Tiedätkö sinä, mitä hyvinvointivaltio oikeasti tarkoittaa? Lyhyesti kerrottuna hyvinvointivaltiossa jokaisella kansalaisella on oikeus välttämättömään elintasoon ja huolenpitoon. Hyvinvointivaltio huolehtii julkisin varoin esimerkiksi sosiaaliturvasta ja terveydenhuollosta. Toimiessaan täydellisesti hyvinvointivaltio kuulostaa lähes liian hyvältä ollakseen totta, mutta kovaa vauhtia olemme ajautumassa tilanteeseen, jossa pahoinvointi kuvaa valtiomme tilannetta osuvammin.

Tästä yhtenä hyvänä esimerkkinä lähipäivinä mediassa esitetyt toinen toistaan vakavammat tapaukset liittyen kotimaamme vanhustenhoitoon. Valitettava tosiasia on se, että tämä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta, kun ongelmat ovat nousseet pintaan lähes skandaalin tavoin. Jo vuonna 2012 Sinisten edustaja Tiina Elovaara on nimennyt suomalaisen vanhustenhoidon sekä kotihoidon vakavaksi kriisiksi.

Mediassa kuohu

Mediassa on nostettu esiin ongelmakohtia ja puutteita vanhusten hoidossa erityisesti yksityisen sektorin hoitolaitoksissa. Vakavimmat puutteet näkyvät toimitilojen siisteydessä, lääkehoidon toteuttamisessa sekä asiakkaiden henkilökohtaisessa hygieniassa. Resurssien riittämättömyys on mielestäni kuitenkin se suurin syy, jonka vuoksi riittävää hoivaa ja huolenpitoa ei saada toteutettua. Myös tarpeettoman pitkät työvuorot vaativat alan ammattilaisiltakin veronsa, jonka myötä työn jälki voi horjua. Lähi- ja perushoitajienliiton SuPerin selvityksen mukaan93% lähi- ja perushoitajista oli huolissaan hoidon laadusta.

Voidaanko olettaa, että ongelmat ja puutteet ovat seurausta yksityisten palveluntuottajien tavoitteesta saada toiminnastaan voittoa? Ristiriitaa tässä mielestäni herättää se tosiasia, että kolmannen sektorin markkinat hoiva-alalla ovat suunnattu lähinnä kunnille. Kunnat ostavat ostopalveluina palvelut yksityisiltä yrityksiltä, mutta on kuitenkin muistettava, että rahoitus tulee suurimmilta osin valtiolta.

Mitä tapahtuu julkisella puolella? On vaikea uskoa, että erot julkisen sekä yksityisen sektorin välillä tuotetuissa palveluissa ovat kovin suuria. Tästä kuitenkin kertoo vahvasti se, ettei julkisen puolen vanhustenhuollosta ole juuri uutisoitu negatiiviseen sävyyn. Kunnan itse tuottamat palvelut tuntuvat olevan nykypäivänä yhä enemmän suosiossa. Voidaanko siis olettaa, että vanhukset sekä heidän läheiset ovat pääsääntöisesti tyytyväisiä hoivan ja hoidon laatuun julkisella puolella? Tätä en itse täysin allekirjoita, vaan näen tilanteen ennemmin niin, että julkisella puolella olevat asiakkaat ja läheiset eivät koe tilanteen muuttuvan, vaikka palautetta annettaisi avoimemmin. Lisäksi tilanne kunnallisella puolella tuntuu olevan parempi ajatellen henkilöstöresursseja. Sijaisuuksiin saadaan osaavia työntekijöitä ja resurssit ovat paremmin mitoitettu.

Tilanteen edistämiseksi olisi toimittava pian. Ratkaisu ei ole siinä, että kunnat vain tehostavat hoivakotien valvontaa, vaan tarvitsemme konkreettisia muutoksia asian parantamiseksi. Suomen taloustilanne huomioon ottaen tilanteen korjaaminen on haastavaa, mutta aina on jotain tehtävissä. Riittävä määrä ammattitaitoista henkilökuntaa sekä uudistettu systeemi vanhustenhoidossa ovat kaiken A ja O. Vapaaehtoistyön laajempi hyödyntäminen sekä erilaisten järjestöjen kanssa tehtävä yhteistyö vaikuttavat hyviltä vaihtoehdoilta. Olisitko Sinä valmis auttamaan? Jo pienet teot vievät meitä askeleen lähemmäs onnellisia ja paremmin voivia ikääntyneitä.

Väestö vanhenee

Tosiasia on, että Suomen väestö vanhenee radikaalisti ja se tuottaa meille myös tulevaisuudessa haasteita ajatellen vanhustenhoitoa. Tarvitsemme uudistetun ja kustannustehokkaan suunnitelman, jotta voimme ylpeinä pitää hyvinvointivaltion statusta yllä myös tulevaisuudessa.

Pia Tuomi, sosionomiopiskelija Laurea Lohja

Kommentoi kirjoitusta