Hannu Torkkel on toiminut mehiläistarhaajana Lohjalla Mynterlässä jo yli 20 vuoden ajan.

Yleisesti ottaen, vaikka mehiläistarhaus on perinteikäs ammatti, se on osiltaan muuttunut ja kehittynyt vuosien saatossa.

-Tämä on myös tietyllä tapaa elämäntapa. Parasta tässä on ehdottomasti vapaus ja elämä tuolla luonnossa. Toki myös se, että on luonnon armoilla. Voi olla liian kuiva kesä tai vaikka liian sateista, jolloin mehiläiset eivät pääse lentämään. Sekin, että itse tekisi kaiken täydellisesti, niin ei tarkoita, että aina onnistuu. Normaalisti töissä menet, teet ja häivyt. Tässä ei ole semmoista, Torkkel kertoo.

Kiireistä aikaa ympäri vuoden

Kiireisintä aikaa mehiläistarhauksessa on loppukesästä.

– Se on aika stressaavaa kyllä. Heinäkuun puolivälistä sinne elokuun loppuun tai syyskuun alkuun, miten se venyy, kun hunajat on saatava pesistä pois ja sitten pitää aloittaa ruokinnat ja on vielä se muurahaishapon antaminen sitä punkkia vastaan. Se pitäisi pystyä antamaan heti sadonkorjuun jälkeen mielellään elokuun puolessa välissä.

Mehiläistarhaus ei ole hiljaiseloa talvisinkaan. Syksyllä on paljon työtä ruokintojen kanssa ja kaluston kunnostuksessa, kuten pesien kunnostuksessa ja vahan poistossa. Lisäksi, jos myy itse hunajaa, on sitä pakko purkittaa ympäri vuoden.

-Ruokintojen kanssa menee jo pitkälle syksyyn. Kesällä, eikä oikeastaan talvellakaan ole kauheasti semmoista, että ei tekisi jotain mehiläishommaa. Nyt tästä toukokuun puolivälistä sinne heinäkuun puoliväliin on tämäkin aika suhteellisen tiivistä, Torkkel kertoo.

Opettajasta mehiläistarhaajaksi

Ennen tarhauksin pariin siirtymistä Torkkel oli työskennellyt opettajana 20 vuotta.

-Meillä oli kesälampaita, joiden hyöty oli valitettavan vähäinen. Olin kuitenkin aina käyttänyt hunajaa ja vanhemmistani erityisesti isäni kehotti minua ottamaan tilalle mehiläisiä, koska niistä olisi hyötyä heillekin. Tämä jäi mieleeni, ja vuonna 2001 ostin kaksi ensimmäistä pesää, Torkkel kertoo.

-Tällä hetkellä liikutaan noin 180 kohdilla. Tässä on se, että pesäkierros on vielä kesken. Mutta veikkaisin, että noin 180 pesää.

Torkkelilla oli itsellään alkuun opastajana kokeneempi tarhaaja.

-Alkuun minua oli opettamassa Mustalahden Aimo, mehiläistarhaaja, jolla oli noin parikymmentä pesää.  Aimon tytär oli ollut oppilaana luokallani. Sieltä tiesin Aimon ja olin ostanut häneltä myös hunajaa.

-Hän kävi minua ensimmäisenä vuonna aina neuvomassa. Tuntui, että en saanut edes koskea niihin pesiin. Hän teki ja kertoi ja puhui. Sitten perästä piti hoitaa. Seuraavana vuonna ei ollutkaan enää Aimoa näyttämässä, niin menin kurssille, Torkkel muistelee.

Kiinnostuneiden kannattaa suunnata kursseille

Torkkel suositteleekin mehiläistarhauksesta kiinnostuneita aloittamaan yhdistyksen kurssien kautta.

– Ehdottomasti kannattaisi käydä joku peruskurssi. Mehiläishoitoyhdistykset järjestävät niitä. Täällä on Uudenmaan mehiläishoitajat esimerkiksi, mutta on myös Stadin tarhaajat, Helsingin seudun mehiläishoitajat, Torkkel kertoo.

Kurssilla opitaan käytännön taitoja ja keskustellaan aiheesta. Kurssin kesto riippuu usein myös järjestäjän kurssista.

-Se on yleensä aina talvella. Teoriatunteja on ehkä 5–6 iltaa. Sitten ehdottomasti kannattaisi olla niin, että kurssiin kuuluisi myös tarhakäynnit. Koska niissähän vasta käytännössä näkee mitä se on. Kevättalvella teoria ja kesällä tarhoilla käymistä. Sitten kurssin lisäksi on toinen tie, että löytää jonkun tarhaajan, jonka oppiin menee kesätöihin, Torkkel kertoo.

Torkkelin mukaan mehiläistarhauksen suosio onkin kasvanut viime vuosina ja harrastuksen pariin löytääkin yhä useammin myös naisia.

-Silloin kun itse aloitin, niin mehiläistarhaajien keski-ikä oli yleensä 60 vuotta ja kyseessä oli mies.

Nyt en osaa sanoa, mikä on oikeasti keski-ikä. Aiempaan verrattuna on mukaan tullut paljon enemmän nuorempia ja naisia kuin ennen.

Hieno harrastus, joka tosin vaatii myös investointeja

Jos haluaa aloittaa mehiläistarhauksen, montako pesää alkuun on sitten hyvä ottaa?

