Villin pojan äiti sirkuksessa, Pilvisinä päivinä linnut nukkuu. Tekstiilitaiteilija Tupu Hultin teosten nimet kuulostavat runollisilta. Muutama on tosin silkkaa luonnontiedettä: Sammakkolampi, Mustarastaita kuhilaspellolla, Isolaakasittiäinen.
– Asun Sipoossa metsän keskellä. Kun luonto on ympärillä, on luontevaa poimia aiheet sieltä, joko suoraan tai mielikuvituksella höystettyinä, Hult sanoo.
Lohjan pääkirjaston galleriakäytävän Taitava sielun lintu -näyttelyssä on yhdeksän Tupu Hultin tekstiilireliefiä esillä 27.1. asti. Tekstiilireliefit eroavat ryijyistä, sillä niiden koko pinta ei ole nukkaa, vaan päällä on eri materiaaleista rakenneltuja aihelmia.
– Työt ovat viime vuosilta. Tekstiilitöiden tekeminen on yleensä hidasta, enkä pidä muutenkaan kiirettä. Kudon ensin pohjan kangaspuilla ja ompelen kuva-aiheet vaikka illalla tv:tä katsellessani.
Hult kertoo, että niin pohjakankaat kuin muutkin materiaalit on hankittu etupäässä kirpputoreilta. Teoksista löytyy esimerkiksi peili, helmiä ja puurenkaita, jotka on päällystetty ompelemalla.
– Kierrätys on keskeisiä periaatteitani. Melkein mikä tahansa on käyttökelpoista.

Milla ja Elsa Kivioja ihastelivat Tupu Hultin (vas.) tekstiilireliefiä Pilvisinä päivinä linnut nukkuu.

Rekkahommia, nyrkkeilyä ja laatikkoviljelyä

Tupu Hult, 75, on tehnyt tekstiilitaidetta lähes koko ikänsä. Muodollista taidekoulutusta hänellä ei ole, mutta modistin tutkinto sivuaa kumminkin alaa.
– En ole harrastanut koskaan esimerkiksi maalausta, sillä pelkään, että jos maalaisin, ryhtyisin toistamaan itseäni. Sen sijaan tekstiilitaiteessa materiaalit ja värit ovat aina erilaisia, hän arvioi.
Ainakin Taitava sielun lintu -näyttelyn teoksissa kukoistavat kirkkaat, vahvat värit.
Hult on tehnyt paljon tilaustöitä, mutta leipää on pitänyt välillä tienata muissakin ammateissa. Aikoinaan hän kävi yhdistelmäajoneuvonkuljettajan kurssin ja ajoi vuosikausia rekalla tukki- ja kuitupuuta sahoille ja paperitehtaille. Hän on myös suomalaisen naisnyrkkeilyn pioneereja ja valmensi jo 1980-luvulla kilpaottelijoita.
Nyt voi ottaa hiukan leppoisammin ja paiskia hommia mielikseen.
– Kesäisin pyöritän kotipihassani hehtaarin ”noitapuistoa”, jossa järjestetään muun muassa kursseja laatikkoviljelystä. Toki viljelen itsekin, ja sato säilötään ja syödään talven aikana. Talvella on sitten aikaa näille näyttelyille.

Tekstiilitaide sopii julkisiin tiloihin

Taitava sielun lintu siirtyy tammikuun lopussa Lohjalta Karjaalle, Raaseporin musiikkiopiston käytävälle. Tupu Hult pitää kirjastoista enemmän kuin gallerioista.
– Ensinnäkin galleriat ovat taiteilijalle kalliimpia. Toisekseen kirjastoissa käy enemmän väkeä. Joku satunnainen kävijä saattaa salakavalasti vaikka innostua, hän myhäilee.
Yksityiset ostavat näyttelyteoksia harvakseltaan. Hultin mielestä kunnat voisivat hankkia rohkeammin taidetta julkisiin tilohin.
– Tekstiilitaide sopisi seinille erinomaisesti, ja sillä on vaikutusta myös akustiikkaan.
Galleriakäytävässä on piipahdellut haastattelun aikana jatkuvasti ihmisiä Hultin reliefejä ihastelemassa. Äiti ja tytär Milla ja Elsa Kivioja kiittelevät jännittäviä kolmiulotteisia vaikutelmia.
– Mahtavia. Harrastan itse akryylimaalausta, ja kaikki kuvataide kiinnostaa kyllä, Milla Kivioja sanoo.


JP