Naistenpäivä, kansainvälisesti tunnettu nimellä International Women’s Day, on vuosittain 8. maaliskuuta vietettävä juhlapäivä, joka keskittyy naisten saavutusten juhlistamiseen sekä sukupuolten tasa-arvon edistämiseen. Päivän tarkoituksena on kiinnittää huomiota naisten oikeuksiin, heidän kohtaamiinsa haasteisiin ja epätasa-arvoon eri elämänalueilla. Vaikka naisten asema on parantunut merkittävästi viime vuosikymmeninä, naistenpäivä muistuttaa meitä siitä, että työtä tasa-arvon saavuttamiseksi on yhä tehtävänä.
Naistenpäivän vietto juontaa juurensa yli sadan vuoden taakse, ja sen merkitys on vaihdellut eri aikoina ja kulttuureissa. Alun perin päivä liittyi vahvasti naisten oikeuksiin työelämässä ja poliittisessa osallistumisessa, mutta nykyään se kattaa laajemmin naisten aseman parantamisen yhteiskunnassa. Naistenpäivä tarjoaa mahdollisuuden pohtia saavutettuja edistysaskeleita sekä niitä alueita, joilla tarvitaan edelleen muutosta.
Paikallisella tasolla Naistenpäivä on yleensä näkynyt erilaisia pieninä messuina, tarjouksina ja erilaisten järjestöjen ja yhdistysten tapahtumina ja muistamisina. Vuonna 2025 Naistenpäivän teemana on “For ALL women and girls: Rights. Equality. Empowerment.”
Suurin yksittäinen tapahtuma Suomessa lienee Naistenpäivän marssi 8.3. Helsingissä. Marssi lähtee Senaatintorilta klo 14. Reitti kulkee Aleksanterinkadulta Mannerheimintien kautta kansalaistorille, ja reitin pituus on noin 1,3 km. Kulkueeseen on mahdollista liittyä myös reitin varrelta. Marssia koordinoivat UN Women Suomi, Naisasialiitto Unioni ja Naisjärjestöjen keskusliitto.
Naistenpäivän historia – nyt virallisesti 50 vuotta
Naistenpäivän juuret ulottuvat 1900-luvun alkuun, jolloin naiset eri puolilla maailmaa alkoivat vaatia parempia työoloja, äänioikeutta ja tasa-arvoa. Ensimmäinen kansallinen naistenpäivä järjestettiin Yhdysvalloissa 28. helmikuuta 1909 sosialistisen puolueen aloitteesta. Tapahtuma sai innoituksensa New Yorkissa vuonna 1908 pidetystä naisten mielenosoituksesta, jossa vaadittiin lyhyempiä työpäiviä, parempaa palkkaa ja äänioikeutta.
Vuonna 1910 Kööpenhaminassa pidetyssä kansainvälisessä sosialistinaisten kokouksessa saksalainen aktivisti Clara Zetkin ehdotti kansainvälisen naistenpäivän perustamista. Ehdotus sai laajaa kannatusta, ja ensimmäistä kansainvälistä naistenpäivää vietettiin 19. maaliskuuta 1911 useissa Euroopan maissa, kuten Saksassa, Itävallassa, Sveitsissä ja Tanskassa. Miljoonat naiset ja miehet osallistuivat marsseihin ja tilaisuuksiin, joissa vaadittiin naisten oikeuksien parantamista.
YK:n julistamaa kansainvälistä naistenpäivää vietettiin ensimmäisen kerran maaliskuun 8. päivänä vuonna 1975. Vuonna 2025 on siis kulunut 50 vuotta siitä, kun naistenpäivää vietettiin ensimmäisen kerran.
Naistenpäivän kehittyminen
Ensimmäisen maailmansodan aikana naistenpäivä sai uuden merkityksen rauhan ja solidaarisuuden symbolina. Venäjällä naiset järjestivät mielenosoituksia sotaa vastaan, ja vuonna 1917 naistenpäivän mielenosoitukset johtivat helmikuun vallankumoukseen, jonka seurauksena tsaari Nikolai II luopui vallasta. Tämän jälkeen naistenpäivää alettiin viettää Neuvostoliitossa virallisena juhlapäivänä.
Toisen maailmansodan jälkeen naistenpäivän vietto levisi laajemmalle, erityisesti sosialistisissa maissa. Päivä sai kuitenkin myös poliittisia sävyjä, ja sen merkitys vaihteli eri maissa. Länsimaissa naistenpäivän vietto hiipui hetkeksi, mutta 1960- ja 1970-luvuilla se nousi jälleen esiin naisten vapautusliikkeen myötä. Vuonna 1975 Yhdistyneet kansakunnat (YK) julisti 8. maaliskuuta kansainväliseksi naistenpäiväksi, ja vuodesta 1977 lähtien se on ollut YK:n virallinen juhlapäivä.
