Lohjalla on aloittanut toimintansa huumeiden käyttäjien läheisille tarkoitettu Kondis-vertaistukiryhmä.

–Tällaisella ryhmälle on valtava tarve, sillä huumeiden käyttö on lisääntynyt räjähdysmäisesti, kertoo Nina Ikihonka.

–Otamme heti kopin ja neuvomme, kun jonkun lapsi on alkanut käyttää huumeita, retkahtanut tai kuollut huumeisiin. Autamme pahimman vaiheen yli. Autamme täyttämään lomakkeita ja käymme kouluilla puhumassa. Teemme myös yhteistyötä seurakuntien ja muiden riippuvaisille tarkoitettujen ryhmien kanssa, Ikihonka avaa.

Hän toteaa, että läheisen huumeiden käyttö koskettaa usein koko perhettä, mutta läheisten voi olla silti hankala saada apua.

–Ajatus Kondiksesta lähti juuri siitä, että huumeiden käyttäjien läheisten on vaikea saada ammatillista apua ja vertaistukea. Päihderiippuvainen sairastuttaa 5–10 henkeä ympäriltään, joten tämä asia koskee hyvin montaa suomalaista, Ikihonka sanoo.

Kondis kokoontuu Metsolan seurakuntakodilla (Puistokatu 11–13) parittomien viikkojen maanantaina klo 18.00–20.00.

–Ilmoittautua ei tarvitse, emmekä kirjaa kävijöitä ylös. Kysymme vain etunimen. Ryhmässä keskusteluja asioita ei puhuta ulkopuolelle, Ikihonka tiivistää.

Apua häpeästä huolimatta

Ikihongalla on aiheesta omakohtaista kokemusta, koska hänen poikansa menehtyi huumeiden yliannostukseen. Lisäksi hän on sairaanhoitajan työssään ensihoidossa ja teho-osastolla päässyt näkemään läheltä huumeiden käytön seurauksia ja läheisten tuskaa.

–Se on aina kriisi, kun tajuaa lapsensa käyttävän huumeita. Läheiset jäävät usein yksin.

Moni läheinen uupuu. Myös häpeä voi olla voimakas, mutta Ikihonka rohkaisee hakemaan silti apua.

–Ihmisiä pelottaa tulla vertaistukiryhmään, jos siellä sattuu olemaan vaikka naapuri. Sanon, että silloinhan teillä on sama tilanne ja voitte tukea toisianne. Ei kukaan ole toista huonompi.

Hän muistuttaa myös, että läheisen huumeiden käyttö voi koskettaa ketä tahansa.

–Käyttäjissä on myös lääkärien, tuomareiden ja pullantuoksuisten äitien lapsia.

Ikihonka toteaa, että moni läheinen tarkoittaa hyvää, mutta tukee huumeiden käyttäjää väärällä tavalla ja tulee samalla mahdollistaneeksi hänen huumeiden käyttönsä.

–Maksetaan vuokria, lääkkeitä ja ruokia, jolloin käyttäjälle jää rahaa huumeisiin, Ikihonka tiivistää.

Kaikkein kovin tyyppi on se, joka pystyy sanomaan huumeille ”ei”

Mitä Ikihonka haluaa sanoa toisille vanhemmille?

–Vanhempien kannattaa seurata nuorta. Mitkä asiat menevät murrosiän piikkiin ja mitkä ovat jotain muuta. Varoitusmerkkejä voivat olla esimerkiksi harrastusten jääminen, ruokahaluttomuus, kaveripiirin muuttuminen, oudot viestit ja puhelut, hermostuneisuus ja makeanhimo.

Entä, jos oma lapsi jää kiinni huumeiden käytöstä?

–Tilanteeseen kannattaa puuttua heti voimakkaasti, eikä ummistaa silmiään ongelmalta, mutta tehdä myös selväksi, että nuorta rakastetaan ja autetaan.

Entä, mitä hän haluaa sanoa nuorille?

–Huumeet ovat hengenvaarallisia. Ikinä ei voi tietää, jääkö itse kerrasta koukkuun, mutta valitettavan yleistä se on. Sen tietää vasta, kun on kokeillut. Ei kannata mennä ryhmäpaineen mukana, jos muut sanovat, ettet kuulu joukkoon, jos et kokeile. Kaikkein kovin tyyppi on se, joka pystyy sanomaan huumeille ”ei”.

SMS