-Suosittelen ottamaan aluksi kaksi pesää. Jos otat vain yhden ja se kuolee, kynnys aloittaa uudelleen on iso. Jos sinulla on kaksi pesää, voit harjoitella niiden kanssa ja jos toinen kuolee, toinen jää henkiin, niin on sekin jo positiivista. Tiedän, että jotkut aloittavat kymmenellä pesällä ja jotkut ovat ostaneet jopa sata pesää, mikä tuntuu minusta järjettömältä, Torkkel kertoo.

Pesien hankintaan menee jonkin verran resursseja. Pesän hankintaan voi mennä rahaa keskimäärin 350–400 euroa, ja tähän summaan lisätään vielä mahdollisesi linko jotka, nekin maksavat lähtökohtaisesti noin 400 euroa.

-Sanoisin, että pesien hinta liikkuu 350 ja 400 euron välillä. Toki jos joku tarhaaja on lopettamassa niin sitten hän saattaa tietysti myydä halvemmalla. Tarvitaan lisäksi vielä haalarit sekä taltta, mihin menee noin 200 euroa. Sen jälkeen olisi syytä pohtia, vielä hunajan linkoamista.

-Sen takia kurssi on myös hyvä, sillä siellä saa kohtalotovereita ja joku heistä saattaa ostaa oman lingon, jota muutkin voivat hyödyntää. Minullakin käy muutama kaveri linkoamassa omat hunajansa.

Yhden pesän keskiarvo on noin 40 kiloa

Viime vuosi oli hunajasadon puolesta keskimääräinen, eli noin 40 kiloa hunajaa pesää kohden, mikä vastaa Suomen pitkäaikaista keskiarvo. Seitsemän edellistä vuotta Torkkelin mukaan tuotanto oli hieman alhaisempi, noin 30 kiloa pesää kohden.

-Aina sanotaan, että Suomen pitkäaikainen keskiarvo on se 40 kiloa ja seitsemän edellistä vuotta sain itse sinne 30 kieppeille. Tietyllä tavalla myös tottui siihen. Aina oli uutisia, että Länsi Uudellamaalla kuivaa, Länsi Uudellamaalla sataa. Niin sitten viime vuonna, kun sain juuri sen 40 kiloa, niin olin omasta miestäni hukkua hunajaan.

-Mielestäni mehiläistarhaajien pitäisi olla avoimempia siitä, paljonko he saavat tuotettua hunajaa. Tämä avoimuus puuttuu tällä hetkellä, ja se on harmillista.

Mehiläisiä omalle pihalle

Jos mehiläispesiä haluaisi omalle pihalle huolehtimaan esimerkiksi puutarhan pölytyksestä, voi yhteyttä ottaa mehiläistarhaajiin.

– Itse voin esimerkiksi viedä pesiä peräkärryllä paikan päälle pölytyspalveluna, jos tiedän, ettei lähialueella ole muiden mehiläisten pesiä. Sitten on monia, jotka toivovat, että voisiko tuoda heidän mailleen, jossa on esimerkiksi omenatarha lähellä ja saan siitä pysyvän tarhapaikan.

Yksi mehiläisten hyödyistä on se, että ne pölyttävät myös kotimaiset marjat. Pölytyksen arvo on jopa kymmenkertainen sen hunajansadon arvoon.

Mehiläiset lentävät noin 1,5 kilometrin säteellä pesästään, joten pesän sijainnin pitäisi olla harkittu. Omakotitalon piha on hyvä paikka, sillä siellä on monipuolista kasvillisuutta, kuten kukkia ja hyötykasveja. Mehiläispesät sijaitsevat yleensä metsän reunassa tai saarekkeessa, jossa on pajuja, sillä ne kukkivat aikaisin keväällä ja tarjoavat hyvän ravinnonlähteen mehiläisille.

Kennohunaja suositumpaa kuin ennen

Mitä oheistuotteita hunajatuotannosta saa?

Mehiläisvahahan tulee luontaisesti. Mutta suurin osa Mehiläisvahasta menee vahapohjukkeisiin, mitkä menevät takaisin taas pesiin. Mehiläisvahasta voi tehdä myös kynttilöitä tai esimerkiksi huulivoidetta.

Hunajaa myydään eri muodoissa, mutta Torkkelin mukaan pehmeä hunaja on kuitenkin kaikista suosituin.

Kennohunajan kysyntä on tosin kasvanut viime vuosina.

Esimerkiksi ulkomailta Suomeen muuttavista moni eivät usko siihen, että siinä purkissa on pelkkää hunajaa. Onhan hunaja maailman kolmanneksi väärennetyin elintarvike, joten monet ovatkin tottuneet kotimaassaan kennohunajaan.

Torkkelin hunajaa on saatavilla Lohjalla esimerkiksi Lempolan K- ja S-marketeista sekä S-market Tynniharjulta, Hiidensalmen Salesta sekä Prismasta.

-Totta kai voi soittaa ja noutaa hunajaa täältäkin. Syksyllä kierrän taas enemmän markkinoita, Torkkel kertoo.

Mehiläisten pistot kuuluvat osana mehiläishoitajan työhön. Paljon tulee vuodessa pistoja?

– Kaikki mikä työstä tulee vuositasolla, on noin kymmenen ja viidenkymmenen välissä, mutta nekään eivät ole oikeita pistoja vaan varusteiden läpi. Ihan oikeita pistoja ei ole kuin yksi tai kaksi vuodessa.