuokion ohjaajana ja Tuuman työntekijä apuohjaajana. Kyseessä on yksi työpajan työmuodoista. Tuumassa kootaan kohdepankkia paikoista, jotka ovat valmiita ottamaan tuokioita vastaan.

Artikkelin on kirjoittanut Minna Fagerström Lohjan nuorisotyöpaja Tuumasta