Mitä Euroopassa tapahtuu, ja miksi Suomeen kohdistuu mielenkiintoa juuri datakeskuksien suhteen? Euroopan digitaalinen infrastruktuuri elää parhaillaan aikakautta, jota voidaan kuvata infrastruktuuri-investointien supersykliksi. Maanosan datakeskusmarkkina on saavuttanut pisteen, jossa perinteiset kasvumallit kohtaavat sähköverkkojen kapasiteettirajoitteet, tiukentuvan lainsäädännön ja tekoälyn (AI) luoman eksponentiaalisen laskentatehon tarpeen. Vuoden 2025 alussa Euroopan kokonaiskapasiteetti on noin 11 GW, ja se on jakautunut noin 3 000–3 400 datakeskukseen, joiden maantieteellinen painopiste on siirtymässä historiallisista solmukohdista kohti uusia, sähköverkoltaan väljempiä alueita. Alan investointien arvioidaan vaativan maailmanlaajuisesti jopa 3 biljoonaa dollaria vuoteen 2030 mennessä, josta Euroopan osuus on merkittävä osa maanosan pyrkiessä digitaaliseen suvereniteettiin
Euroopan datakeskusmaisema on perinteisesti rakentunut viiden suuren markkinan ympärille, joita kutsutaan FLAPD-markkinoiksi: Frankfurt, Lontoo, Amsterdam, Pariisi ja Dublin. Nämä viisi kaupunkia hallitsevat edelleen yli 45 prosenttia maanosan operatiivisesta kapasiteetista ja lähes puolta tulevasta kehitysputkesta. Euroopassa on tällä hetkellä yhteensä 3 362 datakeskusta 45 eri maassa.
Lohjan Muijalan datakeskus
– Hankkeen ollessa vielä varhaisessa kehitysvaiheessa, toivoisimme tässä vaiheessa mahdollisen uutisoinnin keskittyvän nimenomaan alueen pitkän aikavälin digitaalisen ja energia-infrastruktuurin kehittämisedellytysten selvittämiseen, eikä varsinaiseen datakeskusinvestointiin tai toteutuspäätökseen, kertoo Henri Kuntsi AI Finland:ilta.
– Kyseessä on tällä hetkellä esiselvitys- ja suunnitteluvaiheen kehityshanke, jossa tarkastellaan Lohjan alueen soveltuvuutta tulevaisuuden laskenta- ja energiatehokkaan infrastruktuurin sijoittumiselle yhteistyössä paikallisten toimijoiden kanssa.
– Hankkeessa selvitetään mm. sähköverkon saatavuutta ja kehityspolkua, kaavoituksellisia edellytyksiä, hukkalämmön hyödyntämismahdollisuuksia sekä mahdollista integraatiota alueelliseen energiajärjestelmään. Mahdolliset investointi- tai toteutuspäätökset tehdään vasta myöhemmissä vaiheissa, mikäli hankkeen teknis-taloudelliset edellytykset täyttyvät.
Datakeskusten sähkönkulutus
Sähkönkulutus on noussut datakeskustoimialan keskeisimmäksi kehitystä rajoittavaksi tekijäksi. Euroopan datakeskusten sähkönkulutuksen arvioidaan olevan vuonna 2024 noin 96 TWh, mikä vastaa noin 3,1 prosenttia koko maanosan sähkön kysynnästä. Kansainvälinen energiajärjestö IEA on esittänyt varovaisempia arvioita EU-alueelle (70 TWh vuonna 2024), mutta kaikki ennusteet viittaavat kulutuksen jyrkkään kasvuun, ja samalla myös yhä uusien datakeskuksen rakentamiseen. Saksassa on arviolta yli 900 000 m2 datakeskustilaa vuoden 2025 puolivälissä.
Suomi on nousemassa yhdeksi Euroopan houkuttelevimmista kohteista. Maan vahvuuksia ovat Euroopan kolmanneksi alhaisin sähkön tukkuhinta, luotettava siirtoverkko ja erinomaiset mahdollisuudet hukkalämmön hyödyntämiseen kaukolämpöverkossa. Vuoden 2025 lopussa Suomessa on noin 40 datakeskusta, joiden yhteisteho on 285 MW. Vertailuna Ruotsissa on 95 datakeskusta. Ruotsi on tällä hetkellä Pohjoismaiden markkinajohtaja noin 700 MW operatiivisella kapasiteetilla. Maan suurin hanke on Brookfieldin 10 miljardin dollarin AI-datakeskus, joka tavoittelee 750 MW tehoa. Norja seuraa perässä 410 MW kapasiteetilla, hyödyntäen erityisesti vesivoimaa ja alhaisia verokantoja.
