Ajankohtaista

joulutalo

Päätoimittaja

Lohjalainen jouluihminen

joulu

Saavun pihaan ja huomaan olevani oikeassa paikassa. Olemme saapuneet jouluihmisen kotiin.  Kausivalot tarjoavat lempeän vastaanoton. Lunta on juuri sopivasti. Ei liikaa, eikä liian vähän.  Kausivalot ja tuo vähäinen lumi tarjoaa kivan kontrastin ja antaa mukavaa valoisuutta.

Milloin aloitat jouluvalmistelut?
– Aloitan jouluvalmistelut jo kesällä. Heinäkuun tietämillä alkaa jouluvalmistelut. Silloin on laitettava uusia perunoita pakastimeen. Nämä kuuluvat meidän perheemme jouluun. Kukaan perheestämme ei edes enää muista milloin nämä rantautuivat meidän perheeseemme.  Keitetyt perunat ovat aina kuuluneet, mutta jossain vaiheessa on kokeiltu näitä uusia perunoita. Tulivat sitten jäädäkseen. Tosin oikeammin jouluvalmisteluni alkavat jo joulukuussa. Silloin yleensä tulee joku ajatus, jonka haluaa toteuttaa seuraavana jouluna. Sitä ei halua sotkea jo tähän juuri tulevaan.  Samalla se jokin idea saa olla hautumassa.

Mistä jouluinnostus on saanut alkunsa?
– Kyllä se kaikki on lähtöisin lapsuuden kodista. Joulua on sielläkin laitettu ja vanhemmilta on hyvät eväät jouluun tulleet. Olen sieltä saanut hyvän pohjan ja se on toiminut suurena innoittajana. Meillä oli joulukuusi, verhoja vaihdeltiin jouluksi, lahjat tietenkin ja joitain joulunauhoja koristeina. Vanhempien panostus jouluun näkyi enemmän ruokatarjoilussa. Sitä oli paljon kaikkea ja ehkä vähän liikaakin.  Tähän puolustuksena, että ajat ovat muuttuneet ja olen erilainen mitä omat vanhempani. Kartan ajatusta, että jotain pitää olla sen takia, että se kuuluu jouluun. Turhaa jos sen on vain siksi, että kuuluu vaikkei sitä halua. Haaskausta, jota en voi käsittää. Olen kotoa saanut hyvät opit muun muassa joululaatikoiden valmistukseen. Teko ja ajoittaminen ovat ne tärkeimmät opit kotoa tämän suhteen.

Miten lähipiiri suhtautuu jouluintoiluusi?
– Tämä on heille niin tuttua jo usean vuosikymmenen ajan. Silti joukossa aina heitä, jotka yllättyvät. Saattaahan se olla niin, että osa vain leikkii yllättyvänsä. Toki saan myös paljon kehuja siitä, kuin näen vaivaa panostaa itseäni kiinnostavaan asiaan. Olen myös saanut kuulla hyvää siitä, miten säntillisesti olen aina ajoissa ja aikatauluissani. Perhe taas on jo niin tottunut, ettei heitä mikään yllätä. Olisivat enemmän huolissaan, jos en mitään tekisi. Jos en lokakuussa viimeistään ole kysynyt joululahjatoiveita niin varmasti tulisi epäilyksiä siitä, onko minulla kaikki hyvin. *naurahdus*. Olen myös saanut hyvällä ja ei niin hyvällä tavalla kuulla, että voin ottaa rennosti, kun olen valmistautunut ja ennakoinut. Voin huilata silloin, kun muut aloittavat joulunsa rakentamisen.

Jouluinen sisustus näkyy vahvasti
– Näkyy, kun sitä on niin mukava laittaa. Onhan tässä monen vuoden aikana ehtinyt kertyä vähän yhtä jos toista joulukoristetta sun muuta. Joulukuusi koristellaan aina 2–3 värin sarjalla. On harvinaista, että joulukuusi olisi samanlainen värimaailmaltaan kahta peräkkäistä vuotta.  Tämä joulu on sellainen oma keräilykohteensa. Toiset keräävät postimerkkejä ja minä taas jouluun liittyviä.  Olen kuitenkin tarkkakin ostaja. Tässä osin pohjalla se, että olen toisinaan hidas tykästymään uusille. Pääsen niiden makuun alemyynneissä.  En vain keräile vaan pystyn myös kierrättämään. Tulee hetkiä, kun huomaan jostain joulutuotteesta, ettei se toimi enää. Aika on vain jollain tapaa ajanut sen ohi. Silloin laitan sen eteenpäin.  Uskon, että toimittaja hieman myöhemmin huomaa mitä tarkoitan.

Tässä kodissa joulu näkyy todella runsaasti. Ulkona olleet kausivalot olivat alkupalat. Tämä koti huokuu joulua. Sitä ei voi olla huomaamatta. Jokaisessa huoneessa on jotain jouluista. Ei jää epäselväksi, että tässä kodissa asuu joulua rakastava perhe. Viimeistään siinä vaiheessa, kun astumme huoneeseen, joka on pyhitetty joulutavaroille. Tilassa on laatikoittain joulutavaraa.