Naistenpäivän nykytila
Nykyään naistenpäivää vietetään maailmanlaajuisesti erilaisin tapahtumin, kampanjoin ja tilaisuuksin. Päivän teemat vaihtelevat vuosittain, ja ne keskittyvät ajankohtaisiin aiheisiin, kuten naisten taloudelliseen voimaannuttamiseen, sukupuoleen perustuvan väkivallan ehkäisyyn ja naisten osallistumiseen päätöksentekoon. Monet järjestöt, yritykset ja yhteisöt järjestävät seminaareja, paneelikeskusteluja ja muita tapahtumia lisätäkseen tietoisuutta naisten oikeuksista ja tasa-arvosta.
Vaikka naisten asema on parantunut monilla alueilla, haasteita on yhä olemassa. Sukupuolten välinen palkkaero, lasikattoilmiö ja sukupuoleen perustuva väkivalta ovat edelleen ongelmia monissa maissa. Naistenpäivä tarjoaa tilaisuuden nostaa esiin näitä kysymyksiä ja edistää konkreettisia toimia tasa-arvon saavuttamiseksi. Esimerkiksi naisten ansiot ovat Suomessa keskimäärin 16 prosenttia miesten ansioita pienemmät. Maailmanlaajuisesti palkkaero on 22 prosenttia
Suomessa naisiin kohdistuva lähisuhdeväkivalta ei ole vähentynyt lähes kymmenessä vuodessa lainkaan: 16–74-vuotiaista suomalaisnaisista joka kolmas on kokenut fyysistä väkivaltaa kumppaninsa taholta. Hiljattain julkaistu Nytkiksen tutkimus nosti esiin huolestuttavia tietoja suomalaisten miesten asenteista naisiin kohdistuvaa väkivaltaa kohtaan, ja UN Women Suomen teettämä tutkimus 2023 osoitti, että yhdeksän kymmenestä suomalaisesta naisesta on kohdannut elämänsä aikana seksuaalista häirintää.
Naistenpäivän vietto Suomessa
Suomessa naistenpäivää on vietetty 1910-luvulta lähtien, ja se on saanut vakiintuneen aseman osana suomalaista juhlakalenteria. Päivän viettoon kuuluu monenlaisia tapahtumia, kuten seminaareja, näyttelyitä ja kulttuuritilaisuuksia, joissa käsitellään naisten asemaa yhteiskunnassa. Lisäksi monet suomalaiset muistavat naisiaan kukilla tai muilla huomionosoituksilla naistenpäivänä.
Suomi on tunnettu tasa-arvon edelläkävijänä, ja maassa on tehty merkittäviä edistysaskeleita naisten oikeuksien suhteen. Esimerkiksi Suomi oli ensimmäinen maa maailmassa, joka myönsi naisille täydet poliittiset oikeudet vuonna 1906. Tästä huolimatta naistenpäivä toimii muistutuksena siitä, että tasa-arvotyö on jatkuva prosessi, ja että yhteiskunnassa on edelleen alueita, joilla tarvitaan parannuksia.
Naistenpäivän kaupallistuminen ja kritiikki
Vaikka naistenpäivän alkuperäiset juuret ovat poliittisessa aktivismissa ja tasa-arvon edistämisessä, monissa maissa päivän vietto on muuttunut kaupallisemmaksi. Esimerkiksi länsimaissa naistenpäivä on saanut kaupallisia piirteitä, ja sen alkuperäinen poliittinen merkitys on osittain hämärtynyt. Tämä kehitys on herättänyt keskustelua siitä, onko päivän alkuperäinen tarkoitus unohtunut kaupallisuuden myötä.
Kriitikot huomauttavat, että vaikka naistenpäivänä jaetaan lahjoja ja järjestetään juhlia, todelliset tasa-arvoon liittyvät ongelmat saattavat jäädä taka-alalle. He peräänkuuluttavat paluuta päivän alkuperäiseen tarkoitukseen: naisten oikeuksien edistämiseen ja sukupuolten välisen tasa-arvon saavuttamiseen konkreettisin toimin. Tämä näkökulma korostaa tarvetta syvällisemmälle pohdinnalle ja toiminnalle pelkän juhlimisen sijaan.
Miten sinä aiot juhlistaa Naistenpäivää omassa arjessasi?