Datakeskukset ja sähkönhintamuutokset
Suomen yrityssähkön keskeinen kilpailuetu EU-vertailussa on ollut viime vuosina matala kokonaishinta erityisesti keskisuuren kulutuksen yrityksillä (Eurostatin määritelmä: 500–2 000 MWh/v). Eurostatin uusimman koosteen mukaan ei-kotitalouksien sähkön kokonaishinta EU:ssa oli korkeimmillaan Irlannissa ja matalimmillaan Suomessa (0,0804 €/kWh) vuonna 2025 H1, ja Ruotsi oli toiseksi alhaisin (0,0964 €/kWh).
Datakeskukset ovat sähköjärjestelmän kannalta poikkeuksellisia asiakkaita kahdesta syystä: (1) suuri teho ja (2) korkea käyttöaste (kuorma on lähellä tasaista ympäri vuorokauden, koska palvelin- ja jäähdytyskuorma ei seuraa tyypillistä “toimistoaika”-profiilia). Irlannin parlamentin tutkimuspalvelun katsaus tiivistää datakeskuksen perusvaatimuksiksi keskeytymättömän toiminnan, vakaan sähkönsyötön ja lämpötilan hallinnan (jäähdytys) – kaikki tekijöitä, jotka tyypillisesti tarkoittavat korkeaa ja jatkuvaa sähkön tarvetta.
Irlannin katsaus nostaa esiin EU-tasoisen kehikon: data center -operaattoreille on tulossa velvoitteita monitoroida ja raportoida energiatehokkuus- ja kestävyysindikaattoreita EU-tietokantaan aikataululla, jossa raportointia edellytetään mm. 15.9.2024 ja 15.5.2025 sekä vuosittain tämän jälkeen. Tämä on relevanttia myös Suomelle, sillä se standardoi mittareita ja lisää läpinäkyvyyttä, mikä voi vaikuttaa sijoittumispäätöksiin ja esimerkiksi hukkalämmön hyödyntämisen “todentamiseen”.
Suomi: liityntäkapasiteetin alueelliset pullonkaulat
Suomessa keskustelu on alkanut kytkeytyä alueellisiin kantaverkon/pääverkon pullonkauloihin. Ylen uutisen mukaan Fingrid arvioi, että uusien suurten (yli 10 MW) liityntöjen viivästykset koskevat uusia liittymiä tietyillä alueilla (Uusimaa, Varsinais-Suomi, Häme), ja että sähkönkulutusta lisäävät mm. lämpökattilat ja datakeskukset; Fingridin arvion mukaan ongelma poistuu vuonna 2028, kun investointiohjelman hankkeet valmistuvat.
Tämä on suoraan relevanttia mallille: vaikka kunta olisi “pieni”, se voi sijaita alueella, jossa siirtokyky on valmiiksi tiukka, jolloin kahden datakeskuksen yhteisvaikutus näkyy ensisijaisesti liittymisaikatauluissa, kustannuksissa ja verkon vahvistusinvestoinneissa.
Paikallisille yrityksille
Paikallisten pk-yritysten kannattaa varautua siihen, että kahden datakeskuksen tulo ei todennäköisesti muuta Suomen sisäistä spot-hintaa “kuntakohtaiseksi”, mutta se voi muuttaa verkkopalvelumaksujen tasoa ja rakennetta (enemmän tehoon sidottua). Tämä seuraa suoraan siitä, että Energiavirasto ohjaa verkkoyhtiöiden tuottokattoa ja kohtuullisuutta, ja investointitarve näkyy kustannuspohjassa.
Datakeskukset ja Lohja
Lopuksi on todettava, että datakeskukset eivät ole vain rakennuksia, vaan ne ovat tekoälyajan tehtaita, joiden ympärille uusi digitaalinen talous rakentuu. Euroopan menestys tässä murroksessa riippuu siitä, kuinka nopeasti se pystyy ratkaisemaan sähköverkon pullonkaulat ja integroimaan nämä energiaintensiiviset laitokset osaksi kestävää yhteiskuntarakennetta. Ne tuovat mukanaan tarpeen paikallisesti mm. uudelle koulutukselle, uusille paikallisille alihankkijoille ja yleensäkin tullessaan ne mahdollistavat uusia tilaisuuksia paikallisille yrityksille ja yrittäjille.