– Tämä huone jäi talossa tavallaan ylimääräiseksi. Siitä se idea sitten lähti. On samalla kätevää, kun kaikki on samassa tilassa. Aiemmin onkin saanut hakea laatikot sieltä ja toisen täältä. Saranat on narisseet liitoksistaan, mutta ei enää.

Tässä huoneessa on paljon joulutavaraa. Tarkoitan, että paljon on paljon. Kaikki ovat silti hyvässä järjestyksessä. Palloja, nauhoja, verhoja, mattoja, koriste-esineitä, valosarjoja jne. Mitä täällä ei ole, niin en sitä tarvitse.

Oletko laskenut paljonko on joulukuusen koristepalloja?
– En ole. En ole kokenut sitä tarpeelliseksi. Paljon niitä on. Kyllähän noilla saisi kivasti kuuset koristeltua. Ei liene yllätys, että täällä on useampi joulukuusi. Puolet on yleensä laitettu käyttöön. Aina on se yksi kuusi, joka saa talon paraatipaikan ja se koristellaan sen mukaisesti.

Joululahjat?
– Kuten jo aiemmin kerroin niin kyselen lahjatoiveita ajoissa. Kuuntelen pitkin vuotta ja otan sieltä talteen kuulemani toiveet. Kertojahan ei tiedä välttämättä, että hän on tarjonnut idean lahjalistaan. Teen lahjalistan ja ostelen heti sopivan osuessa kohdalle. Toki jätä viime hetkille esimerkiksi elektroniikkaan ja muun sellaisen missä on takuu.   Toki jos arvelen jonkun myytävän loppuun niin parasta ostaa heti mahdollisuuden salliessa. Kysyn jouluhajatoiveita, jotta voisin antaa lahjaksi jotain haluttua, jotain jota toinen oikeasti tarvitsee.  Mieluummin yksi hyvä, kuin kasa krääsää. Ajatus pitää olla mukana näissä lahjajutuissa. Toki saatan hankkia lahjaksi jotain humoristista. Sellaista, että saaja tietää mikä on se juju. Tällä tarjoan samalla sitä jouluiloa.

Jouluaatto
– On hyvän ruoan aika. Perhe läsnä. Valmistelut ovat ohi ja voi nauttia siitä mitä on laittanut. Jouluruoalla on iso merkitys. Arvostan perinteisiä jouluruokia, mutta panostan myös uusiin. Jouluruokailu on meille yhdistelmä uutta ja vanhaa.  Jouluruoan kohdalla on opit lapsuudesta tässä kohdin hieman poikkeavat. Kotona oli tarjolla paljon.  Paljon sellaista, jota ei kukaan edes halunnut syödä. Mutta noudatettiin ajatusta, että se kuuluu jouluun. Tuota perinnettä en ole halunnut jatkaa.  En koe järkevänä uhrata rahoja ja aikaa tekemiseen sellaiseen, jota kukaan ei syö. En ylipäätään siedä ruoan poisheittämistä.
– Näen aikaa ja vaivaa valmistaa jouluruokia. Toisaalta taas nautin siitä kaikesta.  En koe huonoa omatuntoa siitä, että aloitan valmistelut ajoissa, hyödynnän pakastinta ja tarjouksia. Samalla taloudellinen rasite ajoittuu pidemmälle ajanjaksolle. Huomioin myös se, ettei kaikki säily ikuisesti eli järki mukana tässäkin touhussa.

Erilaiset jouluaatot

– Lapset saavat itse päättää missä viettävät joulun. Muistutan joka syksy, joka on samalla osin vähän kutsukin, että saavat tulla meille jouluksi, jos näin haluavat.  Heillä on myös kumppanit ja haluavat ehkä viettää joulun omassa kodissaan tai viettää sen toisen osapuolen vanhemmilla. En toivo tilannetta, että vietetään joulu autossa, kun halutaan miellyttää kaikkia ja unohdetaan mitä itse oikeasti halutaan.  Kivahan se on, kun ovat luonani joulun, mutta en pahastu heidän viettäessä sitä muualla.

– Tässä painaa vähän oma historia. Olen itse aikoinani ollut kahden perheen välissä, kun on haluttu repiä jouluksi mukaan joulunviettoon. Tätä en omille lapsille ole halunnut tarjota. Ovat aina tervetulleita, mutta päättävät itse. Tämä on toiminut ja tämän he tietävät.

Jouluruoka

– Jo aiemmin mainittua niin jouluruokaa meillä on tarjolla monipuolisesti. Tähän myös vaikuttaa keitä meillä jouluna on ja montako henkilöä on paikalla. Kyselen ruokatoiveita.  Jos vieras ilmoittaisi haluavansa uunimakkaraa niin hän sitä saisi. Perinteisen jouluruoan ohella on tarjolla muutakin. Ei välttämättä jouluruoaksi miellettyä. Kala on meillä isossa roolissa. Yhtä lailla taas lapsille ne lihapullat. Haluan, että meille jouluksi tullut saa mukavan ruokakokemuksen. Siksi ne toiveet ovat isossa roolissa. Mikä kuuluu jouluruokaan, on juuri mitä laittaa tarjolle.

Joulumieli
– Tämä on se, joka asuu sydämessäni. Se on samalla sitä mitä saan tarjota perheelleni ja itselleni. Läheisiäni unohtamatta.