Taidenäyttely järjestetään jo kahdeksannentoista kerran. Esillä on jälleen kiinnostava kattaus maalauksia, Laura veistoksia ja installaatioita. Paikallisten taiteilijoiden Jonas Gustavssonin, Sini-Inario Haverisen ja Laura Pikarlan lisäksi näyttelyyn on kutsuttu Juha Saraste Akaasta sekä Kai Hanninen Lahdesta.
Taidenäyttelyn 2025 taiteilijat
– Maalauksissani yhdistelen klassisia veistoksellisia hahmoja kokeilevaan ilmaisuun. Valo ja varjo ovat pääosissa tarinoissa, joita siveltimellä yrittää kertoa. Maalaan teokseni kerroksittain ja etenen huolellisesti vaihe vaiheelta. Hyödynnän sekä perinteisiä maalaustekniikoita, jotka ovat olleet käytössä vuosisatojen ajan että uudempia, kokeellisempia menetelmiä. Tekniikat pohjautuvat taidekoulujen opetukseen ja perinteisiin rakennusoppaisiin. Käyttämäni välineet ovat peräisin taidekaupoista ja Latvaloista, kertoo töistään Jonas Gustavsson.
– Teokseni syntyvät risteyksessä, jossa näkyvä ja näkymätön kohtaavat, jossa arjen ja alitajunnan raja hämärtyy. Ne ovat fragmentteja matkasta mielen labyrinteissä, kaikuja tunnelmista, jotka usein jäävät valokeilan ulkopuolelle. Maalausten esittävän ja abstraktin yhteensulauma ja monikerroksisuus heijastavat mielenmaiseman kompleksisuutta – sen haasteita, sen arvoituksia, sen kykyä muovata omaa todellisuuttaan.
-Teokset pyrkivät herättämään kysymyksiä, kutsumaan katsojan tutkimaan, mitä piilee ensimmäisen silmäyksen takana, hyväksymään monitulkintaisuuden ja löytämään oman polkunsa läpi kudotun verhon. Ne ovat peilejä, jotka heijastavat takaisin jotakin tuttua, mutta samalla vääristävät sen, pakottaen kohtaamaan itsessä ja maailmassa piilevän arvoituksellisuuden, kertoo töistään Kai Hanninen.
– Teokseni ”Mahdollinen rakkaus” sai alkunsa omasta tutkimusmatkastani lähimmille sukujuurilleni Sotkamoon ja Laatokan Karjalaan. Tarve saada tietää ja tuntea oma paikkani perhejärjestelmässä, sukupolvien ketjussa, maailmassa. Miten ihmismieli voisi käsittää sen, että olemme kaikki osa miljoonien vuosien jatkumoa?
– Teokseni materiaali on puu ja sen innoittajana toimii kauan sitten lukemani tarina monarkkiperhosten vaelluksesta, jossa yksittäiset perhoset lentävät tuhansia kilometrejä vain osana koko matkaa. Vaellus ei tapahdu yhden yksilön elinaikana, vaan usean sukupolven ketjuna, kertoo Sini-Inari Haverinen töistään.
Kollektiivinen muisti, kerrostumat, kuljetut matkat ja eletyt elämät, ja kaikki se mitä kannamme mukanamme, mikä on omaa ja mikä on menneiden polvien taakkaa. Lopulta kaikki mitä tapahtui, tapahtui rakkaudesta. Jos ei mitään muuta elämässä, niin se meille annetaan; mahdollisuus rakkauteen.
– Teokseni toimii vertauskuvana erilaisille kohtaamisille, joihin voimme ajautua joko tiedostaen tai tiedostamatta. Muistot todellisista kohtaamisista toimivat ikään kuin aineettomina matkamuistoina elämästä itsestään.
– Kohtaamisessa on aina vähintään kaksi osapuolta, joille kummallakin jää oma ainutkertainen kokemuksensa kohtaamisesta. Etukäteen ei voi tietää unohtuuko kohtaaminen tai vaikuttaako se myöhempään elämään. Se voi jättää myös pysyvän jäljen.
Kohtaaminen voi olla yllättävä, harkittu, tavoiteltu tai täysin sattumaa.
Kohtaaminen voi aiheuttaa reaktioita ympäristössä riippumatta siitä onko kohtaaminen kohtaajille merkittävä vai merkityksetön, kuvaa Laura Pikarla omia töitään.
– Olen erikoistunut eläinveistoksiin. Pidän ajatuksesta luoda kuolleesta materiaalista eläviä muotoja. Materiaalin keruu on tuotantoprosessin suola. Roskalavojen ja autiotalojen ulkorakennusten koluaminen on kuin muotojen aarrejahtia. Vanhoja kirjoituskoneita, vaihdelaatikoita, separaattoreita, vesipumppuja ja ajopiirtureita purkaessa ei koskaan etukäteen arvaa, millainen palkinto kuoren sisällä odottaa. Teokseni ovat siis paljon muutakin kuin vain eläinveistoksia: ne ovat dokumentteja teollisuuden ja maatalouden historiasta, kertoi omasta taiteestaan Juha Saraste.
Lohilammentie 293, Sammatti. Näyttely on avoinna ti-su 12-16 aina sunnuntaihin 29.6. saakka, Vapaa pääsy.
