Karjalohjalla asuvan pariskunnan Heikki ja Heli Ilaskarin yhteisnäyttely ”Valoa ja väriä” on Karjalohjan kirjaston kulttuurivintillä elokuussa. Esillä on Heikin valokuvia ja Heliltä sekä valokuvia että naivistisia maalauksia.

 Heikki Ilaskari on harrastanut valokuvausta yli neljä vuosikymmentä. Sytykkeenä harrastuksen aloittamiselle oli elämänkumppani Heli kameroineen. Pariskunta liittyi aluksi Kuopion kameraseuraan ja on siitä lähtien ollut mukana paikallisissa kameraseuroissa aina Uutta Seelantia myöten. Parhaillaan he ovat jäseninä heille vanhassa ja tutussa Vihdin kameraseurassa. Sinne he palasivat asuttuaan välillä viitisen vuotta Espanjassa.

 Heikin rakkain kuvauskohde on kautta vuosikymmenten ollut luonto ja erityisesti sen ihastuttavat yksityiskohdat. Hän haluaa poimia nähtäville luonnosta sellaista kauneutta, jota ohikulkijat eivät välttämättä muuten huomaa. Kuvat kumpuavat omasta rakkaudesta luontoon.

 Heikillä on ollut kuvia kymmenissä näyttelyissä, niin omissa kuin yhteisnäyttelyissäkin. Monia näyttelyistä on ripustettu aikaisemminkin yhdessä Heli-puolison kanssa. Heikki on saanut moniin näyttelyihin apurahoja ja hän on menestynyt erilaisissa valokuvakilpailuissa. Onpa hän ollut itsekin tuomaroimassa kilpailuja, mm. vuoden 2011 Vuoden luontokuvakilpailun päätuomaristossa.

 Heikin varsinainen ammatti on ollut sairaalalaitteiden huoltoinsinööri, mutta vasta viimeisen työvuotensa ennen eläkkeelle jäämistään hän ehti olla Kemiönsaaren kunnan valokuvaaja. Kuviaan hän on kuitenkin myynyt myös kuva-arkistojen kautta. Lisäksi Heikin valokuvat ovat kuvittaneet useita kirjoja, joissa on Helin tekstit.

 Heli sai kipinän maalaamiseen jo ihan pikkutyttösenä Lohjan Karkalissa, kun hänen ukkinsa maalasi öljyväreillä. Hän yriti ”viimeistellä” ukin taulun, mutta aikuiset eivät oikein arvostaneet orastavaa taiteilijanalkua. Piirrellä hän kuitenkin sai siitä lähtien kun kynä pysyi kädessä. Valokuvaamisesta Heli kiinnostui kuusi vuosikymmentä sitten. Kumpikin harrastus pysynyt kautta vuosikymmenten. Niistä molemmista nähdään näytteitä tässäkin näyttelyssä. Kaikki valokuvat ja iso osa maalauksista on syntynyt tämän vuoden aikana.

 Heli tunnetaan nykyään värikylläisistä, naivistisista öljyvärimaalauksistaan. Voi sanoa, että suru synnytti hänessä näkyviin naivistin. Vuosituhannen vaihteessa Helin äiti oli jo saattohoidossa, ja Heli teki surutyötä maalaamalla. Heli tajusi vasta jälkeenpäin, että hänen aidoimmista tunteistaan kummunneet maalaukset olivat naivistisia. Hänen maalauksissaan on onnellisia maisemia, jonne katsoja voi hetkeksi livahtaa pakoon pahaa maailmaa. Niissä on kukkaniittyjä, aurinkoa tai tähtiä, enkeleitä ja iloisia eläimiä. Asiat ovat selkeitä ja yksinkertaisia.

 Heli aloittaa työnsä hiljentymällä sisimmässä pulppuavaan ilon ja rauhan lähteeseen. Samaa iloa, rauhaa ja valoa hän haluaa välittään töissään muillekin, sekä maalauksillaan että valokuvillaan. Sekä valokuvia että maalauksia häneltä on ollut aiemmin esillä lukuisissa näyttelyissä, niin omissa kuin yhteisnäyttelyissäkin. Ammatikseen Heli on kuitenkin kirjoittanut, ja oli mm. Länsi Uusimaa –lehden kolumnisti pari vuosikymmentä.  Näyttelyssä on yhteensä viitisenkymmentä teosta, noin puolet kummaltakin.