International Women’s Day / United Nations Day for Women’s Rights and International Peace

YK:n julistamaa kansainvälistä naistenpäivää vietettiin ensimmäisen kerran maaliskuun 8. päivänä vuonna 1975. Samana vuonna vietettiin YK:n kansainvälistä naisten teemavuotta, jota seurasi naisten vuosikymmen 1976-1985 sekä useita naisten maailmankonferensseja. Naistenpäivän historia ulottuu kuitenkin jo 1900-luvun alkuun, jolloin useissa maissa julistettiin kansallisia naisten päiviä naisten oikeuksien ja osallistumisvapauksien saavuttamisen kunniaksi.

Naisten oikeudet näkyivät YK:ssa 1970-luvulla monin tavoin. Vuonna 1972 yleiskokous julisti vuoden 1975 kansainväliseksi naisten vuodeksi, jota seurasi naisten vuosikymmen 1976-1985. Naisten vuosi käynnisti myös naisten maailmankonferenssien sarjan. Neljännessä maailmankonferensissä Pekingissä vuonna 1995 hyväksyttiin Pekingin julistus ja toimintaohjelma, jonka tavoitteena on aktiivisesti vaikuttaa naisten oikeuksien toteutumisen tiellä olevien esteiden poistamiseen. Suomi on sitoutunut Pekingin asiakirjan tavoitteisiin.

Suomea on usein kehuttu tasa-arvon mallimaaksi. Moniin muihin maihin verrattuna asiat ovat meillä hyvin. Myös Suomessa on kuitenkin sukupuolittuneita ongelmia: epäkohtana voidaan pitää esimerkiksi sitä, että naiset saavat samasta työstä keskimäärin vähemmän palkkaa kuin miehet.

Maailman ensimmäinen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja poistamista koskeva ns. Istanbulin sopimus tuli Suomessa voimaan 1.8.2015. Sopimus huomioi, että perheväkivalta voi kohdistua myös miehiin ja lapsiin.

Tasa-arvosta puhuttaessa tarkoitetaan useimmiten naisten ja miesten välistä tasa-arvoa eli sitä, että naisilla ja miehillä on oltava samat oikeudet ja velvollisuudet. Joskus tasa-arvolla viitataan myös yleisemmin eri yksilöiden tai ryhmien samanarvoisuuteen eli yhdenvertaisuuteen. Yhdenvertaisuus voidaan nähdä kattokäsitteenä, johon sisältyy myös sukupuolten tasa-arvo. Tasa-arvon ja naisten oikeuksien edistäminen oli yksi YK:n kahdeksasta vuosituhattavoitteesta (2000-2015)  ja ovat myös uusissa YK:n kestävän kehityksen tavoitteissa (2016-2030).

Tavoite 5. Sukupuolten tasa-arvo  Tavoitteena saavuttaa sukupuolten välinen tasa-arvo sekä vahvistaa naisten ja tyttöjen oikeuksia ja mahdollisuuksia. Tyttöjen ja naisten kouluttaminen, heihin kohdistuvan väkivallan ja syrjinnän lopettaminen sekä heidän mukaanottaminen yhteiskunnalliseen päätöksentekoon hyödyttää laajasti koko yhteiskuntaa.

Tiesitkö, että

• maailmassa kuolee lähes 47 000 naista abortin seurauksena vuosittain.
• keskimääräinen etäisyys kuuhun on 394 400 km. Eteläisessä Afrikassa asuvat naiset yhteen laskettuna kävelevät  vastaavan matkan 16 kertaa edestakaisin päivän aikana hakiessaan vettä kotitalouksien käyttötarpeisiin.
• tänä päivänä käynnissä olevista konflikteista yli 95 prosentissa esiintyy vakavaa naisiin ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa.
• yli 40 prosenttia suomalaisista naisista on joutunut miehen tekemän fyysisen tai seksuaalisen väkivallan tai uhkailun kohteeksi 15 vuotta täytettyään.
• naisten osuus on lähes 70 prosenttia maailman noin 1,4 miljardista köyhästä.
• Suhteessa suurempi osuus maailman naisista elää köyhyydessä miehiin verrattuna (330 miljoonaa – 4,4 miljoonaa enemmän kuin miehiä).
• Yli 50 prosentilla kaupungeissa asuvista naisista ja tytöistä puuttuu vähintään yksi seuraavista: puhdas vesi, tarpeelliset käymälä- ja peseytymistilat, kunnollinen asunto ja riittävä elintila.
• Yksi viidestä alle 50-vuotiaasta naisesta on kokenut parisuhdeväkivaltaa viimeisen vuoden aikana.
• 18 maassa aviomiehet voivat laillisesti estää heidän vaimonsa työnteon ja 39 maassa tytöillä ja pojilla ei ole samanlaiset perintöoikeudet Lisää faktoja englanniksi (Gender equality in the 2030 Agenda for sustainable development 2018)

Euroopan Unionin perusoikeusviraston tutkimuksen (2014) mukaan:

• Suomessa 47 % kaikista naisista on kokenut fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa täytettyään 15 vuotta.  EU:n keskiarvo on 33 %.
• Suomessa 71 % naisista on kokenut jonkinlaista seksuaalista häirintää täytettyään 15 vuotta. EU:n 28 jäsenvaltion keskiarvo on 55 %.

(Lähde: Friidu, UN Women, Gender equality in the 2030 agenda for sustainable development 2018, Rikollisuustilanne 2014, WHO 2005: Make Every Mother and Child Count, Ihmisoikeuskeskus)