Lähestyvän äitienpäivän kunniaksi haastattelimme jälleen yhtä äitiä. Tässä hänen ajatuksiaan äitiydestä ja lapsista.

Outi Nikkilä kokee, että äitiys on hänen elämänsä suurin arvo.

 

Lohjalaisella Outi Nikkilällä on kaksi lasta ja neljä lastenlasta. Omat pojat ovat jo 28- ja 36-vuotiaita, mutta äitiys ja huolehtiminen jatkuvat.

-Huolehtimista ei osaa jättää. Sen huomaa hyvin, kun pojat sanovat joskus rakkaudellisesti, että äiti ole ihan levollisin mielin. Tietty kanaemomaisuus säilyy äidillä kuitenkin varmaan hautaan saakka, Nikkilä naurahtaa.

Hän on iloinen siitä, että suhde poikiin on säilynyt läheisenä heidän aikuistuttuaankin.

-Olen iloinen siitä, että he jakavat asioita kanssani. Se tuntuu isolta luottamuksen osoitukselta, että he kokevat edelleen hyväksi jutella kanssani ja kysyvät joskus neuvoakin.

-Olen myös kiitollinen siitä, että saan katsoa kahta aikuista miestä, jotka ovat ottaneet vastuun omasta elämästään puolisoina ja isinä ja täyttävät nämä saamansa tehtävät, Nikkilä jatkaa.

Kiitollinen hän on myös hyvistä miniöistä, joiden kautta Nikkilälle on siunautunut neljä lastenlasta, kaksi tyttöä ja kaksi poikaa. He ovat nyt 5-, 3- ja 2-vuotiaita, pienin vasta yhden kuukauden ikäinen.

-Olin saanut odottaa pitkään ensimmäistä lastenlasta. Kun hän ilmoitti tulostaan, oma äitini oli juuri siirtynyt ajasta iäisyyteen. Meni pari kuukautta, kunnes poikani ja miniäni kertoivat raskaudesta. He eivät olleet ajatelleen kertoa ihan vielä, mutta kun oli surua, he halusivat antaa iloisen ilmoituksen. Kohdalleen se tulikin ja ilo oli ihan räjähtävää, saimme uutta odotettavaa ja toivottavaa, Nikkilä kertoo.

-Isoäitiys on nautittavaa, kun ei ole sellaista fyysistä vastuuta kuin omista lapsista. Henkinen vastuu kuitenkin on, että miten saa rakkaudellisesti siirrettyä niitä tärkeitä arvoja, jotka ovat kantava voima elämän vastoinkäymisissä, jotta lapsella säilyisi luottamus elämän hyvyyteen ja hän muistaisi sen silloinkin, kun kaikki ei onnistu niin kuin toivoisi. Näen myös kristillisten arvojen siirtämisen tärkeänä, koska se ei ole mitään höttöä lupausta, vaan elämän peruspilari, johon voi turvata. Aina tulee apua.

 

Elämän suurin arvo

Nikkilä kertoo, että äidiksi tuleminen tuntui aivan upealta.

-Ei ollut itsestäänselvää, että lapsia tulee, joten oli suuri ilo, kun raskaus alkoi.

Ensimmäisen lapsen synnyttyä Nikkilä kokee muuttuneensa.

-Koin sisäinen muutoksen. Vastuullisuus omasta itsestä huolehtimisesta kasvoi, koska tunsin aidosti, että minulle oli annettu jotain sellaista, mistä tulisin huolehtimaan jatkuvasti. En sitten, kun on aikaa, vaan lapsi on aina läsnä, Nikkilä kertoo.

Kun toinen poika syntyi, lapsen saanti tuntui yhtä upealta kuin ensimmäisenkin kohdalla.

-Nautin suunnattomasti, sillä varmuutta vanhemmuudesta oli tullut jo enemmän ja olin selvinnyt sen vaatimuksista siihen mennessä. Oli todella iso onni, että saimme toisenkin lapsen.

-Äitiys on elämäni suurin arvo ja kruunun jalokivi, Nikkilä tiivistää kokemuksensa.

Ainoa asia, jota Nikkilä katuu, on poikien suuri ikäero.

-Siitä minulla on pieni kipu, että yrittäjäura aiheutti ikäeron. Nyt aikuisena pojilla on paljon yhteistä, mutta lapsina heillä ei ollut leikkikaveria toisistaan. Siksi minulle onkin iso ilo, että lapsenlapset ovat samaa ikäluokkaa.

 

Iloja ja suruja

Nikkilä kertoo, ettei ole poikiensa kanssa joutunut kohtaamaan tyypillisiä murrosiän mukanaan tuomia vaikeuksia, mutta muuten vaikeita aikoja on ollut kummankin kohdalla.

-Vanhimmalla pojallani oli pienenä terveyteen liittyvä vaihe, jossa olin sydän syrjällään, toipuuko hän. Nuoremmalla taas onnettomuuden jälkeinen kova hermosärky oli totinen paikka, kun ei tiedetty, jatkuuko se koko elämän ajan.

Suuria ilon aiheitakin on ollut paljon.

-Ihan tavallinen arki on ollut onnellista ja ne hetket, kun on illalla saanut pistää pään tyynyyn tietäen, että pojilla on kaikki hyvin. Syvin hetki molempien kohdalla on ollut se, kun olen poikien omien kysymysten kautta saanut johdattaa heidät tuntemaan Jeesuksen Kristuksen. Toinen pojista oli silloin 6- ja toinen 12-vuotias, kun he kysyivät saavatko ottaa Jeesuksen sydämeensä. Ne ovat olleet elämäni huippuhetkiä, koska se on niin arka asia. Näin, että heissä tapahtui sisäinen vallankumous, ja Jumalan rauha tuli todelliseksi, Nikkilä kertoo.

SMS